Miksi historiaa pitää tutkia?

[Jouko Heyno]

Mikä on se moraalinen (tai muu) perustelu, jonka varassa menneisyyttä pitää tutkia yhteisesti ja yhteisvastuullisesti kerätyin varoin? Historiantutkijat, oikeuttakaa työnne (-mme)!!

[Annastiina Mäkilä]

Jotta ymmärtäisimme paremmin tätä päivää ja tämän hetkisten ajatustapojemme juuria ja kehityskulkuja. Jotta ymmärtäisimme toisia kulttuureja ja yhteiskuntia, niin menneitä kuin nykyisiä. Kun ymmärrämme omat ennakkoluulomme, jumiutuneet käsityksemme ja ajatustapojemme pitkän historian, voimme jopa tulla toimeen toistemme kanssa. Näin ainakin uusissa historioissa.

Ainakin omasta mielestäni ja itseäni kiinnostava historiantutkimus tapahtuu nimenomaan nykypäivän lähtökohdista (siis yllämainitussa mielessä). Tästä syystä toivoisikin, että historiantutkijat osallistuisivat enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mutta tästä onkin käyty keskustelua toisaalla näillä samoilla foorumeilla.

[Jouko Heyno]

Jotta ymmärtäisimme paremmin tätä päivää ja tämän hetkisten ajatustapojemme juuria ja kehityskulkuja. Jotta ymmärtäisimme toisia kulttuureja ja yhteiskuntia, niin menneitä kuin nykyisiä. Kun ymmärrämme omat ennakkoluulomme, jumiutuneet käsityksemme ja ajatustapojemme pitkän historian, voimme jopa tulla toimeen toistemme kanssa. Näin ainakin uusissa historioissa.

Ainakin omasta mielestäni ja itseäni kiinnostava historiantutkimus tapahtuu nimenomaan nykypäivän lähtökohdista (siis yllämainitussa mielessä). Tästä syystä toivoisikin, että historiantutkijat osallistuisivat enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mutta tästä onkin käyty keskustelua toisaalla näillä samoilla foorumeilla.

Tuo ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, sillä onhan noita erilaisia "ymmärtämisperusteluja" kertoiltu maailman sivu. Ihan kirjoitettunakin löytyy, mm. Raamattu, Koraani tai vaikkapa Ilias. Toimeenkin on tultu, tai sitten ei, ja aina vanhojen jorinoiden perusteella. Miten esimerkiksi Talvisodan osalta "toimeentulemista" helpottaa tieto, että kyse oli yksinkertaisesti asevoimalla tapahtuneesta varastamisesta? Toistan siis kysymyksen: "Mikä on se moraalinen (tai muu) perustelu, jonka varassa menneisyyttä pitää tutkia yhteisesti ja yhteisvastuullisesti kerätyin varoin? Historiantutkijat, oikeuttakaa työnne (-mme)!!"

[tsadilainen]

Miten olisi: Koska ihmiset tekevät sitä joka tapauksessa, ja ammattimainen, tieteellisyyteen pyrkivä tutkimus on keskimäärin paljon parempaa.

[Jouko Heyno]

Miten olisi: Koska ihmiset tekevät sitä joka tapauksessa, ja ammattimainen, tieteellisyyteen pyrkivä tutkimus on keskimäärin paljon parempaa.

Tässä keskeinen ongelma - Huu keers? Ei riittäne esittämääni. Ihan oikeasti, "aikuisten oikeesti", miksi oikea tarina on parempi, tärkeämpi? Itse historiantutkijana toistan: Oikeuttakaa se, että historiantutkimus rahoitetaan yhteisin varoin.

[Klaus Lindgren]

Historiantutkimuksen oikeutus on epäilemättä tuttu jokaiselle historiantutkijalle: on aika selvää, että vaikkapa ilman sairaanhoitajaa tai autopeltiseppää elämä olisi hankalampaa, mutta entä historioitsija? Mitä iloa minun työstäni on muille ja yhteiskunnalle?

Eräs vastaustapa tulee siitä, että ihmiset ovat ihan oikeasti kiinnostuneita oman yhteisönsä menneisyydestä, niin perheen, kotipaikan kuin oman kansakunnan ja valtionkin menneisyydestä ja sen lisäksi vielä muidenkin menneisyydestä. Se taitaa tosiaankin auttaa ymmärtämään tätä meitä ympäröivää maailmaa, kun tietää ensinnäkin, miten tähän nykyiseen on tultu, ja myös, miten asiat ovat olleet toisina aikoina ja toisissa paikoissa. Tässä suhteessa historia rinnastuu siis pikemminkin muihin humanistisiin ja/tai yhteiskuntatieteisiin kuin vaikkapa insinööritieteisiin.

Mitä valtiovallan ja muun yhteiskunnan rahoitukseen tulee, niin kyse lienee ensinnäkin siitä, että valtiovalta on aina halunnut legitimoida itseään historialla. Aina 1600-luvulle asti tähän riittivät varsin myyttiset tarinat hallitsijasuvun ikivanhoista juurista ja heidän alamaisinaan olleiden kansojen hienoudesta, mutta 1700-luvulta eteenpäin se ei enää käynyt. Toisaalta modernien kansakuntien nousu ja toisaalta modernin tieteen nousu lienevät syypäitä siihen, että valtiot ensinnäkin perustuvat kansakuntaan ja kansaan ja toisekseen siihen, että se menneisyys pitää selvittää sen mukaan, miten se todellisuudessa on ollut, eikä enää sen mukaan, miten sen "oikeastaan" piti olla. Näin siis Suomen valtion historia ei enää riitä, vaan tarvitaan Suomen kansakunnan ja suomalaisten historiaa, ja se päälle vielä muunkin maailman historiaa.

Pelkkä legitimointitarinan tuottaminen ei enää demokratiassa riitä, vaan yhteiskunnan intressissä on näköjään sekin, että sitä menneisyyttä selvitetään niissäkin tapauksissa, kun tulokset eivät enää niin mairittelevia olekaan. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä tälläkin palstalla käydyt keskustelut: ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita ensinnäkin oman kansakunnan ja toisekseen muun maailman menneisyydestä, ja se on jopa kansakunnalle tärkeätä. Samaan tapaan yhteiskunnalla näkyy olevan voimakas intressi siihen, että kouluissa opetetaan sekä koko maailman että oman kansakunnan historiaa ja siihenkin, että se historia, jonka ihmiset tuntevat, perustuu tieteelliseen tutkimukseen, eli on mahdollisimman totta.

Jotenkin sillä tavalla homma tuntuu siis menevän, että yhteisön menneisyyden selvittäminen on tärkeätä yhteisölle ja sen oikeutukselle, ja toiseksi menneisyyden tunteminen auttaa ymmärtämään sekä sitä, miten nykyiseen on päädytty että sitä, miten asiat ovat olleet joskus tai jossain toisin.

[Starikku]

Luen aina kiinnostuneena oppineiden ihmisten mielenkiintoisia kirjoituksia teoreettisen elämän moninaisuuden tutkimisesta. Nyt tuli tämä historian tarkoitus. Mielestäni tähän sopii Pielaveden Saarelan kansakoulun opettajan Annikki Taskisen maanläheinen analyysi elämän tarkoituksesta. Kas näin se kuuluu:

Elämän tarkoitus
on murheen karkoitus.

[Jouko Heyno]

Historiantutkimuksen oikeutus on epäilemättä tuttu jokaiselle historiantutkijalle: on aika selvää, että vaikkapa ilman sairaanhoitajaa tai autopeltiseppää elämä olisi hankalampaa, mutta entä historioitsija? Mitä iloa minun työstäni on muille ja yhteiskunnalle?

Tässä kysymykseni keskeinen ogelma: sairaanhoitajan "tiedon" pitää olla oikeaa, samoin autopeltisepän. Mutta miksi historiantutkijan? Kautta vuosituhansien, ilman parasta mahdollista tietoa sairaita ei ole edes yritetty parantaa, mutta "historiaksi" on riittänyt hyvä tarina.

Eräs vastaustapa tulee siitä, että ihmiset ovat ihan oikeasti kiinnostuneita oman yhteisönsä menneisyydestä, niin perheen, kotipaikan kuin oman kansakunnan ja valtionkin menneisyydestä ja sen lisäksi vielä muidenkin menneisyydestä.

Miksi ihmeessä näin on? Vai ovatko ihmiset todella enemmänkin kiinnostuneet hyvistä tarinoista? Ristiriita näkyy selkeästi "epämiellyttävien" tulosten peittelyssä.

Se taitaa tosiaankin auttaa ymmärtämään tätä meitä ympäröivää maailmaa, kun tietää ensinnäkin, miten tähän nykyiseen on tultu, ja myös, miten asiat ovat olleet toisina aikoina ja toisissa paikoissa.

Hyvinä esimerkkeinä Raamattu ja Koraani?

Mitä valtiovallan ja muun yhteiskunnan rahoitukseen tulee, niin kyse lienee ensinnäkin siitä, että valtiovalta on aina halunnut legitimoida itseään historialla.

Aina? Miksi? Onko historiantutkija siis vain "valtion" renki? Mitä väliä silloin on sillä, onko tutkimus oikeaa?

Aina 1600-luvulle asti tähän riittivät varsin myyttiset tarinat hallitsijasuvun ikivanhoista juurista ja heidän alamaisinaan olleiden kansojen hienoudesta, mutta 1700-luvulta eteenpäin se ei enää käynyt.

Miksei?

Toisaalta modernien kansakuntien nousu ja toisaalta modernin tieteen nousu lienevät syypäitä siihen, että valtiot ensinnäkin perustuvat kansakuntaan

????

ja kansaan

Vähemmän?

ja toisekseen siihen, että se menneisyys pitää selvittää sen mukaan, miten se todellisuudessa on ollut, eikä enää sen mukaan, miten sen "oikeastaan" piti olla.

Miksi? Tämä oli juuri se, mitä kysyn.

Näin siis Suomen valtion historia ei enää riitä, vaan tarvitaan Suomen kansakunnan ja suomalaisten historiaa, ja se päälle vielä muunkin maailman historiaa.

ÖÖÖ....Tarvitaan....mihin?

Pelkkä legitimointitarinan tuottaminen ei enää demokratiassa riitä, vaan yhteiskunnan intressissä on näköjään sekin, että sitä menneisyyttä selvitetään niissäkin tapauksissa, kun tulokset eivät enää niin mairittelevia olekaan.

Miksi?

Tästä ovat hyvänä esimerkkinä tälläkin palstalla käydyt keskustelut: ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita

Miksi?

ensinnäkin oman kansakunnan ja toisekseen muun maailman menneisyydestä, ja se on jopa kansakunnalle tärkeätä.

Miten?

Samaan tapaan yhteiskunnalla

????

näkyy olevan voimakas intressi siihen, että kouluissa opetetaan sekä koko maailman että oman kansakunnan historiaa ja siihenkin, että se historia, jonka ihmiset tuntevat, perustuu tieteelliseen tutkimukseen, eli on mahdollisimman totta.

Palaan alkuun: Miksi? Mitä seuraisi, jos se ei olisikaan "totta"? Oko se nyt "totta"? Miksi siihen pyritään?

Jotenkin sillä tavalla homma tuntuu siis menevän, että yhteisön menneisyyden selvittäminen on tärkeätä yhteisölle ja sen oikeutukselle, ja toiseksi menneisyyden tunteminen auttaa ymmärtämään sekä sitä, miten nykyiseen on päädytty että sitä, miten asiat ovat olleet joskus tai jossain toisin.

Mutta näinhän on ollut aina, ja siihen on riittänyt hyvä tarina, Raamattu, Ilias, Popol Vuh tai jokin muu.


Siis toistan: Historiantutkijat, oikeuttakaa itsenne!!

Oiekutus on, mutta sitä eivät kaikki halua kuulla.

[Jouko Heyno]

Luen aina kiinnostuneena oppineiden ihmisten mielenkiintoisia kirjoituksia teoreettisen elämän moninaisuuden tutkimisesta. Nyt tuli tämä historian tarkoitus. Mielestäni tähän sopii Pielaveden Saarelan kansakoulun opettajan Annikki Taskisen maanläheinen analyysi elämän tarkoituksesta. Kas näin se kuuluu:

Elämän tarkoitus
on murheen karkoitus.

Ihan sinänsä kliffa kommentti, mutta "historia" on "wie es eigentlich gewesen", riippumatta siitä, mitä mieltä siitä olemme. Historiantutkimus taas on jotain muuta. Ja juuri jälkimmäisen oikeutusta perään. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa se on kokonaan kielletty.

[Klaus Lindgren]

Lienemme Heynon kanssa siis yhtä mieltä siitä, että yhteisöt tarvitsevat tietoa ja tarinoita omasta menneisyydestään. Tämä liiittynee toisaalta kyseisen yhteisön yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja myös kunkin yhteisön valtakuvioiden oikeutukseen sekä toki myös haluun ymmärtää ympäröivää maailmaa. Mutta Jouko Heynon suuri kysymys oli siis se, miksi tuon tarinan menneisyydestä pitää olla tosi tarina? Miksi ei vaikkapa myytti muinaisesta Väinämöisestä, joka marssi aikojen aamuna Pielavedelle ja perusti Lepikon torpan ja Suomen kansan, kelpaa meille? Miksi me haluamme perehtyä kielisukulaisuuteemme nenetsien kanssa ja luemme innosta täristen pohdintoja siitä, mitä Kekkonen oikeasti ajatteli Neuvostoliitosta?

Hyvä kysymys. Minun mielessäni tuo palautuu aika paljon eurooppalaisen maailmankuvan murrokseen, murroksen, joka ajoittuu noin karkeasti sanoen jonnekin 1600-luvulle ja siitä eteenpäin 1800-luvulle. Tuohon aikaan (osapuilleen) sijoittuu ylipäätään länsimaisen tieteen kehittyminen nykyiselle pohjalle ja samalla uudenlainen tapa selittää maailmaa: ukkonen johtuukin nyt sähköjännitteestä maan ja pilvien välillä eikä siitä, että Jumala huimii sonninsuorolla pilviä (kuten Jukolan Juhani arveli) ja rutto johtuu rottien kantaman täin kantamasta bakteerista, eikä ihmisten synneistä, kuten jokainen järkevä ihminen arveli aikaisemmin. Samalla muuten oppineiden silmissä "todellinen" vaihtoi paikkaa: meistä useimmat pitävä materiaalisen maailman asioita "todellisina", kun taas keskiajalla ne olivat vain heijastusta jumalan ja/tai ideoiden maailmasta. Kun ajatus todellisuudesta on näin muuttunut fysiikan ja lääketieteen ja kaiken muunkin tiedon osalta, ei historia oikein voinut välttyä samalta muutokselta, eihän edes raamatuntutkimus siltä säästynyt.

Mutta miksi sitten ihmiset muuttivat ajatuksiaan noin radikaalisti? Jaa-a, olisinpa se aika nero, joka tuohon osaisi oikopäätä vastata. En minä vain uskalla, en ainakaan heti.

Mikäli Jouko Heynolla on tiedossaan historiantutkimuksen oikeutus, hän erehtyy luullessaan, ettei sitä haluta kuulla. Kerro Jouko ihmeessä!

[Jouko Heyno]

Mikäli Jouko Heynolla on tiedossaan historiantutkimuksen oikeutus, hän erehtyy luullessaan, ettei sitä haluta kuulla. Kerro Jouko ihmeessä!

Oikeutus julkiselle ja yhteiselle rahoitukselle, jonka tavoite on tiedon lisääminen hsitoriassa myyttien korvaamiseksi, nousee tietysti juuri tieteellisyyden vaatimuksesta. Tavoitekin on aivan sama. Lainatakseni suurta ajattelijaa; kansa, joka ei tunne menneisyyttään on tuomittu toistamaan sen.

Tieteellisen historiantutkimuksen tavoite on, ja sen pitääkin olla, tutkia menneisyyttä tieteen keinoin ja mallintaa toistuvuuksia aivan kuten vaikkapa fysiikassa. Tämä tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää kokemusta ja "valita" "tuleva menneisyys". Yksinkertaisimmillaan tämä näkyy vaikkapa liikennesuunnittelussa; risteyksessä koulun lähellä sattuu jatkuvasti kuollemaan johtaneita yliajoja. Asiasta tehdään (historian)tutkimus, selvitetään, mitä oikein tapahtui ja luodaan toistuvuusmalli, teoria. Todetaan, että lapset juoksevaat kadun yli varomatta autoja. Muutetaan "tulevaa menneisyyttä", ts. rakennetaan vaikkapa alikulkutunneli tai asennetaan liikennevalot.

Monimutkaisemmissa tilanteissa, kuten valtioidenvälisten kriisien hoidossa sovelletaan samaa metodia. Vain tämä oikeuttaa tiedon hankkimisen menneisyydetä julksin rahoin. Myyttejä voi luoda toki omalla kustannuksellaan kuka tahansa, niin kuin vaikkapa A. Hitler teki. Tuloksetkin tiedetään. Historiantutkimus, joka ei pyri tieteellisiin malleihin ja tiedon hyödyntämiseen on kaunokirjallisuutta.

[Klaus Lindgren]

Ennustamiskykyisiin malleihin olisi toki hyvä pystyä monimutkaisimmissakin tilanteissa. Valitettavasti se ei ole käytännössä useinkaan mahdollista, joten on tyydyttävä hankkimaan tietoa ja ymmärrystä vaatimattomammin keinoin, kuten esimerkiksi konstruoimalla menneisyyden kirjallisten ja muidenkin jäänteiden perusteella aina vain paremmin ja monipuolisemmin menneisyyttä valaisevia kuvauksia.

[Jouko Heyno]

Ennustamiskykyisiin malleihin olisi toki hyvä pystyä monimutkaisimmissakin tilanteissa. Valitettavasti se ei ole käytännössä useinkaan mahdollista, joten on tyydyttävä hankkimaan tietoa ja ymmärrystä vaatimattomammin keinoin, kuten esimerkiksi konstruoimalla menneisyyden kirjallisten ja muidenkin jäänteiden perusteella aina vain paremmin ja monipuolisemmin menneisyyttä valaisevia kuvauksia.

Näin on. Ja Loviisan voimalakin toimii vain XX%:n todennäköisyydellä. Mutta keskeistä on nimen omaan se, että miksi noiden kuvausten pitäisi olla oikeita. Eikö "hyvä tarina" sittenkin kelpaa, jollei siitä ole mitään muuta hyötyä kuin mielenrauha? Miksi siis pitäisi maksaa uudesta "hyvästä tarinasta"? Se, että homma ei onnistu, ei estä lääketiedettäkään, miksi sen pitäisi estää historiantutkimusta; lääketieteen päämäärä on "parantaa sairaat ja poistaa taudit". Ei taatusti onnistu. Kaikki kuolevat kumminkin. Ei estä yrittämästä.

Asia on kuitenkin niin tärkeä, ettei siitä keskustelemista saa jättää tähän.