EsaH kirjoitti:Suomi kyllä tunnusti molemmat Saksat 1972.
Muistelin, että Saksoja ei tunnustettu. Kirjoitin vielä varauman, että se on muistinvarainen tieto. Jos asia menikin päinvastoin, että molemmat Saksa tunnustettiin, niin muistini on pettänyt. Neuvottelukysymys tunnustamiskysymys oli. Eihän tämä tapahtunut ihan eilen, vaan 32 vuotta sitten.
Kriittisiä kohtia tässä mielessä olivat sananvapauden rajoittuminen mediassa (itsesensuuri), kulttuurielämän radikalisoituminen, taistolaisuus, sotaveteraanien ja sotaponnistelujen muodikas halveksiminen, kommunistien rikoksista vaikeneminen, yksipuolinen USA/Vietnam-kritiikki.
Kulttuurielämän radikalisoituminen ei ollut 70-luvun ilmiö vaan se alkoi 60-luvulla esim. Salama-oikeudenkäynneillä, yllytysoikeudenkäynneillä, mielenosoituksilla rukouslauantai-säännöksiä vastaan, annettiin tukkien ja partojen kasvaa (näitä kutsuttiinkin partaradikaaleiksi). Oli Vanhan ylioppilastalon valtaus (1968), Sadankomitean rauhanliike (jossa oli mukana nimiä kuten Ilkka Taipale, Paavo Lipponen, Erkki Tuomio-oja, Johan von Bonsdorff, I-C Björklund) jne.
Kulttuuriradikalismi on positiivisimpia liikkeitä joita Suomessa on esiintynyt. Kulttuuri-ilmapiiri Suomessa oli kaamea ennen sitä. Kulttuuriradikalismi oli kansalaistottelemattomuutta pääasiassa yksilön henkilökohtaisen vapauden puolesta ja suuntautui vanhoillista ilmapiiriä vastaan: se ei siis perustunut kuten poliittiset liikkeet useimmin vihalle, päinvastoin. Vain välttämättömyys on vapauden raja, eikä välttämättömyys enää ollut este yksilön vapauksille (jos oli ollutkaan). Nykyään yhteiskunnassa kansalaistottelemattomat ovat kutistuneet vastustamaan joidenkin vihreiden arvojen loukkauksia (kuten kettutytöt). Silloin sen myötä demokratia levisi kaikkiin kansankerroksiin niin että sitä edeltänyt kuristava ja herraskainen tekopyhä komento loppui ja ihmiset saivat olla ja elää omien valintojensa mukaisesti. Television yleistymisellä ja muiden joukkotiedotusvälineiden kehityksellä on varmaankin ollut oma vaikutuksensa ilmiön syntyyn ja rakennemuutoksella kaupunkilaistumisineen. Myös opiskelijoiden määrän ja sosiaalisten taustojen muutokset niin kuin eristäytymisen lakkaaminen kahteen leiriin, työkkärit ja vähävaraiset toisaalta ja ”herrat” toisaalta on ollut oma osuutensa asiaan. 50-luvulla pankkineiti ole vielä herrasväkeä. Ilman kulttuuriradikalismia ilmapiiri olisi (jos olisi) edelleen painostavaa, kuristavaa ilmapiiriä jossa kansalaisia pidetään Herran nuhteessa ja komennossa. Minusta kaameaa!
Sananvapautta ei kukaan rajoittanut. Se itsesensuuri, jonka mainitset, oli, sikäli kuin sitä esiintyi, täysin kirjoittajan omassa harkinnassa. Jos kirjoittaja katsoi maan etujen tms. seikan edellyttävän pidättyvyyttä, se oli hänen arvio ja hänen päätös. Kohdistat kritiikin siihen, että Suomessa kannatti olla pidättyväinen, siis arvostelet Suomen geopoliittista asemaa, olet tyytymätön Suomen maantieteelliseen sijaintiin, et sitä, että oltiin pidättyväisiä.
En ole nähnyt
sotaveteraaneja koskaan halveksittavan enkä usko että kukaan on ollut halveksiva sotaveteraaneja kohtaan. Miksi, Herran tähden, joku halveksisi sotaveteraaneja. Sairastahan se olisi. Useimmillahan oli sitä paitsi joku lähiomainen joka oli sotaveteraani.
Ns. taistolaisia oli perinteisessä vasemmistolaisessa työväenliikkeessä noin 30 prosenttia. Luku näkyy suoraan SKDL:n eduskuntaryhmän sisäisestä jakaumasta. Loppuosa taistolaisista, opiskelijat, olivat poliittisia aktivisteja, äänekkäitä nuoria idealistisia hihhuleita, pikemminkin uskovaisia, jotka muutaman vuoden kuluttua kun he olivat vähän varttuneempia luopuivat koko hommasta. Laulaa ja esiintyä he sinänsä osasivat (kuten Annikki Oksanen tai Kristiina Halkola) mutta mitään poliittista liikettä heillä ei ollut yhteiskunnassa eivätkä he saaneet mitään aikaan politiikassa muualla kuin opiskelijoiden keskuudessa. Mitä nyt harjoittivat julistamistaan keskinäisen ihailun kerhoissa ja esittivät olevansa työväen asialla ja herättivät ansaitsematonta huomiota, enimmäkseen paheksuntaa.
Vietnam-mielenosoitukset olivat spontaaneja ja osa maailmanlaajuista liikettä. Niitä järjesti muistaakseni Vietnam-komiteassa esim. Nils Torvalds, Erik Schüller, Osmo Appelqvist ym. Millä perusteella katsot, etteivät nämä olisi saaneet järjestää mielenosoituksia haluamistaan aiheista? Tai millä perusteella katsot että näiden henkilöiden velvollisuus olisi ollut järjestää muita – sinua miellyttäviä mielenosoituksia. Elokuussa 1968 nämä samat henkilöt järjestivät isoja mielenosoituksia NL:n suurlähetystön edessä vastustaessaan Tšekkoslovakian miehitystä. Samat henkilöt jotka osallistuivat Vietnam-mielenosoituksiin osallistuivat myös näihin.
Esittämäsi arvostelu on ylimalkaista ja epämääräistä mielipiteilyä. Yksilöllistä arvostelua, johon voisi tapauskohtaisesti ottaa kantaa, et esitä. Puhut politiikkaa, et asiaa. Jos tahdot arvostella esimerkiksi sitä, että olisi oltu liian myöntyväisiä niin esitä missä asiassa, milloin ja kuka on sinusta ollut liian myöntyväinen ja mitä olisi pitänyt tehdä tehdyn sijasta. Yksilöi näkemyksesi. Lisäksi on arvostelusi kohteena olosuhteet Suomessa ja esität että olosuhteiden olisi pitänyt olla parempia Suomessa. Esität yleisluontoista lausumia joiden vaikutus ja merkitys lepää täysin sinun arvovaltasi varassa.
Lopuksi: jos tarkastelee kehitystä Suomessa vuodesta 1948 – jolloin maan miehitys olisi saattanut muodostua vain ajankysymykseksi – vuoteen 1980 on kehitys ollut valtava. Taloudellinen ja tekninen kehitys on ollut niin merkittävä, ettei uskoisi todeksi, kulttuurielämä on monipuolistunut, sosiaalipalvelut ja terveydenhoito ovat ainakin kohtuullisella tasolla ja Suomen poliittinen asema oli vakaa ja vakiintunut.Tietenkin kielteisiä piirteitä oli ja jos selaisi sen ajan lehtiä muistuisi mieliin varmaan tuhansia - uutiset lehdissä ovat kuten tunnettua pääasiassa huonoja Mutta kokonaiskuva on myönteinen.
//Terv.
Heikki Jansson