Suhtautuminen sotaveteraaneihin

[Emma-Liisa]

Kyllä, kyllä noinkin voisi asian ilmaista- Helge Seppälän käyttämä asioiden esilleottamistapa ei tosiaan sovi luuloihini,
... ...
Kirjaa voi itse kukin lukea ja uskoa kaikki tai olla uskomatta läheskään kaikkea, kuten tämän kirjoittaja.
Veikko Palvo

Minusta tämä tällainen keskustelutyyli tällä historiafoorumilla ei oikein johda mihinkään. Voimme kyllä kaikki esitellä omia uskomuksiamme ja luulojamme miten lystää, mutta ilman konkreettisia viittauksia ja esimerkkejä, kuten tässä tapauksessa Seppälän kirjaan, sillä ei ole juurikaan mitään merkitystä. Keskustelu jää pelkän poliittisen keskustelun (70-lukulaisen) asteelle, eikä sen taso valitettavasti nouse kovin korkealle ilman riittävää konkretiaa, eli viittauksia siihen kuka sanoi missä ja mitä.

Yleensä, on varsin kummallinen käsitys, että vapaassa maassa saisi olla asioista vain yksi käsitys. On kai selvä, että niitä oli monta - jo sodankin aikana, joten totta kai senkin jälkeen.

Sellainenkin lähtökohta, että jos Seppälä toteaa jotain positiivista NL:laisista (että arkistot olivat siellä *tässä asiassa* avoimia, mutta Suomessa eivät), olisi sinänsä tuomittavaa, on peräti omituinen.

[Peter Tikka]

Tuohon äskeiseen vielä. Taistolaisista voidaan ehkä olla monta mieltä mutta ei tarvitse keksiä niille poliittisia mielipiteitä joita heillä ei ollut jotta heitä voitaisiin perusteettomasti syyttää bäistä. Ei ole niin, että jos joku käsitetään poliittisekisi vastustajaksi, voi rauhassa valehdella, että nämä ovat edustaneet sellaista aatetta mitä nämä eivät edustaneet. En ehdoton vale, että taistolaiset olisivat rienanneet tai edes vähätelleet urhoiksi katsomiaan tavallisia työläisrintamamiehiä. Nehän päinvastoin nostivat työläiset jalustalle ja miltei palvoivat työläisiä jonain omituisina omana ihmislajina. Koska rintamamiehet olivat enimmäkseen tietysti tavallisia ihmisiä olisi ollut taistolaisuuden olemuksen ja ideologian vastaista muka rienata näitä tavallisia ihmisiä. He rienasivat varmuudella sotaa muttei tavallisia rintamamiehiä, siis sotaveteraaneja. En ole mikään taistolainen, mutta arvostan sen verran älyllistä rehellisyyttä että minustta ei pidä syyttää poliittisia vastustajiaan sellaisista aatteista, jota näillä ei ole. Jollei se riitä, mitä nämä edustavat niin on paras muttaa omia käsityksiään eikä alkjaa keksmään juttuja näistä.


Sa Petteri vaan, Petskukin käy.

[Ciccio]

Kyllä, kyllä noinkin voisi asian ilmaista- Helge Seppälän käyttämä asioiden esilleottamistapa ei tosiaan sovi luuloihini,
... ...
Kirjaa voi itse kukin lukea ja uskoa kaikki tai olla uskomatta läheskään kaikkea, kuten tämän kirjoittaja.
Veikko Palvo

Minusta tämä tällainen keskustelutyyli tällä historiafoorumilla ei oikein johda mihinkään. Voimme kyllä kaikki esitellä omia uskomuksiamme ja luulojamme miten lystää, mutta ilman konkreettisia viittauksia ja esimerkkejä, kuten tässä tapauksessa Seppälän kirjaan, sillä ei ole juurikaan mitään merkitystä. Keskustelu jää pelkän poliittisen keskustelun (70-lukulaisen) asteelle, eikä sen taso valitettavasti nouse kovin korkealle ilman riittävää konkretiaa, eli viittauksia siihen kuka sanoi missä ja mitä.

Suomi miehittäjänä 1989, Helge Seppälä, SN- kirjat kustantajana:
s.16.: "Toisen maailmansodan jo alettua Suomi hallituksensa jyrkkyyden vuoksi ajautui kohtalokkaaseen talvisotaan."

s.17.: "Talvisodan jälkeen Presidentti Ryti teetti tutkimuksen ´Suomen elintila´, (Finnlands lebensraum) joka ilmestyi Berliinissä syksyllä 1941 ja tutkimuksen tarkoituksena oli perustella saksalaisille (Hitler)
Itä- Karjalan kuuluvan Suomelle."

Helge Seppälä oli vapaaeht. sotilaspoikana Äänislinnassa keskitysleirin vartijana, ko. leiri oli sijoitettu N-venäläisiin työläisasuntoihin= parakkeihin.
s.78.: H.S. haastattelee 1944 Äänislinnan keskitysleirissä 9-vuotiaana 1944 ollutta Klaudia Sobolevaa: "suomalaiset ampuivat lasten nähden vankeja ja antoivat ruumiillista kuritusta naisille, lapsille ja vanhuksille ikään katsomatta."

(H.S. tosin itse leirinvartijana olleena kiistää osittain näin tapahtuneen)
VP:n äiti oli Äänislinnassa, ei tosin tuolla leirillä- mutta uskoakseni hän
olisi huomannut, JOS leirillä olisi naisia, lapsia ja vanhuksia ammuttu ja kuritettu- kuten
tekivät
Helge Seppälän haastattelemat partisaanit Suomessa.
Äitini puhui myös Tapio Rautavaarasta ja Pekka Tiilikaisesta Äänislinnan radiossa ja Sariolan sirkuksesta jne., H.Seppälä kirjassaan mustaa kaikkien Äänislinnassa olleiden veteraanien mainetta.
Neuvostoliitto ei sitä suoraan tehnyt, sen tekivät H.S.:n kaltaiset vielä 1989 !

s.79.: "A. Zhdanov jätti pääministeri Castrénille 19/10 1944 61 nimen listan sotarikollisista ja 45 pidätettiin. ( lista 1. / Miehikkälän keskitysleiri 1945- 47)
"Sotilashallintokomentajat, everstit V.A.Kotilainen ja A.V.Arajuuri poistuivat sodan jälkeen Suomesta, upseerit palasivat 1948 ja 1949, eivätkä suomalaiset oikeusviranomaiset katsoneet heidän enää 1940- luvun lopulla syyllistyneen rangaistaviin tekoihin." kirjoittaa ev.ltn. Helge Seppälä 1989.

s.:135 alk. Suur- Suomi- suunnitelman kariutuminen.
Partisaani- ja vakoilijahaastattelut (Itä-Karjalassa toimineet)

Helge Seppälän Suomi miehittäjänä 1989 kirjan on kustantanut N-liiton
SN-kirjat (Progress- kustantamo/ Moskova ?)
Ja Suomen Opetusministeriö on H.S.:n mukaan tukenut taloudellisesti !

Veikko Palvo

[EsaH]

Tuohon äskeiseen vielä. Taistolaisista voidaan ehkä olla monta mieltä mutta ei tarvitse keksiä niille poliittisia mielipiteitä joita heillä ei ollut jotta heitä voitaisiin perusteettomasti syyttää bäistä. Ei ole niin, että jos joku käsitetään poliittisekisi vastustajaksi, voi rauhassa valehdella, että nämä ovat edustaneet sellaista aatetta mitä nämä eivät edustaneet. En ehdoton vale, että taistolaiset olisivat rienanneet tai edes vähätelleet urhoiksi katsomiaan tavallisia työläisrintamamiehiä. Nehän päinvastoin nostivat työläiset jalustalle ja miltei palvoivat työläisiä jonain omituisina omana ihmislajina. Koska rintamamiehet olivat enimmäkseen tietysti tavallisia ihmisiä olisi ollut taistolaisuuden olemuksen ja ideologian vastaista muka rienata näitä tavallisia ihmisiä. He rienasivat varmuudella sotaa muttei tavallisia rintamamiehiä, siis sotaveteraaneja. En ole mikään taistolainen, mutta arvostan sen verran älyllistä rehellisyyttä että minustta ei pidä syyttää poliittisia vastustajiaan sellaisista aatteista, jota näillä ei ole. Jollei se riitä, mitä nämä edustavat niin on paras muttaa omia käsityksiään eikä alkjaa keksmään juttuja näistä.

Petsku hyvä,

kiistaton tosiasia on, että monet nuoremman polven taistolaiset rienasivat etenkin suojeluskuntiin tai Lotta Svärd-järjestöön kuuluvia isiään tai muita veteraaneja sotahulluiksi yms. Voi olla, että työläisiksi ja vasemmistolaisiksi tiedetyt veteraanit jätettiin usein rauhaan.

En ole syyttänyt poliittisia vastustajiani - sellaisia minulla ei ole, vaikka vastustan kaikkia ääriliikkeitä -, enkä ole keksinyt heille mitään aatteita tai käsityksiä. Mitä tulee taistolaisten rauhanpuheisiin, mukana oli varmasti niitäkin jotka olivat aidosti kaikenlaista sodankäyntiä ja väkivaltaa vastaan, mutta valitettavasti taistolaiset, rauhanpuolustajat ym. liikkeenä ja järjestöinä tuomitsivat yksipuolisesti vain lännen tekemät interventiot. Varmasti moni "yleishumaani" ja poliittisesti neutraalimpi ihminen tunsi olonsa jossakin vaiheessa huijatuksi huomatessaan kenen joukoissa todella seistiin.

Televisiodokumentissa/musiikkielokuvassa Kenen joukossa seisot jäi mieleeni Jussi Sintonen, joka muistaakseni ainoana haastateltavista selkeäsanaisesti katui kameran edessä taistolaisuuttaan ja innostustustaan tyrannian/totalitarismin asiaa kannattaviin lauluihin.

[nylander]

Televisiodokumentissa/musiikkielokuvassa Kenen joukossa seisot jäi mieleeni Jussi Sintonen, joka muistaakseni ainoana haastateltavista selkeäsanaisesti katui kameran edessä taistolaisuuttaan ja innostustustaan tyrannian/totalitarismin asiaa kannattaviin lauluihin.

Miksi muuten entisten taistolaisten pitäisi harjoittaa julkisia katumusharjoituksia "kameran edessä" tai ilman kameraa? Eihän 1930-luvun AKS- ja IKL-nuoriltakaan sellaista vaadittu vuoden 1944 jälkeen.

Käsitykseni mukaan on täysin legitiimiä olla poliittisesti jotakin mieltä, vaikka se "jotakin" myöhemmin osoittautuisi virheelliseksikin.

P.S. Allekirjoittaneella ei oli taistolais- eikä muutakaan poliittista taustaa.

[oboy]

kiistaton tosiasia on, että monet nuoremman polven taistolaiset rienasivat etenkin suojeluskuntiin tai Lotta Svärd-järjestöön kuuluvia isiään tai muita veteraaneja sotahulluiksi yms.

Itse kun en ole elänyt tuona aikana jolloin kaikki paikat oli täynnä "stalinisteja" ja kaduillakaan ei saanut kävellä rauhassa ilman että taistolais-nuoriso olisi verihampain pakottanut työläisiä riveihinsä laulamaan kansainvälistä ja kantamaan stalinin kuvia ympäri maita ja mantuja, niin voisiko joku antaa ihan oikeasti jotain esimerkkejä laajamittaisesta veteraanien halventamisesta, siis muutakin kuin "No joiltakin veteraaneilta oli kuulemma kysytty "Miksi menitte?"" tai muita "kiistattomia tosiasioita". Näitä asioita on mahdoton omalla kokemuksella todistaa, koska ei ole tuota aikaa elänyt.

Mitä tuohon Lotta Svärd-järjestöön tai sotahulluuteen tulee on varsin totta että tuskin järjestöön kuuluminen sinällään kenestäkään sotahullua tee. Vaikka suojeluskuntiin olikin todella tarkka poliittinen seula johon vaikutti jopa vanhempien poliittiset mielipiteet, niin en tiedä tarkemmin oliko esimerkiksi sodan vastustus tai pasifismi esteenä jäsennyydelle kyseiseen järjestöön. Tosin oma mummoni, entinen lotta, joka työskenteli saksalaisten parissa täyttää varsin hyvin sotahullun kriteerit. En tiedä sitten onko tuon asian toteaminen sotaveteraanien rienaamista vai ei.

Voi olla, että työläisiksi ja vasemmistolaisiksi tiedetyt veteraanit jätettiin usein rauhaan.

Niin suottaahan tuo olla, mutta suattaahan tuo olla olematta. Mikäli työläisiksi tiedetyt veteraanit jätettiin rauhaan niin kuinka monta prosenttia veteraaneista kuului ns.työväenluokkaan. Meinaan vaan että jos kokonaisuutta sotaveteeranit aletaan siihen vertaamaan niin joutuiko "rienausta" kärsimään prosentuaalinen vähemmistö vai enemmistö?

En ole syyttänyt poliittisia vastustajiani - sellaisia minulla ei ole, vaikka vastustan kaikkia ääriliikkeitä

Pitäisikö tämä lukea niin että vastustat kaikkia jotka ovat kanssasi poliittisesti liikaa erimieltä(ääriliike on subjektiivisesta näkökulma)?

Televisiodokumentissa/musiikkielokuvassa Kenen joukossa seisot jäi mieleeni Jussi Sintonen, joka muistaakseni ainoana haastateltavista selkeäsanaisesti katui kameran edessä taistolaisuuttaan ja innostustustaan tyrannian/totalitarismin asiaa kannattaviin lauluihin.

Loistavaa itsekkin tuomitsen _kaikenlaiset_ tyrannian/totalitarismit en pelkästään kommunistiset. Milloinkahan nähdään dokumentti siitä miten nuo sotien aikaiset Suur-Suomi intoilijat ja Hitler-ihannoijat pyytäisivät julkisesti anteeksi tekojaan? Vai onko tälläinen jo käyty läpi, ainakaan itse en ole törmännyt sen kaltaiseen materiaaliin. Ainakaan julkisessa keskustelussa ei mielestäni asiaa olla edes sivuutettu.

[Emma-Liisa]

Helge Seppälä oli vapaaeht. sotilaspoikana Äänislinnassa keskitysleirin vartijana, ko. leiri oli sijoitettu N-venäläisiin työläisasuntoihin= parakkeihin.
s.78.: H.S. haastattelee 1944 Äänislinnan keskitysleirissä 9-vuotiaana 1944 ollutta Klaudia Sobolevaa: "suomalaiset ampuivat lasten nähden vankeja ja antoivat ruumiillista kuritusta naisille, lapsille ja vanhuksille ikään katsomatta."

(H.S. tosin itse leirinvartijana olleena kiistää osittain näin tapahtuneen)
VP:n äiti oli Äänislinnassa, ei tosin tuolla leirillä- mutta uskoakseni hän
olisi huomannut, JOS leirillä olisi naisia, lapsia ja vanhuksia ammuttu ja kuritettu--- kuten
---H.Seppälä kirjassaan mustaa kaikkien Äänislinnassa olleiden veteraanien mainetta.

Miten muka "mustaa" ja vielä "kaikkien"? Jos esitetään väite, se pitää tutkia. Leireillä tosiaan harjoitettiin ruumiillista kuritusta ja kuolleisuus oli huomattavan suurta. Kuten itsekin kirjoitat, H.S osittain kiistää asian, ( ilmeisesti ampumiset?)

On naiivia kuvitella, että suomalaiset olisivat jotenkin olleet parempia ihmisiä kuin muut, *varsinkin* tilanteessa jossa heillä "kaikki valta" ihmisten yli, joita pidettiin "perivihollisina".

[Peter Tikka]

monet nuoremman polven taistolaiset rienasivat etenkin suojeluskuntiin tai Lotta Svärd-järjestöön kuuluvia ...
Voi olla, että työläisiksi ja vasemmistolaisiksi tiedetyt veteraanit jätettiin usein rauhaan.

Televisiodokumentissa/musiikkielokuvassa Kenen joukossa seisot jäi mieleeni Jussi Sintonen, joka muistaakseni ainoana haastateltavista selkeäsanaisesti katui kameran edessä taistolaisuuttaan ja innostustustaan tyrannian/totalitarismin asiaa kannattaviin lauluihin.

Julkista itseruoskintaa voit peräänkuuluttaa jos haluat. Minusta on sopimatonta ja vastenmielistä edes esittää sellaista. Itse en sellaista kehtaisi julkisesti esittää.

Jotta saataisiin jotain konkretiaakin keskusteluun eikä vain irtoväitteitä olen jäljentänyt alle (ulkomuistista) kirjailija-runoilija Kalevi Haikaran kabareelaulusta muutaman säkeen. Sanoitus on 70-luvulta.

Kalevi Haikara oli SKDL:ään kuuluva sosialisti ja vasemmistolainen. Laulussa – jonka esittää kabareessa näyttämöllä yhden valonheittäjän valokiilassa lapsennäköinen sotilas – pilkataan, näennäisesti ainakin, suomalaista sotilasta. Sotapoika nimittäin laulaa näin:

Ei tarvinnut mulle kuin ilmoittaa että, on vaaralle alttiina syntymämaa /
niin ilmoitin: haluan ilmaa ja vettä ja rakkaita rantoja puolustaa /
Olin valmiina aamulla, päivällä illalla, valmiina keskellä yötäkin /
Olin valmiina kadulla, maantiellä, sillalla, valmiina tekemään työtäkin
---- ----
Ei tarvinnut mulle kuin ilmoittaa että, on vaaralle alttiina syntymämaa /
niin säästänyt marras- en orvaskettä - vaan luuni ja nahkani kantanut
olen taistelukentille käytettäviksi ja paljon on niitä myös käytetty
minun arpeni sopivat näytettäviksi ja paljon on niitä myös näytetty.

jne.

Tämä sotilaspoika on siis siinä määrin uskonsa lumoissa, että hän tekee mitä vain heti kun ilmoitetaan, että syntymämaa, isänmaa, on vaarassa.

Tämä on minusta tyypillistä 60-lukulaisten radikaalien isänmaapilkkaa. (taistolaiset olivat siinä määrin tosikkoja, etteiväthe juuri harrastaneet tätä). Vähääkin tarkkanäköisempi lukija huomaa kuitenkin ettei pilkan kohteena ole reaalinen veteraani, vaan mielikuva ja myytti suomalaisesta urheasta sotilaasta, jota ei ole ollut olemassakaan. Varsinainen pilkan kohde löytyy historiasta: tämän nimi on Johan Ludvig Runeberg. Epärehelliseksi ja naiviksi käsitetty kansallisromantiikka oli kohteena. Sama kohde oli Väinö Linnalla tämän Tuntemattomassa, mutta Linna ei ivannut, hän pelkästään kuvasi ja aiheutti sillä skandaalin, joka vavisutti Suomea. Haikaran teksti oli avoimesti satiirinen. Siinä pilkattiin vielä 50-luvulla elänyttä myyttiä sotaveteraaneista, ei sotaveteraaneja.

Täällä sitten EsaH yrittää lämmittää 1800-luvun myyttiä kuin vanhaa aamupuuroa mikrossa. ja puhuu sotaveteraanien rienaajista.

Kun penää EsaH:lta faktoja ilmenee että kysymyksessä ei olekaan sotaveteraanien ”rienaajat” niin kuin EsaH totuudenvastaisesti esitti, vaan ilmeisesti sodan jälkeen kiellettyihin oikeistolaisiin järjestöihin kuuluneet: niistä en ole sanonut yhtään mitään, heihin näet taistolaiset ovat kyllä voineet kohdistaa hyvinkin kärkevää arvostelua. Alkuperäinen väite kuului että taistolaiset ovat ”rienanneet” (kaikkia) sotaveteraaneja – huom. retorinen sotaveteraanien ”pyhyyden” hyväksikäyttö sanan ”rienata” käytöllä: nyt tarina kuuluukin että taistolaiset ovat ”rienanneet” joitain joihinkin sodan jälkeen kiellettyihin oikeistolaisjärjestöihin kuuluneita (”pyhiäkö” hekin ovat kun heidän arvostelunsa on ”rienaamista”). Vieläkään EsaH ei ole esittänyt mitään lähdeviittausta väitteidensä tueksi mutta ei sillä enää ole niin väliä kun nyt sanotaankin, että taistolaiset ovatkin esittäneet paheksuvia kommentteja niihin oikeistolaisjärjestöihin, jotka kiellettiin sodan jälkeen, kuuluneista. Sehän on täysin uskottava väite. Erityisesti suojeluskuntalaiset eli perinteiset "lahtarit", heidän mielestä punikkimurhaajat, on asia täysin selvä. Kun EsaH samaistaa näiden "lahtareiksi" kutsumat ja sotaveteraanit ja sanoo että taistolaiset ovat ”rienanneet” sotaveteraaneja (ja tarkoittaa lahtareita) saa aikaan mitä tahansa. Taistolaiset nimittäin aivan varmasti "rienasivat" lahtareita juuri niin paljon kun kykenivät. Yleensä sitä ei sanottaisi sotaveteraanien "rienaamiseksi" vaan lahtareiden haukkumiseksi. Hih.

Sa Petteri vaan, Petskukin käy

[EsaH]

Pitäisikö tämä lukea niin että vastustat kaikkia jotka ovat kanssasi poliittisesti liikaa erimieltä(ääriliike on subjektiivisesta näkökulma)?

Ääriliikkeillä tarkoitan tässä lähinnä äärivasemmistoa ja äärioikeistoa. Puhun historiasta, en politiikasta. Tähän aiheeseen liittyy tietenkin poliittiset intohimot, mikä näkyy mm. siinä, etteivät kaikki pysty myöntämään, että taistolaiset lauloivat ja puhuivat diktatuurin puolesta ja halveksivat sotaveteraaneja.

Loistavaa itsekkin tuomitsen _kaikenlaiset_ tyrannian/totalitarismit en pelkästään kommunistiset. Milloinkahan nähdään dokumentti siitä miten nuo sotien aikaiset Suur-Suomi intoilijat ja Hitler-ihannoijat pyytäisivät julkisesti anteeksi tekojaan? Vai onko tälläinen jo käyty läpi, ainakaan itse en ole törmännyt sen kaltaiseen materiaaliin. Ainakaan julkisessa keskustelussa ei mielestäni asiaa olla edes sivuutettu.

En ole koskaan väittänyt, että tuomitsisin vain vasemmistodiktatuurit. Mitä tulee Suur-Suomi-intoilijoihin - jotka eivät olleet muuten aina samanaikaisesti myös Hitler-ihannoijia - heitä voitaisiin varmaan tutkia enemmänkin. Mutta eiköhän näistä henkilöistä merkittävä osa saanut sodan jälkeen jo ihan tarpeeksi kärsiä.

[EsaH]

Julkista itseruoskintaa voit peräänkuuluttaa jos haluat. Minusta on sopimatonta ja vastenmielistä edes esittää sellaista. Itse en sellaista kehtaisi julkisesti esittää.

En kuuluta mitää itseruoskintaa, vaan avointa keskustelua. Miksi taistolaiskritiikki on sinusta sopimatonta ja vastenmielistä? Onko sinusta esim. Suur-Suomi-intoilijoiden kritisointi sopivampaa?

[Ciccio]

Televisiodokumentissa/musiikkielokuvassa Kenen joukossa seisot jäi mieleeni Jussi Sintonen, joka muistaakseni ainoana haastateltavista selkeäsanaisesti katui kameran edessä taistolaisuuttaan ja innostustustaan tyrannian/totalitarismin asiaa kannattaviin lauluihin.

Miksi muuten entisten taistolaisten pitäisi harjoittaa julkisia katumusharjoituksia "kameran edessä" tai ilman kameraa? Eihän 1930-luvun AKS- ja IKL-nuoriltakaan sellaista vaadittu vuoden 1944 jälkeen.

Käsitykseni mukaan on täysin legitiimiä olla poliittisesti jotakin mieltä, vaikka se "jotakin" myöhemmin osoittautuisi virheelliseksikin.

P.S. Allekirjoittaneella ei oli taistolais- eikä muutakaan poliittista taustaa.

Otto W. Kuusisen vävyn sisäministeri Yrjö Leinon PunaValpon todellisen johtajan sanotaan olleen SKP:n puheenjohtajan Aimo Aaltosen, joka oli 1930-luvulla pätevöitynyt Leningradin vähemmistökansallisuuksien yliopistossa ja Lenin- koulussa Moskovassa.

Katumusharjoituksia esim. AKS- ja IKL- kannattajilta ei vaadittu, mutta
PunaValpo keräsi listaa ilmeisesti ensimmäisestä Siperiaan kyyditettävien joukosta. (muutakaan käyttötarkoitusta listalle ei ole esitetty)

Listalle sanotaan kertyneen 80 000 nimeä, nimet on täytynyt siis PunaValpon miesten uudelleen järjestellä kiireellisyysjärjestykseen, sillä
Suojeluskunta-, Lotta-, IKL-, AKS- jne. järjestöistähän heillä on ollut nimilistat.
PunaValpon lakkauttamisen yhteydessä Valpon arkistot siirrettiin Kansallisarkistoon, mutta tuo 80 000:n nimen lista sanotaan hävitetyn.
Onko näin ?
Olisi mielenkiintoista nähdä listan nimet, ketkä PunaValpo on katsonut
vaarallisimmiksi vastustajikseen ?
Jotkut ovat arvelleet PunaValpon arkistoja päätyneen Moskovaan ?
Onko listan nimistä esitetty arvioita ?

Veikko Palvo

[nylander]

Minulla on se käsitys (ilman mitään tarkempaa tutkimustietoa), että äärioikeistolaiset totalitarismin ihailijat eivät vuoden 1944 jälkeen joutuneet mitenkään erityisesti kärsimään. Tuntuisi uskottavalta, ettei esim. AKS-tausta välttämättä ollut mikään dismeriitti viranhauissa 1950-luvulta eteenpäin, yksityisestä talouselämästä puhumattakaan. Jäsenyys suomalaisessa SS-pataljoonassa ei estänyt 1960-luvulla nousua Suomen puolustusministeriksi.

SS-pataljoonaan kuulumisen meriittiluonne näkyy siitäkin, että kirjailija Anja Snellman tuomittiin äskeisvuosina alioikeudessa kunnianloukkauksesta, kun hän oli rohjennut kirjoittaa suomalaisten SS-miesten olleen osa natsi-Saksan väkivaltakoneistoa. Kuitenkin oli kyse miehistä, jotka olivat kenenkään pakottamatta vannoneet uskollisuudenvalan suoraan Adolf Hitlerille! (Suomalaisen oikeusvaltion onneksi Snellman sentään sai vapauttavan tuomion ylemmissä oikeusasteissa.)

[oboy]

Tähän aiheeseen liittyy tietenkin poliittiset intohimot, mikä näkyy mm. siinä, etteivät kaikki pysty myöntämään, että taistolaiset lauloivat ja puhuivat diktatuurin puolesta ja halveksivat sotaveteraaneja.

Niin en tiedä onko se poliittista intohimo vai poliittisen intohimon puutetta, mutta tähän asti esitetyt todisteet diktaattorin puolesta puhumiset ja halveksunnat sotaveteraaneja kohtaan ovat olleet melko mitään sanomatttomia ja ne eivät ole vakuuttaneet ainakaan minua sotaveteraanien halveksunnasta. Jos nuo väitteet kootaan niin ne ovat olleet lähinnä:
-joiltakin veteraaneilta oli kuulemma kysytty "Miksi menitte?"
-Kekkonen on jättänyt sanomatta että "kiitos"
-poliitikkojen yritykset saada eläke- tai korvausasioihin parannuksia vaiettiin tehokkaasti kuoliaiksi
-jotkin työläiskirjailijat kirjoittivat heistä halveksuvasti käyttäen yleensä 1939- 1944 sodan jälkimmäistä osaa

Koska en ole elänyt tuona taistolaisten aikana on minun mahdoton sanoa asiaan juuta enkä jaata, siksi olisinkin erityisen kiinnostunut niistä laki aloitteista ja poliittisista uudistuksista eläke- ja korvausasioissa joista on ollut puhe. Kyllä varmaan niitä ajaneet poliitikot ovat asian ottaneet esille eri puheissaan, joten puheita tuolta ajalta luulisi olevan suht helppo vielä löytää. Kiinnostaisi erityisesti se että kuka ja mi(t)kä puolue on esimerkiksi ajanut eläke parannuksia ja ketkä ovat niitä vastustaneet/vaenneet kuoliaaksi. Argumentti että Kekkonen on jättänyt sanomatta jotain on mielestäni varsin mahdoton. Kekkonen on varmasti jättänyt sanomatta monta muutakin asiaa. Toivoisin kuitenkin jonkun vinkin noista halventavista kirjoista ja kirjailijoista. Voisi vaikka itsekkin lukea niitä ja katsoa miten pahaa se halveksunta oli siihen aikaan, ainoastaan kirjat ja kirjailijoiden nimet puuttuvat. Kenties joku antaisi lähteet josta noita tarkistaa.

Ainiin kai tuohon aikaan poliittisia puheita kirjoitettiin muistiin. Voisiko joku vinkata jonkun taistolaisen diktatuuria ihannoivan puheen ?

En ole koskaan väittänyt, että tuomitsisin vain vasemmistodiktatuurit.

Mielestäni kun seuraa tätä palstaa on kirjoitukset hyvinkin samantyyppisiä ja yksisilmäisiä. Tulee väkisellä mieleen tuo keskustelu rauhanliikkeestä, jossa kritisoidaan sitä että rauhanliike yksisilmäisesti tuomitsi Länsi-Vallat.

Mitä tulee Suur-Suomi-intoilijoihin - jotka eivät olleet muuten aina samanaikaisesti myös Hitler-ihannoijia - heitä voitaisiin varmaan tutkia enemmänkin. Mutta eiköhän näistä henkilöistä merkittävä osa saanut sodan jälkeen jo ihan tarpeeksi kärsiä.

Miten? Ihan mielenkiinnosta oliko meininki samanlaista männä vuosina kuin nykyinen taistolais-jahti? Vai miten ihmiset kärsivät myöhemmin , siis ne jotka kannattivat diktaattoria ja taistelivat hänen rinnallaan rotupuhtaan Suur-Suomen puolesta? Ihan mielenkiinnosta keitä nämä Suur-Suomea kannattavat loppujen lopuksi olivat? Mikäli aiheesta on tehty tutkimusta ottaisin lukuvinkkejä mielelläni vastaan.

[laitman]

Hei!
Tämä keskustelu meni aika mielenkiintoiseksi. Kun luin tämän Sotatieteen laitoksen kirjan Yrjö Keinosesta, kiitos lahjasta, tuli oikealle henkilölle, siinä oli mm seuraava mielenkiintoinen kohta: Nimittäin sanottiin, että Keinonen oli epävarma matkustaessaan Neuvostoliittoon siitä miten he suhtautuvat häneen, Mannerheimristin ritariin, hän kun oli surmannut paljon neuvostosotilaita.
Tämä vaikutti ihmeelliseltä, olihan Stalin jo heti sotien jälkeen nostanut maljat Suomen armeijalle, Heinrichsille ja sen urhoolliselle taistelulle ja sanonut sen ansaitsevan kaiken kunnioituksen. Stalin oli myös kehunut Mannerheimiä sanoen että hän on valtiomiehenä todella suuri, jopa suurempi kuin useimpien suurvaltojen johtajat.
Tästä asiasta - siis suomalaisten upseerien matkoista Neuvostoliittoon, ja siitä miten heihin suhtaudutaan - oli joskus 1970-luvulla yksi ruotsalainen lehti haastatellut Magnus Haaksaloa.Hän totesi, että juuri se tosiasia, että Neuvostoliitossa tiedetään näiden teot sodassa on pelkää plussaa, heitä kunnioitetaan ja arvostetaan. Koska venäläisen kansanluonteeseen kuuluu aina rehellisen ja kovan vastustajan arvostaminen.
En ymmärrä minkä takia Keinonen olisi pelännyt jotain sellaista, että hänen kunniamerkit herättäisi pahennusta?? Todella outo juttu, oliko se yleinen, täysin kotitekoinen veteraaneja halveksiva ilmapiiri , antanut väärän viestin Keinoselle?
Kyllä syy siihen, että nuorempi polvi vasemmalla suhtautui kielteisesti veteraaneihin oli aivan muualla kuin YYA:ssa. Vaikka Neuvostoliitto kunnioitti Suomen veteraaneja niin samaa kunnioitusta ei näkynyt heidän suhtautumisessaan meidän sosialisteja kohtaan, alkaen Pekkalasta ja Leinosta jo heti sotien jälkeen.
Laitman

[Emma-Liisa]

Neuvostoliitossa tiedetään näiden teot sodassa on pelkää plussaa, heitä kunnioitetaan ja arvostetaan. Koska venäläisen kansanluonteeseen kuuluu aina rehellisen ja kovan vastustajan arvostaminen.
En ymmärrä minkä takia Keinonen olisi pelännyt jotain sellaista, että hänen kunniamerkit herättäisi pahennusta??

Kai neukkujakin oli erilaisia. Oliko se Aleksei Adzhubei joka arvosteli Max Jakobsonille hyvin epäkohteliain ja jopa loukkaavin sanoin sitä, että Eduskunnassa oli ollut vapaudenristi ja vaatinut moisen neuvostovastaisen vai oliko se peräti fasistisen symbolin poistoa? Seuraavana päivänä oli lähetystöstä joku käynyt pyytämässä anteeksi.

Jotain vastaavaa teki suurlähtettiläs Beljakovkin...