Pahoittelen huolimattomuusvirhettäni tuossa kaatuneiden - ei elävien veteraanien - muistamisessa.Emma-Liisa kirjoitti:En ole sanonut, että sellaista ei olisi tapahtunut, vaan että sitä on suuresti liioiteltu.EsaH kirjoitti: Mitä tulee Emma-Liisan väheksymään sotaveteraanien halveksuntaa kohtaan 1960-luvun loppupuolelta ja 70-luvulla, niin ainakin itse olen ollut siinä käsityksessä että sitä todella tapahtui, etenkin ns. uusvasemmiston ja radikaalin nuorison piirissä.
Eivät tietenkään veteraanien (jotka olivat elossa) vaan kaatuneiden. Eivätkä kynttilöitä vaan kukkia. Miltä ne kynttilät olisivat toukokuussa näyttäneet?EsaH kirjoitti: ylioppilaat veivät veteraanien haudoille kynttilöitä.
Ja tässä onkin yksi asia, josta esim. Matti Klinge on päiväkirjoissaan kirjoittanut. Veteraanit olivat sotien jälkeen nuoria miehiä, jotka tuskin olisivat haluneet, että heidät olisi kohotettu jalustalle. Useimmat halusivat unohtaa sodan ja keskittyivät opiskeluun, leivän hankkiseen perheelle (tai sen perustamisessa), talon rakentamiseen jne.
Ne, jotka sotaa alvariinsa muistelivat (usein viinapäissään), valitettavasti usein pilasivat lastensa lapsuuden. Joten ei ole ihme, että pojat aikuistuttuaan tekivät irtioton isistään.
Tämä olikin helppoa, kun tutkimus juuri silloin osoitti monet vanhat käsitykset myyteiksi.
Jotkut tahot ovat saattaneet liioitella, mutta kyllä olen kuullut entisten taistolaisten ja vasemmistolaisten jälkikäteen kovin pahoitelleenkin sotaveteraanien halveksumista 1970-luvulla. Yleisellä tasolla asiaa ei ole mielestäni ainakaan kovin paljon liioiteltu. UKK ja muu poliittinen johto ei asiaan (veteraanien rienaamiseen) aikoinaan erityisesti halunnut ainakaan julkisesti puuttua.
En tiedä miten paljon voi yleistää sitä, että nuorempi sukupolvi teki kapinaa sotasukupolvea vastaan - tai irtaantuivat isistään - nimenomaan sen sotamuisteluiden ja sotatraumojen vuoksi. Radikalisoitumiseen vaikuttivat muutkin tekivät, yleisen liberalismin ohella myös neuvostokommunismin houkutukset.
Jotkut käsitykset osoitettiin historiantutkimuksessa kansallismielisiksi myyteiksi, joskus tosiasiat muutettiin vastaamaan muodikkaita neuvostohistorioitsijoiden ja marxilaisia tulkintoja.