Tapio Onnela kirjoitti:
Tuleeko foorumin lukijoille tästä mieleen hyviä lähteitä tai tutkimuksia aiheesta? Minua jäi erityisesti kiinnostamaan tuo nimimerkin viittaus "Churchill ja Suomi" teokseen. Löytyykö foorumin lukijoista teoksen lukeneita, jotka voisivat kommentoida tätä näkemystä?
Muistan kirjan joskus lukeneeni, ja kun nyt löytyi tuosta hyllystä, niin pannaan muutama ote:
s. 53:
Kuten suomalaisessa historiankirjoituksessa on esitetty, mahdollisesti suunnitelmaan [=Mannerheimin Churchillille 5/1919 esittämä Pietarin-operaation suunnitelma] kuului myös eduskunnan hajotus, sotatilan julistaminen ja polittinen vallankaappaus sekä jonkinlaisen Mannerheimin alaisien sotilasdiktatuurin luominen Suomeen. Tällaisista sisäpoliittisista elementeistä keskusteltiin vilkkaasti sekä Suomessa että ententen pääkaupungeissa, ja Mannerheimin valtaa vastustavat suomalaiset käyttivät niitä ahkerasti hänen läntisen suosionsa romahduttamiseksi. Myöhemmin Mannerheim oli itse osin myöntävä Churchillille tämän laajemman suunnitelman olemassaolon.
VIITE: Ahti, Martti, Salaliiton ääriviivat. Espoo 1987, 105-119, 127-146, 165-174, 196-200 ja
Ahti, Martti, Ryssänvihassa: Elmo Kaila 1888-1935. Porvoo 1999, 147-171.
Jägerskiöld, Valtionhoitaja Mannerheim, 1999-122, 131, 144, 228-235.
Paasivirta, Ensimmäisen maailmansodan voittajavallat ja Suomi, 221-243.
Yms.
Sivulla 53 mainitaan lisäksi, että Suomen hallitus olisi asettanut yhteiselle Pietarin-retkelle ehdon, että valkoisen Venäjän olisi tunnustettava Suomi. Muita ehtoja oli mm. mittavan lainan antaminen. Sivulla 54 kuvaillaan lännen varsin pienten sotilaaista antikommunismia kannattaneiden piirien ihmetystä, että Suomi katsoi asiakseen esittää moisia ehtoja
s. 55:
Suomi sinänsä oli Churchillin geopoliittisessa yhtälössä toissijainen ja marginaalinen tekijä, jota voi käyttää usealla eri tavalla tilanteen vaatimusten mukaan. Maailman valtatasapainolle ei ollut toki merkitystä sillä, oliko Suomi integraalinen osa Venäjää vai ei. Mutta jos Venäjä oli tyytymätän ilman Suomea tai jos Suomen itsenäisyys johtaisi laajempaan Venäjän imperiumin pirstoutumiseen, Churchill katsoi, että koko Eurooppa tulisi kärsimään seurauksista. Churchill siis oli periaatteessa valmis uhraamaan Suomen valtiollisen itsenäisyyden, jos tulevan uuden Venäjän johtajat sellaista palkkiota ystävällismielisyydestään vaatisivat.
s. 229:
Alusta loppuun Churchillin Suomen-suhteet ja Suomen-politiikka olivat siis tiiviisti sidoksissa nimenomaan siihen sotillaalliseen antikommunismiin, jonka johtavia länsimaisia edustajia Churchill oli suurimman osaa pitkää poliittista uraansa.
Churchillille siis tärkeintä vuonna 1919 oli taistelu bolshevismia vastaan ja sen kaataminen, kaikki muu palveli varsin pragmaattisesti tätä tavoitetta.
Varsinaista uutta tietoa Mannerheimiin ja vuoden 1919 sisäpolittiisiin tavoitteisiin tai mahdollisiin valkoisen Venäjän aluejärjestelyihin en tällä lukemalla löytänyt, lienee siis syytä etsiä viittteessä mainituista teoksista.