Valitettavasti tällaiseen yleissääntöön on löydettävissä liikaa poikkeuksia, jotta se voisi toimia minkäänlaisena lähtökohtana. Kuten toisessa viestiketjussa toin esiin, esim. ranskan sana cantatrice, tarkoittamassa oopperalaulajaa, on ranskan ääntämykselle varsin vieras muoto, mutta koska se on kehittynyt yläluokan parissa, jossa arvostettiin latinan "oikeaa" ääntämystä on se säilyttänyt tämän latinalle varsin läheisen kirjoitus- ja äänneasunsa. Näin siis valituksi ei tullut yksinkertaisin muoto, vaan muoto, jolla oli suurin määrä symbolista voimaa takanaan. Kansan parissahan laulaja on ihan tavallisesti vain chanteuse. Näin siis vaikeatkin äänteet voivat selittyä sosiaalisilla syillä, tämän selvittäminen vain ei välttämättä selviä yksistään kirjallista aineistoa tarkkailemalla. Tämän tuot itsekin esiin, mutta vain oikeuttaessasi toista argumenttiasi.Jouko Heyno kirjoitti:4) Lisäksi on huomioitava periaate, että tarjolla olevista vaihtoehdoista on valittava yksinkertaisin.
Mainitsemasi muutoksen tilaa selvittämäänkään et tarjoa esimerkkejä. Muutoksesta nykyään vallitseva käsitys lienee se, että se tapahtuu eräänlaisena aaltona: se alkaa pienenä, saavutettuaan kriittisen pisteen se nopeasti nousee harjalle, jonka jälkeen käyttö tasaantuu. Tällaisten muutosten frekvenssi voi olla, ainakin nykyisten tutkimusten mukaan, varsin suurta, eikä liene syytä olettaa, että muutos olisi ollut kahlittua aikaisemminkaan. Näihin muutoksiin vaikuttavat monesti muutkin kuin puhtaasti käytännölliset asiat, kuten voidaan huomata varsin hyvin vaikkapa juuri englannista, jonka lukemattomat erilaiset ääntämysmuodot ovat jäämiä eri aikoina vaikuttaneista yhteiskunnallisista ilmiöistä (esim. ranskalaisten vallan aika, viikingit jne.).
Lisäksi, ei vie paljoakaan tilaa luetella lyhyesti niitä arkeologisia ja/tai historiallisia todisteita, johon pohjaat skyyttien vaikutuksen pohjoisessa Euroopassa. Itse en ainakaan näin pikaisesti onnistu löytämään ensimmäistäkään tiedonripettä näin pohjoisesta vaikutuksesta vaan enemmänkin vaikutus on ollut idempänä, mutten toki voi väittää olevani alan asiantuntija. Näyttää myös siltä, ettei kukaan oikein ole vielä onnistunut tulkitsemaan skyyttien kirjoitusta ja siksi suuri osa tiedoista, joita nykyään omaamme ko. kielestä perustuu kreikkalaisten kirjoituksiin. Siksi on mielestäni ongelmallista, että voit niin tarkasti todeta erilaiset ääntämysasut ja muodot. Toki voisit turvata Iranin alueen kielten kehitykseen, mutta ainakaan täällä et ole moista esittänyt.
Kuningasta tarkoittava sana /xšaya/ toki löytyy ihan wikittelemälläkin, mutta mitenkäs moinen ääntyy -- no, siitä en todellakaan tiedä. Siksi jotenkin tuntuu helpommalta seurata ketjua vaikkapa saksan kautta jossa ketju kulkee muinaissaksista tähän päivään jotakuinkin näin: kuning - konink - cuninc - künic - köning. Oletat siis tämän /xšaya/ sanan ja vanhan saksilaisen kuning muodon olevan itseasiassa yhteydessä toisiinsa, koska väität jälkimmäisen olevan lainaa ensimmäisestä. Nyt siis ei tarvita satoja sivuja, vain muutama loikkaus skyytistä saksiin. Tuntuukin jotenkin, että kiertelet aihetta kuin kissa kuumaa puuroa sen sijaan, että tarjoaisit aukottoman tieteellisen argumentin kantasi tueksi.
Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä