"Hei!
Yrityksistä huolimatta en ole onnistunut löytämään pyytämästäsi tutkielmasta
Heyno: Skuthia lainattavaa kappaletta. Se löytyy ainoastaan Turun Yliopiston
Pro gradu -kokoelmasta, jota voi lukea vain siellä käsikirjastossa."
Pyysin vielä, että varmistaa, etteikö sitä voisi saada kaukolukusalilainaan. Odottelen.
Nyt syyllistyt vastuunpakoiluun. Jos väität että kuningas-sanan lainaoriginaali on *xağan, niin kyllä siinä täytyy silloin olettaa vokaaliston substituutiota *a-a > *u-i. Kuten sanoin, ei ole mitään jälkiä siitä, että sana olisi lainattu *kana-kantaisena.Jouko Heyno kirjoitti:Jos luet esitykseni huomaat, etten tuollaista ole esittänyt, vaan kyseessä on Häkkisen oma keksintö. Mutta tarkemmin kommenttina Häkkisen koknaisarvioon parin päivän sisällä ( yritän ennen pääsiäistä, koska silloin ainakaan ei pääse mihinkään - toivottavasti onnistuu).Toni Selkälä kirjoitti:Mietin tätä oletettua vokaalisiirtymää muodosta /xağan/ muotoon *kuningaz, ja, hypoteettisesti siis, *a-a > *u-i siirtyminen ei liene mahdotonta.
Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä
Ylipäätään Häkkisen tapa argumentoida näkyy hyvin tuossa edellä hänen esittäessään käsityksensä kielitieteestä ja /h/:sta.
Jospa kertoisit lopultakin, miten sinun haahkasi liittyy siihen, mitä minä olen sanonut? Minä olen lukenut sekä omani että sinun viestisi, mutta ilmeisesti me luemme niistä aivan eri asioita. Ole siis hyvä ja kerro omin sanoin pointtisi - arvailemaan en viitsi enää ryhtyä, koska se johtaa juuri tällaiseen turhaan toistoon (vrt. tapaus haahka).
OK, katsotaan:Vetehinen kirjoitti:Kuningas-lainasanan ikä, please.Jaakko Häkkinen kirjoitti:Kantasuomen ajoituksessa puolestaan hyödynnetään lainasanatutkimusta ja indoeuropeistiikan tuloksia.
Sanaa pidetään lainana kantagermaanista. Kantagermaani on alkanut hajota kielellisesti jonkin verran ennen ajanlaskun alkua, vaikka varhaisempiakin murteita (ehkä sittemmin tasoittuneita/kadonneita) on saattanut olla. Sanalla on vastineita ainakin länsi- ja pohjoisgermaanissa (skandinaavinen haara) - itägermaanista en osaa sanoa, koska sikäläisistä kielistä jäljelle jäänyt sanasto on tietysti suppeampi kuin elävillä kielillä.
Uralilaisella puolella sanan levikki rajoittuu itämerensuomeen; tosin sana on täältä lainautunut saamelaiskieliinkin. Sana on siis lainattu kantagermaanista kantasuomeen joskus ajanlaskun alun tienoilla plus/miinus parisataa vuotta.
Lainautumispaikka
Lainautumispaikka riippuu ensiksikin siitä, mihin sijoitetaan kantagermaanin ja kantasuomen puhuma-alueet, ja toiseksi siitä, onko sana superstraatti-, substraatti vai adstraattilaina.
1. Kantasuomen ydinalue ja leviämiskeskus sijoitetaan syvimmän diversiteetin perusteella Suomenlahden eteläpuolelle, karkeasti Peipsijärven ympäristöön (laajasti ottaen). Kantagermaanin ydinalue ja leviämiskeskus sijoitetaan eteläiseen Skandinaviaan (laajasti ottaen).
Tämä sulkee pois ns. adstraattikontaktit, eli puhuma-alueet eivät ole olleet suoranaisia lähinaapureita.
2. Jäljelle jää siis substraatti- tai superstraattivaihtoehto. (Katson osoitetuksi, että lainasuunta oli kantagermaanista kantasuomeen; ks. keskustelua.) Edellinen tarkoittaisi, että kantasuomi olisi levinnyt alueelle, joka olisi aiemmin ollut germaaninkielistä, ja lainannut alkuväestön kielestä sanastoa ennen kuin näiden kieli kokonaan vaihtui. Jälkimmäinen tarkoittaisi, että germaaninen "siirtokunta" olisi asettunut kantasuomen puhujien keskuuteen ja syöttänyt näiden kieleen lainasanoja.
Koska ei ole merkkejä siitä, että tunnistettavasti germaanista kielimuotoa olisi vanhastaan puhuttu laajalti Baltiassa, kallistutaan yleisesti superstraattinäkemyksen kannalle (Kallio 2000). Perinteisesti germaanikosketukset on haluttu sijoittaa Lounais-Suomeen, mutta malli perustuu arkeologisen aineiston tulkintaan eikä saa tukea kielitieteen tuloksista (Aikio & Aikio 2001).
Kontaktialueen paikka on siis auki - todennäköisin alue lienee Baltia. Ruotsista ei edelleenkään ole osoitettu todisteita aiemmasta itämerensuomalaisuudesta, vaikka Heyno täällä pitääkin jostain syystä alueen indoeurooppalaiseen sanastoon palautuvia järvennimiä itämerensuomalaisperäisinä.
Aikio, Ante & Aikio, Aslak 2001: "Heimovaelluksista jatkuvuuteen – suomalaisen väestöhistorian tutkimuksen pirstoutuminen." – Muinaistutkija 4/2001: 2–21.
http://cc.oulu.fi/~anaikio/Heimovaelluk ... uuteen.pdf
Kallio, Petri 2000: "Posti's Superstrate Theory at the Threshold of a New Millennium". In: Johanna Laakso (ed.), Facing Finnic: Some Challenges to Historical and Contact Linguistics, pp. 80-99. Castrenianumin toimitteita 59. Helsinki 2000.
[Tiivistelmä: "Postin superstraattiteoria uuden vuosituhannen kynnyksellä":]
http://www.helsinki.fi/hum/sugl/proj/ff2000.html#kallio