Ahaa, nyt ymmärrän, missä ongelma piilee. Yritetäänpä siis vielä kerran:Vetehinen kirjoitti:Eroksi selveni, että väität kielen (germaaninen paikannimi) voitavan yhdistää esineeseen (pronssi) ja sama esine (pronssi) kertoo toisessa paikassa puhutun tiettyä kieltä (germaani). Toisaalta väität ettei esineestä voi päätellä kieltä. Mielestäni kirjoitat ristiitaisesti. Vaikuttaa sumutukselta.Jaakko Häkkinen kirjoitti:Esimerkiksi Aikio olettaa skandinaavisen pronssikulttuurin voineen levittää germaanisia lainasanoja Suomenlahden ympäristöön. Tämä oletus johtuu siitä, että Ruotsin järvien nimet viittaavat vanhaan indoeurooppalaisen/esigermaanisen kielen läsnäoloon alueella. Niinpä alueelta Suomenlahden rannoille levinneen pronssikulttuurin voidaan olettaa levittäneen juuri vanhoja germaanisia lainasanoja.
Selvenikö ero?
Edellä Klaus ihmettelee miten esineestä voi päätellä kielen. Kannattais varmaan kysyä Aikiolta.
1. Irrallisesti ja yleisesti esineestä ei voi päätellä kieltä.
2. Kieli päätellään kielitieteen tulosten perusteella.
3. Kielitieteen tuloksiin sopiva kulttuuri voidaan löytää ajasta ja paikasta. Kyseessä on ilmiö nimeltä "sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan". Kun tiedetään jollain alueella suunnilleen johonkin aikaan puhutun tiettyä kieltä, voidaan olettaa samalla alueella samaan aikaan esiintyvän kulttuurin piirissä puhutun juuri tuota kieltä.
4. Kun tämä pohjatyö on tehty tieteellisesti uskottavalla tavalla, eli lähtökohdaksi on otettu kielitieteen tulokset eikä silkkaa arvailua, voidaan olettaa kyseisen kulttuurin levitessä toiselle alueelle mahdollisesti välittäneen myös kyseistä kielellistä vaikutusta.
Tapausesimerkki 1: Skandinaavinen pronssikulttuuri
Koska eteläisessä Skandinaviassa (Ruotsin suuret järvet mukaan lukien) voidaan osoittaa jo hyvin varhain puhutun indoeurooppalaista/esigermaanista kieltä ja koska siellä edelleen puhutaan samaa kielilinjaa edustavaa kieltä, voidaan olettaa kielen olleen koko ajan sama. Kun tuolta alueelta on sitten levinnyt Skandinaavinen pronssikulttuuri Suomen ja Baltian rannikoille, voidaan olettaa kulttuurin kantajien puhuneen juuri kyseistä germaanista kielilinjaa edustavia kieliä.
Koska saamessa ja itämerensuomessa on runsaasti eri-ikäisiä vanhoja germaanisia lainasanoja ja koska eräät Suomen paikannimet näyttävät omaksutun kantasaamen kautta, voidaan olettaa germaanikontaktien tapahtuneen ainakin Suomessa. Germaanivaikutus voidaan siis yhdistää skandinaaviseen pronssikulttuuriin.
Korostan, että kulttuurivaikutus ei itsessään todista kielellisestä vaikutuksesta saatika siitä, mihin kieleen tämä vaikutus liittyy. Kielivaikutusta voidaan olettaa vain, mikäli kielissä (tässä itämerensuomessa ja saamessa) todella on havaittavissa kyseistä (tässä germaanista) vaikutusta.
Tapausesimerkki 2: Kampakeramiikka Ruotsissa
Tämä esimerkki poikkeaa täysin edelllisestä. Jotkut olettavat, että koska Ruotsissa esiintyy kampakeramiikkaa, Ruotsissa olisi puhuttu uralilaista kieltä.
Ongelmia tässä hypoteesissa ovat ainakin seuraavat:
1. Ruotsissa ei ole voitu osoittaa vanhaa uralilaista vaikutusta esim. paikannimissä, eikä kielessä ole vanhaa uralilaista lainasanakerrostumaa.
2. Uralilaisen kielen ekspansiota on viime aikoina haluttu kielellisin perustein siirtää myöhemmäksi, jolloin yhteys kampakeramiikkaan katkeaa. Eli kampakeramiikka ei nyt satukaan olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaan se on liian varhainen kulttuuri.
On siis täysin vailla minkäänlaista perustaa väittää, että Ruotsin kampakeraamikot olisivat puhuneet uralilaista kieltä.
Yhteenveto
Jälkimmäinen esimerkki osoittaa, että pelkän kulttuurikuvan perusteella ei voi sanoa mitään kielestä. Vasta kun kielitieteen tuloksiin ajan ja paikan osalta sopiva kulttuuri on löydetty, voidaan tuo kulttuuri naapurialueillakin yhdistää samaan kielilinjaan.
Tietystikään kulttuurin leviäminen ei automaattisesti levitä kielellistä vaikutusta, vaikka se saattaakin tehdä niin. Vaihtoehtoja on kolme:
1. Kulttuurin mukana leviää alueelle uusi kieli
2. Kulttuurin mukana leviää alueelle uusia lainasanoja
3. Kulttuurin mukana ei leviä alueelle kielellistä vaikutusta