Älä korjaa kuoliaaksi
Useimmille meistä ei ole yhdentekevää, miltä kotona näyttää. Kodin halutaan paitsi olevan viihtyisä asua, myös kertovan asukkaistaan ja näiden elämänarvoista siellä vieraileville. Sisustus- ja remonttilehdet menevät kuumille kiville, kun kotia työstetään oman maun ja muotivirtausten mukaiseksi.
Markkinayhteiskunta pyrkii parhaansa mukaan kasvattamaan rahavirtoja, joita koteihin käytetään. Kulutusajattelun ulottuessa itse rakennuksiin ja rakennusten osiin tullaan kuitenkin ongelmalliselle alueelle etenkin vanhojen talojen osalta, olivatpa ne yksityisessä tai julkisessa käytössä. Omaksumalla ajatus rakennuksen ”elinkaaresta” päädytään helposti korjaamaan ja uudistamaan sekä ulkona että sisällä sellaista, johon ei kunnon puolesta tarvitsisi kajota. Vaihdetaan talon koko ulkovuoraus, vaikka vanhan maalin poisto ja uusi öljymaalipinta riittäisivät hyvin. Viedään vanhat, puhalletusta lasista tehdyt ikkunat ja kestävästä ydinpuusta valmistetut ikkunanpuitteet kaatopaikalle ja korvataan ne uusilla, persoonattomilla ja heikkolaatuisemmilla tehdasikkunoilla. Vanhat peiliovet kannetaan roskalavalle ja muotoillaan oviaukot holvikaariksi, koska sellaiset näyttivät hienoilta tuttavan vastarakennetussa talossa.
Tarmokkaiden muutostöiden tuloksena on usein menneisyyden kerrostumien katoaminen ja ohentuminen. Aineellista mikrohistoriaa menetetään peruuttamattomasti. Uudesta ei saa vanhaa, vaikka se siltä pintapuolisesti näyttäisikin. Vaikka vanhat lattialankut korvattaisiinkin uudella puulattialla laminaatin sijaan, siitä puuttuvat menneiden sukupolvien askelten painaumat ja vuosien mittaan syntyneet kulumat, jotka ovat olleet osa rakennuksen ainutlaatuista henkeä. Höylättyjen peitelistojen vaihtaminen hävittää arvokkaan muiston rakennusaikana vallinneesta tyylikaudesta. Suotta ei puhuta kuoliaaksi korjaamisesta tai peruspilaamisesta.
Jokaisen vanhojen rakennusten kanssa tekemisiin joutuvan olisi hyvä muistaa, että suojelemisen arvoista rakennusperintöä eivät ole vain kulttuurihistoriallisiksi arvokohteiksi määritellyt talot tai vanhojen rakennusten julkisivut. Jos halutaan uudelta näyttävä talo, on viisaampaa rakentaa tai hankkia uusi talo kuin riisua vanha kaikesta vuosikymmenien mukanaan tuomasta patinasta ja arvokkuudesta.
Historian arvostamisen ei tarvitse tarkoittaa rakennuksen museoimista tai asuinmukavuudesta tinkimistä. Se, mikä korjaamista vaatii, on toki korjattava. Mutta remonttia suunnittelevan kannattaa malttaa mielensä ja hankkia runsaasti tietoa talosta, sen historiasta ja vanhoista rakennustavoista. Suotta ei sanota, että vanhassa talossa on hyvä asua ensin ainakin vuosi, jonka aikana todellisen korjaustarpeen saa jo selville ja välttää hätiköidyt, muodin ja kulutusajattelun ohjaamat ratkaisut.
Kati Parppei
tutkijakoulutettava
Joensuun yliopisto
- - -
Oheinen artikkeli liittyy Suojele sisätilaa! - Bevara Byggnaden!, FST ja TV1 tiistaina 11.7. klo 21.00
http://historia.yle.fi/suojele_sisatilaa
Artikkeli ilmestyi myös osoitteessa:
http://historia.yle.fi/ala_korjaa_kuoliaaksi
Voit kommentoida artikkelia joko tällä foorumilla tai Ylen foorumilla.