Mitä mieltä olette tasavallan presidentin puheesta Tammisaaressa:
http://www.presidentti.fi/netcomm/news/ ... SAID=70055
Eivätkö - kuten presidentti Tarja Halonen puheessaan sanoo -Emma-Liisa kirjoitti:Mitä mieltä olette tasavallan presidentin puheesta Tammisaaressa: http://www.presidentti.fi/netcomm/news/ ... SAID=70055
Juhlapuheet ovat toki juhlapuheita, mutta lukaisun jälkeen mieleen tulee muutamia pointteja.Emma-Liisa kirjoitti:Mitä mieltä olette tasavallan presidentin puheesta Tammisaaressa:
http://www.presidentti.fi/netcomm/news/ ... SAID=70055
Mielestäni sinänsä maltillinen, asiallinen ja sopua rakentava puhe. Pyrkimys puolueettomuuteen tässä asiassa, mutta presidentin aatteellisen taustan huomioon ottaen hänen sympatiansa ovat ymmärrettävästi punaisten puolella.Emma-Liisa kirjoitti:Mitä mieltä olette tasavallan presidentin puheesta Tammisaaressa:
http://www.presidentti.fi/netcomm/news/ ... SAID=70055
Presidentti ei kiireiltään ehtinyt Finlandia- talolle voittaneen puolen muistojuhlaan,Emma-Liisa kirjoitti:On kiinnostavaa lukea Uuden Suomen keskustelukommentteja, joissakin paheksutaan sitäkin että uhreja ylipäänsä muistetaan, vaikka sellainen kuuluu sivistysvaltion tehtäviin:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/26825-h ... tojuhlassa
Koen peräti omituisena, että yhä vielä "voittanut" ja "hävinnyt" puoli järjestävät omia muistojuhliaan. Eikö niitä olisi voinut järjestää yhdessä kuten Tampereella esimerkillisesti tehtiinkin?Ciccio kirjoitti: Presidentti ei kiireiltään ehtinyt Finlandia- talolle voittaneen puolen muistojuhlaan,
Emma-Liisa kirjoitti:Mitä mieltä olette tasavallan presidentin puheesta Tammisaaressa:
http://www.presidentti.fi/netcomm/news/ ... SAID=70055
Lukiessani tuota aikaa koskevia tekstejä olen oppinut ymmärtämään, miksi isoisäni erosi kirkosta täysi-ikäiseksi tultuaan ja oli vakaumuksellinen kommunisti elämänsä loppuun. Hän oli 1918 vain 8-vuotias ja asui Pispalassa Tampereen piirityksen aikana. Hänen isänsä oli Pispalan punakaartin komppanianpäällikkö, joka pääsi pakenemaan piirityksestä ennen Tampereen antautumista, mutta jäi toukokuussa Lahden lähellä vangiksi ja joutui Lappeenrantaan vankileirille. Hän selvisi leiriltä hengissä, mutta kuoli vain 8 vuotta myöhemmin isoisäni ollessa 16. En yllättyisi vaikka sota ja vankileiri olisivat edesauttaneet kuolemaa. Voin hyvin kuvitella minkälaisia jälkiä nuo ajat ovat jättäneet 8-16-vuotiaaseen poikaan.Ihmisten mielissä katkeruus ja keskinäinen vihanpito säilyivät pitkään. Omaisensa tai terveytensä menettäneitä oli paljon. Tuomittuja armahdettiin useaan otteeseen ja viimeiset vankileirit lopetettiin vuoden 1919 aikana. Monen vapausrangaistus ja kansalaisluottamuksen menetys kesti kuitenkin paljon pidempään. Lukuisat sotalesket ja -orvot joutuivat elämään sisällissodan aiheuttamien menetysten kanssa koko elämänsä. Sodassa eri puolilla taistelleet joutuivat kohtaaman entisen vihollisensa omassa kotiympäristössään, ja hiljainen kyräily on jatkunut vuosikymmeniä.
Peräät nyt nykyhallitusta ottamaan kantaa hankalaan asiaan ja asetat Haloselle vertailukumppaniksi Weizsäckeriin. Kehottaisin pistämään realismia peliin, valitettavasti. Tuskin suomalaispoliitikkojen nykysukupolvesta löytyy Weizsäckerin kaltaista puheenkirjoittajaa.Emma-Liisa kirjoitti:Ja miksi hallitus etukäteen ignoreerasi asian, joka kuitenkin näyttää olevan (ainakin taas muistovuoden tullen) yhä polttava ja erottava asia suurelle osaa kansaa, mutta on suunnattomalla innolla järjestämässä 1808-09 sodan muistovuotta?
Päämininisteri Paavo Lipponen 15 / 11 2001:Emma-Liisa kirjoitti:Koen peräti omituisena, että yhä vielä "voittanut" ja "hävinnyt" puoli järjestävät omia muistojuhliaan. Eikö niitä olisi voinut järjestää yhdessä kuten Tampereella esimerkillisesti tehtiinkin?Ciccio kirjoitti: Presidentti ei kiireiltään ehtinyt Finlandia- talolle voittaneen puolen muistojuhlaan,
Ja miksi hallitus etukäteen ignoreerasi asian, joka kuitenkin näyttää olevan (ainakin taas muistovuoden tullen) yhä polttava ja erottava asia suurelle osaa kansaa, mutta on suunnattomalla innolla järjestämässä 1808-09 sodan muistovuotta?
Tietenkin ainoa valitaan, mitä muistellaan. Suomen kuvalehdessä oli hiljattain hyvä artikkeli siitä, miten 60-luvulla kommunistit halusivat muistella nimenomaan 1918 uhreja mutta SDP:n ohjelma Forssan puoluekokousta ja "työväen nousua". Kapinaan ryhtymistä Paasio piti Tanneriin tukeutuen suurena onnettomuutena.
Kiintoisa teoria. Tässä pari muuta:Derkku kirjoitti: Osittain asiaan vaikuttanee muuttoliike joka on suuntautunut kansalaissodan jälkeen juuri pahimmin sodasta kärsineille alueille, suomalaisten ehdoton valtaosa asuu nykyään "punaisen Suomen" alueella. Juurtumisen jälkeen samastutaan asuinpaikkakunnan menneisyyteen, mikä on vuoden 1918 osalta ollut pitkälti ollut kapinan, sitä seuranneiden taistelujen ja puhdistusten tarina.
Vuosisadan alussa syntyneet punaorvot pitivät SKP:n tiukasti hallinnassaan yli 20 vuotta.ekyto kirjoitti:Emma-Liisa kirjoitti:Mitä mieltä olette tasavallan presidentin puheesta Tammisaaressa:
http://www.presidentti.fi/netcomm/news/ ... SAID=70055Lukiessani tuota aikaa koskevia tekstejä olen oppinut ymmärtämään, miksi isoisäni erosi kirkosta täysi-ikäiseksi tultuaan ja oli vakaumuksellinen kommunisti elämänsä loppuun. Hän oli 1918 vain 8-vuotias ja asui Pispalassa Tampereen piirityksen aikana. Hänen isänsä oli Pispalan punakaartin komppanianpäällikkö, joka pääsi pakenemaan piirityksestä ennen Tampereen antautumista, mutta jäi toukokuussa Lahden lähellä vangiksi ja joutui Lappeenrantaan vankileirille. Hän selvisi leiriltä hengissä, mutta kuoli vain 8 vuotta myöhemmin isoisäni ollessa 16. En yllättyisi vaikka sota ja vankileiri olisivat edesauttaneet kuolemaa. Voin hyvin kuvitella minkälaisia jälkiä nuo ajat ovat jättäneet 8-16-vuotiaaseen poikaan.Ihmisten mielissä katkeruus ja keskinäinen vihanpito säilyivät pitkään. Omaisensa tai terveytensä menettäneitä oli paljon. Tuomittuja armahdettiin useaan otteeseen ja viimeiset vankileirit lopetettiin vuoden 1919 aikana. Monen vapausrangaistus ja kansalaisluottamuksen menetys kesti kuitenkin paljon pidempään. Lukuisat sotalesket ja -orvot joutuivat elämään sisällissodan aiheuttamien menetysten kanssa koko elämänsä. Sodassa eri puolilla taistelleet joutuivat kohtaaman entisen vihollisensa omassa kotiympäristössään, ja hiljainen kyräily on jatkunut vuosikymmeniä.