Derkku kirjoitti: Vertailukohdaksi sopii esimerkiksi Japani joka ei myöskään antanut sotavangeilleen juuri mitään ihmisarvoa. Japanissa tosin Suomen kuolleisuuslukuihin pääseminen vaati useampien vuosien pakkotyötä ja nälkiinnyttämistä kun Suomessa samaan tehokkuuteen päästiin, ilmeisesti kansalaissodan tuomalla ammattitaidolla, alle vuodessa.
Tarkoitatko Japanin ottamia vai sen omia, sotavangeiksi jääneitä vihollisia? Olennainen ero oli, että Japani ei antanut *omilleenkaan* mitään ihmisarvoa, koska sotavangeiksi jääminen oli kunnniatonta.
Suomi sen sijaan yritti tehdä omien sotavankiensa hyväksi minkä voi, mutta Saksan ja NL:n asenteen takia se ei onnistunut. Tämä vastavuoroisuus on yleensä se kaikkein vahvin motiivi kohdella hyvin vihollisen sotavankeja, ja se onnistuu vain kansainvälisen valvonnan avulla.
Saksa tai oikeastaan Hitler ei antanut ihmisarvoa omille eikä vieraille. Omille siksi että jos olisi käynyt ilmi, että sotavangiksi voi antautua, se olisi Hitlerin mielestä heikentänyt taistelutahtoa. Kenraalit muuttivat mielensä NL:laisten sotavankien kohtelusta siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että NL saa suuria määriä saksalaisisa sotavankeja.
NL piti tunnetusti sotavangiksi antautuneita puna-armeijalaisia maanpettureina, kunnes he olivat todistaneet toisin. Saksalaisia se kyllä yritti saada antautumaan, mutta olot vankileireillä olivat heikot.
Derkku kirjoitti: Sotavankiasiassa tulisi nostaa kissa pöydälle. Sotavankien suurta kuolleisuutta ei voi tosiasiassa selittää muulla kuin tarkoituksellisuudella.
Jos näin on, niin sama koskee sitten NL:oa, sillä suomalaisten kuolleisuus NL:ssa oli suurin piirtein sama prosenttiluku (30) kuin NL:laisia Suomessa. Frolovin luvussa on kuitenkin mukana myös ne, jotka surmattiin vangiksi ottamisen jälkeen (varsinkin 1944), sen sijaan jälkimmäisestä luvusta ko. määtä puuttuu. Suomalaisista suurin osa kuitenkin otettiin vangiksi 1944 ja NL:laisista 1941 eli edelliset olivat vankina noin 3/4 vuotta, jälkimmäiset yli 3 vuotta.
Vertailu NL:oon on siinä mielessä osuva, että molemmissa maissa elintarviketilanne oli heikko. Sotavankien ruoka-annokset olivat Frolovin mukaan kuitenkin paremmat kuin NL:laisten leirivankien.
"Kissa" sotavankiasiassa on, että humanismi ei sota-aikana riitä syyksi, jotta sotavankeja kohdeltaisiin hyvin, vaan motiivina täytyy olla:
1. tieto että omia sotavankeja kohdellaan hyvin, mikä edellyttää kansainvälistä valvontaa - tästä NL kieltäytyi *myös* Saksan liittolaisten kohdalla
2. keino saada vihollisen sotilaat antautumaan helpommin sotavangeiksi eikä taistelemaan viimeiseen asti, jolloin omien sotilaiden henkiä säästyy - tämä motiivi toimi talvisodassa, mutta jatkosodassa vankeja saatiin "yli tarpeen"
3. keino värvätä vihollisen sotilaita omalle puolelle - käytettiin vain heimosotilaiden suhteen, ja heitä kohdeltiinkin paremmin
4. pelko seuraamuksista sodan jälkeen - tätä ei ollut 1941-2, kun NL:n oletettiin kukistuvan, mutta motiivi alkoi vaikuttaa 1943 yhdessä 5:n kanssa
5. edullinen/epäedullinen kuva ulkomailla - alkoi vaikuttaa 1943 ja silloin ryhdyttiinkin toimenpiteisiin
6. työvoiman tarve - sama kuin 5
Tämän lisäksi tietenkin tarvitaan resurssit. Kannattaa muistaa, ettei edes USA pystynyt 1945 takaamaan saksalaisille sotavangeille Geneven sopimuksen mukaista kohtelua eli samaa muona-annosta kuin omille sotilaille.