Historialliset anteeksipyynnöt

[Emma-Liisa]

Median pohjalta voisi luulla, ettei punaista terroria tai vuoden 1917 sisäpoliittista kaaosta olisi ollut olemassakaan. Anteeksipyyntövaatimuksetkin on kohdistettu vain toiseen osapuoleen,

Eiköhän punaiseen terroriin syyllistyneistä ja syyttömistäkin suuri osa pyytänyt anteeksi hengellään jo sodan lopuvaiheessa ja välittömästi sodan jälkeen tapahtuneissa "puhdistuksissa". Jokunen saattoi pelastautua Venäjän puolelle, mutta moni heistä luultavasti kuoli Stalinin "puhdistuksissa" myöhemmin. Valkoiseen terroriin syyllistyneet sen sijaan armahdettiin sodan jälkeen.

Samalla logiikalla Nürnbergissä tuomitut natsipomotkin "pyysivät anteeksi hengellään". Miksi ihmeessä sanojen merkitystä ruvetaan muuttamaan aivan absurdisto? Anteeksipyyntö tarkoittaa *vapaaehtoista* katumista, katumuksen tunnustamista ja (mahdollisesti) teon sovittamista. Pelkkkä rangaistus ei riitä, sehän ei ole oma päätös.

Vuoden -18 terrorin suhteen kaksi suurinta ongelmaa. Ensimmäinen kollektiivinen syylllisyys ja demonisointi: ensin se koski punaista puolta ja sittemmin valkoista. Toinen on se että anteeksipyyntöä vaaditaan, vaikka tekijöitä ja uhreja ei ole enää olemassa, ei myöskään "Valkoista Suomea" eilä sen päättäjiä vaan valtion korkeimmassa virassa on hävinneen puolen jälkeläinen. Punaorpoja lienee vielä elossa, mutta eikö ole absurdia jos presidentti Halonen pyytää heiltä anteeksi?

Uskoisin että se mitä punaorvot todella tarvitsevat ovat teraiapiirit, jossa he saavat keskustella ja/tai kirjoittaa muistoistaan. Muu kansa voinee työstää asiaa tutkimuksiin ja kaunokirjallisuuteen perehtymällä. Toivottavasti 10 vuoden kuluttua muuallakin on samanlaisia tapahtumia kuin tänä vuonna Tampereella.

[Jyrki Ilva]

Toinen on se että anteeksipyyntöä vaaditaan, vaikka tekijöitä ja uhreja ei ole enää olemassa, ei myöskään "Valkoista Suomea" eilä sen päättäjiä vaan valtion korkeimmassa virassa on hävinneen puolen jälkeläinen. Punaorpoja lienee vielä elossa, mutta eikö ole absurdia jos presidentti Halonen pyytää heiltä anteeksi?

Tällaisissa hyvinkin kaukaisiin historiallisiin vääryyksiin liittyvissä
anteeksipyynnöissä on tietysti yleensä kyse enemmän historia-
politiikasta ja kansallisen identiteetin määrittelystä kuin henkilö-
kohtaisesta syyllisyydestä tai konkreettisesta hyvityksestä
kärsimään joutuneille.

Törmäsin eilen aivan sattumalta Historiallisen aikakauskirjan
elektronisia artikkeleita pyöritellessäni numerossa 4/2006
ilmestyneeseen Jan Löfströmin artikkeliin "Historialliset
anteeksipyynnöt ekskluusion välineenä? Symboliset hyvitykset
ja kulttuurisen kansalaisuuden politiikka", joka käsittelee
mielestäni aika kiinnostavasti juuri näitä kysymyksiä. Löfström
kytkee tällaiset historialliset reparaatiot nimenomaan kulttuurisen
kansalaisuuden rakentamiseen.

Artikkelia ei ihan vielä löydy Elektra-palvelun oman käyttöliittymän
kautta, mutta se on joka tapauksessa luettavissa osoitteessa:

http://elektra.helsinki.fi/se/h/0018-23 ... storia.pdf

(Linkki toimii valitettavasti vain käyttöoikeuden hankkineiden
organisaatioiden - mm. yliopistot ja yleiset kirjastot - osoitteista!)

[Vetehinen]

Samalla logiikalla Nürnbergissä tuomitut natsipomotkin "pyysivät anteeksi hengellään". Miksi ihmeessä sanojen merkitystä ruvetaan muuttamaan aivan absurdisto? Anteeksipyyntö tarkoittaa *vapaaehtoista* katumista, katumuksen tunnustamista ja (mahdollisesti) teon sovittamista. Pelkkkä rangaistus ei riitä, sehän ei ole oma päätös.

Vuoden -18 terrorin suhteen kaksi suurinta ongelmaa. Ensimmäinen kollektiivinen syylllisyys ja demonisointi: ensin se koski punaista puolta ja sittemmin valkoista. Toinen on se että anteeksipyyntöä vaaditaan, vaikka tekijöitä ja uhreja ei ole enää olemassa, ei myöskään "Valkoista Suomea" eilä sen päättäjiä vaan valtion korkeimmassa virassa on hävinneen puolen jälkeläinen. Punaorpoja lienee vielä elossa, mutta eikö ole absurdia jos presidentti Halonen pyytää heiltä anteeksi?

Kirjoitat että anteeksipyyntö tarkoittaa vapaaehtoista katumista, katumuksen tunnustamista ja teon sovittamista. Toisaalta anteeksipyytämättömyys merkitsee ettei kadu, ei tunnusta katuvansa eikä sovita tekoja. Onko tasavallan presidentin tekemä anteeksipyyntö naurettava vai vain Halosen tekemä? Punaisen presidentin anteeksipyyntö naurattaisi, mutta kepulaisen, kokoomuslaisen tai ruotsalaisten anteeksipyyntökö ei? Jos näin on, ovat rintamalinjat tavallaan vielä olemassa.

Tasavallan presidentin voisi nähdä valtion edustajana (riippumatta puoluekannasta), joka pyytää anteeksi valtion omiin kansalaisiinsa kohdistamia väkivallan tekoja. Anteeksi pyytäjä on valtio instituutiona ja he joilta pyydetään anteeksi ovat suomalaiset kansalaiset.

[ekyto]

Punaorpoja lienee vielä elossa, mutta eikö ole absurdia jos presidentti Halonen pyytää heiltä anteeksi?

Ei sen absurdimpaa kuin, että Jeltsin pyysi anteeksi Talvisotaa ja Kohl juutalaisvainoja.

[ekyto]

Samalla logiikalla Nürnbergissä tuomitut natsipomotkin "pyysivät anteeksi hengellään". Miksi ihmeessä sanojen merkitystä ruvetaan muuttamaan aivan absurdisto? Anteeksipyyntö tarkoittaa *vapaaehtoista* katumista, katumuksen tunnustamista ja (mahdollisesti) teon sovittamista. Pelkkkä rangaistus ei riitä, sehän ei ole oma päätös.

Voittajavaltiot eivät sitä vastoin ole pyytäneet anteeksi Dresdenin pommituksia ja Japaniin pudottamiaan atomipommeja.

Sinun mielestäsi Suomen ilmeisesti pitäisi pyydellä sotarikosoikeudenkäyntien ja sotakorvauksien jälkeenkin vielä pyydellä anteeksi Jatkosotaa.

Häviäjät (punaiset, Suomi, Saksa, Japani, ym.) ovat kärsineet rangaistuksensa. Voittajia (valkoiset, USA, Englanti, Neuvostoliitto, ym.) ei ole rangaistu heidän suorittamistaan ihmisoikeusrikkomuksista, eivätkä he ole pyytäneet anteeksi.

[Emma-Liisa]

Samalla logiikalla Nürnbergissä tuomitut natsipomotkin "pyysivät anteeksi hengellään". Miksi ihmeessä sanojen merkitystä ruvetaan muuttamaan aivan absurdisto? Anteeksipyyntö tarkoittaa *vapaaehtoista* katumista, katumuksen tunnustamista ja (mahdollisesti) teon sovittamista. Pelkkkä rangaistus ei riitä, sehän ei ole oma päätös.

Vuoden -18 terrorin suhteen kaksi suurinta ongelmaa. Ensimmäinen kollektiivinen syylllisyys ja demonisointi: ensin se koski punaista puolta ja sittemmin valkoista. Toinen on se että anteeksipyyntöä vaaditaan, vaikka tekijöitä ja uhreja ei ole enää olemassa, ei myöskään "Valkoista Suomea" eilä sen päättäjiä vaan valtion korkeimmassa virassa on hävinneen puolen jälkeläinen. Punaorpoja lienee vielä elossa, mutta eikö ole absurdia jos presidentti Halonen pyytää heiltä anteeksi?

Kirjoitat että anteeksipyyntö tarkoittaa vapaaehtoista katumista, katumuksen tunnustamista ja teon sovittamista. Toisaalta anteeksipyytämättömyys merkitsee ettei kadu, ei tunnusta katuvansa eikä sovita tekoja. Onko tasavallan presidentin tekemä anteeksipyyntö naurettava vai vain Halosen tekemä? Punaisen presidentin anteeksipyyntö naurattaisi, mutta kepulaisen, kokoomuslaisen tai ruotsalaisten anteeksipyyntökö ei? Jos näin on, ovat rintamalinjat tavallaan vielä olemassa.

Nimenomaan päinvastoin, rintamalinja on keinotekoinen, kun hävinnyt osapuoli on poliittisesti ottanut osaa valtion hallintoon vuosikymmeniä ja monien ihmisten sukulaisista löytyy sekä "punaisia" että "valkoisia". (Puhumattakaan että suuri osa tuolloisia ihmisiä ei osallistunut kummankaan puolen toimintaan. Maantieteellisesti kokemus oli erilainen eri puolella Suomea.)

Aidon anteeksipyynnön osapuolia voivat olla vain tekijät ja uhrit ja he eivät enää ole elossa.

Kukaan ei ole vastuussa esi-esiensä tai oman puolensa teoista - sijaan kylläkin siitä, miten niihin suhtautuu. Ja tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ei kiellä eikä torju asioita. Muistaminen vapauttaa.

Tasavallan presidentin voisi nähdä valtion edustajana (riippumatta puoluekannasta), joka pyytää anteeksi valtion omiin kansalaisiinsa kohdistamia väkivallan tekoja. Anteeksi pyytäjä on valtio instituutiona ja he joilta pyydetään anteeksi ovat suomalaiset kansalaiset.

Epäilen, että tämä on tyypillistä näennäistoimintaa. Asiaa voidaan paljon paremmin käsitellä ja traumoja purkaa monilla muulla tavoin, kuten Tampereella tehtiinkin.

Se että toimijaksi otetaan "valtio", ei ole hyvä edes tulevaisuutta ajatellen. Ihmisiä pitäisi pikemmin opettaa olemaan sysäämättä vastuuta valtiolle tai muille instituutioille ja ottaa siitä oma osuutensa.

Samalla koko elämänsä turvallisesti eläneiden ihmisten olisi syytä muistaa tietty nöyryys. Kannattaa muistaa, että jopa Solzhenitsyn sanoi Vankileirien saaristossa, että hänestäkin olisi voinut tulla pyöveli.

[Emma-Liisa]

Samalla logiikalla Nürnbergissä tuomitut natsipomotkin "pyysivät anteeksi hengellään". Miksi ihmeessä sanojen merkitystä ruvetaan muuttamaan aivan absurdisto? Anteeksipyyntö tarkoittaa *vapaaehtoista* katumista, katumuksen tunnustamista ja (mahdollisesti) teon sovittamista. Pelkkkä rangaistus ei riitä, sehän ei ole oma päätös.

Voittajavaltiot eivät sitä vastoin ole pyytäneet anteeksi Dresdenin pommituksia ja Japaniin pudottamiaan atomipommeja.

Sinun mielestäsi Suomen ilmeisesti pitäisi pyydellä sotarikosoikeudenkäyntien ja sotakorvauksien jälkeenkin vielä pyydellä anteeksi Jatkosotaa.

Häviäjät (punaiset, Suomi, Saksa, Japani, ym.) ovat kärsineet rangaistuksensa. Voittajia (valkoiset, USA, Englanti, Neuvostoliitto, ym.) ei ole rangaistu heidän suorittamistaan ihmisoikeusrikkomuksista, eivätkä he ole pyytäneet anteeksi.

Ihan väärä ja kummallinen johtopäätös.

Yleisellä tasolla, rangaistuksen langettaa joku muu ja ihminen joutuu alistumaan siihen. Katumisen ja anteeksipyynnön kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, joskin se saattaa siihen johtaa.

[Vetehinen]

Nimenomaan päinvastoin, rintamalinja on keinotekoinen, kun hävinnyt osapuoli on poliittisesti ottanut osaa valtion hallintoon vuosikymmeniä ja monien ihmisten sukulaisista löytyy sekä "punaisia" että "valkoisia". (Puhumattakaan että suuri osa tuolloisia ihmisiä ei osallistunut kummankaan puolen toimintaan. Maantieteellisesti kokemus oli erilainen eri puolella Suomea.)

Tuossa olikin aika monta argumenttia anteeksipyynnön tekemistä vastaan eli mainitsemaasi katumuksen osoittamista vastaan. Varmaan koetun kaltaiset tragediat eivät aina koske kaikkia, joten anteeksipyynnön evääminen sillä perusteella pätee varmaan melkein aina. Myös esim Natsi-Saksan tekemisten osalta. Lisäksi Saksaakin vielä ajatellen se, että juutalaisia on siellä valtion hallinnossa nykyään niin argumentointisi perusteella sekin olisi anteeksipyytämisen este.

Aidon anteeksipyynnön osapuolia voivat olla vain tekijät ja uhrit ja he eivät enää ole elossa.

No joo. Aika hoitanut päättelysi perusteella asian jo ajat sitten, koska he joilta olisi pyydettävä anteeksi on jo teloitettu, joten "aitoa" anteeksi pyyntöä uhrille ei voi enää tehdä.

Kukaan ei ole vastuussa esi-esiensä tai oman puolensa teoista - sijaan kylläkin siitä, miten niihin suhtautuu. Ja tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ei kiellä eikä torju asioita. Muistaminen vapauttaa.

Suhtautuminen on aika oleellista minustakin ja se ilmenee aika konkreettisesti siinä miten suhtautuu anteeksipyynnön esittämiseen.

Epäilen, että tämä on tyypillistä näennäistoimintaa. Asiaa voidaan paljon paremmin käsitellä ja traumoja purkaa monilla muulla tavoin, kuten Tampereella tehtiinkin.

Se että toimijaksi otetaan "valtio", ei ole hyvä edes tulevaisuutta ajatellen. Ihmisiä pitäisi pikemmin opettaa olemaan sysäämättä vastuuta valtiolle tai muille instituutioille ja ottaa siitä oma osuutensa.

Käsittääkseni valtio on toimija. En ymmärrä miten "tavalliset" kansalaiset voisivat ottaa vastuun valtion harjoittamista toimista. Mitä sellainen vastuu sinun mielestäsi tarkoittaa?

Samalla koko elämänsä turvallisesti eläneiden ihmisten olisi syytä muistaa tietty nöyryys. Kannattaa muistaa, että jopa Solzhenitsyn sanoi Vankileirien saaristossa, että hänestäkin olisi voinut tulla pyöveli.

Tuo on varmaan totta, että lähes jokaisesta voi tulla sopivissa olosuhteissa pyöveli, mutta useimmat ihmiset eivät koskaan murhaa ketään.

[Emma-Liisa]

Mutta emme tiedä sitä, ennen kuin joudumme kokeeseen. Eikä ehkä kannatakaan hirveästi miettiä, muuten voi jäädä huomamatta se mikä tällä hetkellä voi tehdä, esim. auttaa kiusaamisen kohteeksi joutunutta koulussa tai työpaikalla.

[Emma-Liisa]

Punaorpoja lienee vielä elossa, mutta eikö ole absurdia jos presidentti Halonen pyytää heiltä anteeksi?

Ei sen absurdimpaa kuin, että Jeltsin pyysi anteeksi Talvisotaa

Muistaako joku miltä Jeltsinin anteeksipyyntö tuntui? Muistelen, että minusta ei ainakaan yhtään miltään. Ehkä siinä joku järki oli: NL oli asian vuosikymmenet kieltänyt sodan aloittaneensa, niin nyt Venäjän johtaja myönsi sen todeksi. Mutta muuten tuollaisten asioiden pitäisi olla tutkijoiden asia.

Gorban anteeksipyyntö siitä kun NL oli puuttunut Suomen sisäisiin asioihin oli ehkä piirun verran järkevämpi, sillä ydinhän oli, että hän lupasi samalla, että NL ei enää tee niin.

Suomessakin tärkeintä olisi pitää *nyt* huolta syrjäytymisen estämisestä. Historian suhteen olisi tärkeää, että mahdollisimman erilaisia kokemuksia pääsisi julkisuudessa kuuluville. Tampereen näyttelyssä näin olikin.

[Ciccio]

Jeltsin pyysi Venäjän kansan puolesta 7 / 1992 anteeksi Talvisotaa ja vain sitä. Mitä merkitystä anteeksipyynnöllä oli, sankarihautausmaiden lähes 100 000 hautaa ovat muistona suomalaisille. Sotakorvauksia ei makseta takaisin, eivätkä Suomi-Venäjä -suhteet ole muuttuneet.Venäjä kenties haluaa YYA-aikaisten ystävyyssuhteiden palautumista? Menetetty Karjala on ja pysyy menetettynä.
Ja historialliseen tapaan "ikuisiksi ajoiksi" tehdyt sopimukset ja anteeksipyynnöt näyttäisivät olevan voimassa vain kyseisen hallitsijan vallassaoloajan.

Online Vremja Novost nro. 154. 25/8 2008 kirjoittaa
http://www.vremya.ru/2008/154/51/211168.html
Venäjän historian uudesta konseptista otsikolla: Stalinin terrorin on todistettu olleen kehityksen työkalu.

Uusi(n) Venäjän historia. Alexander Filippov´n koulujen historian oppikirjat:
Venäjän historia 1900 - 1945 ja 1945 - 2007 käsittelevät Stalinin terrorin lisäksi mm. Stalinin ja Hitlerin välistä Ribbentrop-sopimusta.

Veikko Palvo