Hmm. 5 § Pohjois-Alantin liiton sopimuksessa:Ilmo Kekkonen kirjoitti:Nato-sopimuksen 5.§ mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan.
... Osapuolet sopivat, että jos aseellinen hyökkäys yhtä tai useampia heitä vastaan ...tapahtuu, jokainen heistä auttaa sitä tai niitä osapuolta ...[ryhtymällä ]... yksin ja yhdessä muiden osapuolten kanssa niihin toimenpiteisiin, joita se pitää välttämättömänä, mukaanlukien aseellisen voimankäytön, palauttaakseen ja ylläpitääkseen Pohjoisatlantin alueen turvallisuuden.
Rohkenen olla Ilmo Kekkosen kanssa eri mieltä. Ei NATO-sopimus ole ”automaatti” joka lähtee käyntiin hyökkäyksestä jonka jälkeen muut NATO-valtiot kohauttavat olkapäitään ja vain toteavat olevansa sodassa hyökkääjävaltiota vastaan. Ensinnäkin, sellaisessa tilanteessa ei varmaankaan olisi siksi myös paperilla - kovin selvää, kuka on ”hyökkääjä”, kuka ”puolustautuu”. Toiseksi, sopimuksen 5 §:n mukaan jäsenmaa ryhtyy vain niihin toimenpiteisiin, joita se itse ”pitää välttämättömänä”, eikä hyökkäystä suinkaan seuraa automaattisesti, kuin Manulle illallinen, muiden NATO-maiden taholta sodanjulistus. Kolmanneksi, ylikansallista sitovaa organisaatiota ei ole, vaan jokainen jäsenmaa ratkaisee itse, mitkä toimenpiteet ovat sen käsityksen mukaan "välttämättömiä" ja mihin toimiin se ryhtyy.
Sn vuoksi onkin NATO-jäsenyyttä pikemminkin pidettävä poliittisena tahdonilmaisuna, sitoutumisena aseellisesti ja poliittisesti Atlantin-liittoon ja siltä turvaa hakevana toimena ja silloinkin sen vahvaan akseliin, USA:han, englantiin, Ranskaan ja Saksaan. . Samalla hekellä kun USA:n ”sateenvarjo” katoaa on NATO hampaaton: jäljelle jää keskenään eripuraiset Saksa, Ranska ja Englanti - jotka ovat keskenään sotineet viime sodat. Lisäksi jää joukko pienvaltioita, joiden keskinäisestä suhteesta on mahdoton ennustaa mitään (vrt. vaikkapa Serbian ja Kroatian väliset levottomuudet). NATO:ssa on tätä nykyä jo 26 jäsenvaltiota: pysyykö rauha näiden välillä? Tällä hetkellä Naton arvovalta on melkoinen, mutta kuinka kauan? Kansainvälinen turvallisuus ei ole ennenkään menestynyt sopimuksiin vedoten: kuten presidentti Bush totesi Yhdysvaltojen valtiosäännöstä: it's a gooddamned peace of paper”. Naton merkitys on yhtä suuri kuin sen poliittinen yhteneväisyys. Mutta toistaiseksi pitää kyllä paikkansa, että NATO on vertaansa vailla vahva jos kaipaa liittoutumista. Se on vahva koska jäsenet ovat - toistaiseksi - olleet yksimielisiä. Mutta jos vastakkain olisivat Georgia ja Venäjä - mitä tekisi Kreikka? Tai jos vastakkain olisivat Kroatia (jäsenmaa) ja Serbia?
Paperi on yhtä vahva kuin sen taustalla oleva poliittinen yksimielisyys.
Juppe