Emma-Liisa kirjoitti:nylander kirjoitti: suomalaisen oikeusvaltio perusta todella horjui jo 1930-luvulla.
Miksi 30-luvulla? Oliko 1918-9 tai 20-luku jotenkin parempaa aikaa? Tarkoitetaanko tässä kommunistilakien vaikutusta?
30-luvun lopulla luvulla saatiin sentään hallitus eroamaan, kun EK väitti liberaaleja porvareitakin Moskovan ohjauksessa oleviksi. (No, monet pikkulehdet toki olivatkin sieltäpäin rahoitettuja, mutta eihän niillä suurempaa vaikutusta ollut.)
Ajattelin viestiä laatiessani lähinnä sotaa edeltäneitä vuosia, joihin Silvennoinenkin johdantoluvuissaan kohdistaa valtaosan huomiostaan. Mutta mikäpä siinä, kyllä minun puolestani luonnehdinta sopii kuvaamaan koko vuodesta 1918 alkanutta ajanjaksoa. Muistaakseni oikeushistorian professori Jukka Kekkonen onkin karakterisoinut tuota suomalaisen yhteiskunnan nollahetkeä "laillisuuden haaksirikoksi".
Kysyjä varmaan itsekin tietää, mitä sotienvälisen Suomen oikeushistoriasta on kirjoitettu, mutta palautettakoon varmuuden vuoksi muistiin pari aihepiirin osalta keskeistä tutkimusta:
- Lars Björne: "...syihin ja lakiin eikä mielivaltaan..." Tutkimus Turun hovioikeuden poliittisista oikeudenkäynneistä 1918-1939 (1977)
- Juha Siltala: Lapuanliike ja kyyditykset (1985)
Oula Silvennoinen luonnehtii tutkimusobjektinsa EK:n laillisuuskäsitystä seuraavasti: "Etsivä keskuspoliisi koki olevansa viranomainen, jonka olemassaolo ei niinkään ollut tulosta laillisessa järjestyksessä annetuista toimintaohjeista, vaan joka sai oikeutuksensa jostain verrattomasti tärkeämmästä ja suuremmasta: valkoisen Suomen ytimen ja perinnön varjelemisesta. Tässä tehtävässä tasavallan lait ja asetukset olivat lähinnä välttämätön paha ja valitettava haitta tehtävän tehokkaamman suorittamisen tiellä."
Jos sitten taas väitetään, että on "anakronistista, jälkijättöistä moralismia" kritisoida 1930-luvun turvallisuuspoliisia sen suorittaessa tehtäväänsä Suuren Asian palveluksessa, niin muistutettakoon Matti Lackmanin tärkeästä tutkimustuloksesta hänen kirjoittamassaan Esko Riekin elämäkerrassa. Lackmanin mukaan suomalainen kommunismi oli jo vuonna 1929, vuosikymmenen lopun suurten "leikkausten" jäljiltä itse päällikkö Riekinkin mukaan niin täydellisesti maahan lyöty, ettei sitä varten ainakaan olisi tarvittu Lapuanliikettä ja muita 1930-luvun repressiokoneistoja.
***
Lainattakoon tähän lopuksi vielä professori Jukka Kekkosen kuvausta siitä, mitä 1930-luvun laillisuus merkitsi tavalliselle kadunmiehelle:
"Työmies J.K. oli 25.1.1930 Helsingin kaupungissa Perämiehenkadun varrella olevassa talossa sijainneeseen paperikauppaan johtaneesta porrassyvennyksestä luvattomasti anastanut Helsingin Sanomat -nimisen sanomalehden numeroita kuusi kappaletta arvoltaan - 88 pennin mukaan kappaleelta - 5 markkaa 28 penniä. Anastettu omaisuus oli heti saatu takaisin. Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi J.K:n rikoslain 28 luvun 5 §:n 2 momentin ja 8 §:n mukaan kolmaskertaisesta varkaudesta yhdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja olemaan 4 vuotta vailla kansalaisluottamusta. Tämän päätöksen vahvisti Turun hovioikeus 28.3.1930."
(Meni kieltämättä ulos ketjun teemasta, mutta kun kerran 1930-luvun laillisuudesta kysyttiin...)