Huomenna tiistaina ilmestyy Ajatus -kustannuksen julkaisema teos
Teloitettu totuus - Kesä 1944 (toim. Jarmo Nieminen ja Jukka Kulomaa)
Teos on artikkelikokoelma, jossa kirjoittavat sotahistorian professori Ohto Manninen, sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa, yleisesikuntaeverstiluutnantti Jarmo Nieminen, oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedt, filosofian maisteri Tapio Nurminen ja toimittaja Pasi Jaakkonen. Teos liittyy keskusteluun siitä missä määrin suomalaiset joutuivat teloittamaan omia sotilaitaan kesän 1944 sekasortoisissa olosuhteissa ja kommentoi Heikki Ylikankaan vuonna 2007 ilmestynytt Romahtaako rintama?
Teoksessa käsitellään kustantajan antamisen tietojen mukaan mm seuraavia kysymyksiä: Miten laajat mitat saanut rintamakarkuruus padottiin ja miten karkureita käsiteltiin? Miten paljon omia sotilaita todella teloitettiin ja ammuttiin kurin ylläpitämiseksi? Pitävätkö väitteet punataustaisten suomalaissotilaiden tapattamisesta tai armeijasta hylkäämisestä paikkaansa? Peittelikö armeija tarkoituksellisesti asioita? Teoksessa pohditaan kustantajan mukaan myös kysymystä siitä, miten tutkijoiden näkemykset saavat tilaa julkisuudessa ja miten ne sen kautta välittyvät niin sanotun suuren yleisön tietoisuuteen. Onko historiatiedotuksemme ajan tasalla? Kenen totuus voittaa?
Teoksessa julkaistaan myös erillisenä liitteenä tiedot kaikista yli viidestäsadasta suomalaisissa tuomioistuimissa vuosina 1939–1944 kuolemaan tuomituista ja heidän kohtaloistaan.
Teoksen toinen toimittaja Jarmo Nieminen on julkaissut blogissaan teoksen yhteydessä käytettyä materiaalia Teloitettu totuus (2008)
Samaisesta blogista on ladattavissa mm. myös hänen Sotahistorian Seuran 5.12. 2007 seminaarissa pitämänsä alustuksen abstrakti ja ppt-diat
IV Armeijakunnan selustassa
Aikaisemmin aiheesta kirjoitti mm emeritusprofessori Heikki Ylikangas teoksessaan Romahtaako rintama? joka ilmestyi vuonna 2007. Ylikangas on osallistunut ahkerasti myös aiheesta käytävään keskusteluun blogissaan. Hän on kommentoinut tuoreeltaan Teloitettu totuus teosta blogissaan
http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2008/ ... tu-totuus/
Kirjoituksessaan Ylikangas kritisoi Teloitettu totuus -teosta mm arvostelemalla teoksen kirjoittajien muodollista pätevyyttä ja yhteyksiä armeijaan:
Ylikankaan kritiikin historiantutkimuksellinen kärki liittyy historialliseen selittämiseen arkistolähteiden pohjalta. Hänen mukaansa lähestyttäessä makrotasoa lähteiden määrä vähenee. Ylikangas toteaa, että todelliset teloitusluvut olisivat synnyttäneet poliittisen myrskyn ja siksi niitä ei ilmoitettu. Ylikankaan mukaan esimerkiksi selitystä Saksan ja Suomen aseveljeyteen ei olisi löydetty ollenkaan jos olisi vain etsitty asiasta kertovia lähteitä, sillä mitään varsinaista sopimustahan asiasta ei tehty.Heikki Ylikangas kirjoitti:Alustajiksi oli minua sentään sivuuttamatta kutsuttu vain historioitsijoita (Jukka Kulomaa ja Ohto Manninen) ja alan harrastelijoita (Jukka Lindstedt ja Jarmo Nieminen), jotka olivat jo julkisuudessa teilanneet kirjani. Muita paitsi OTT, apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtiä yhdisti kiinteä yhteys armeijaan eikä Lindstedtkään poikennut linjasta. Hän, oikeushistoriallisesta aiheesta mutta ilman sen alan tutkijakoulutusta rikosoikeudessa väitellyt juristi, moitti kirjaani kiivaimmin.
Vaikutelmaksi jää, että armeijan ilmoittamat luvut, joihin kirjassa toisin kuin minun kirjassani keskitytään, ovat yhtä tosia kuin rangaistukset lain- ja oikeudenmukaisia ynnä vielä pilkulleen rekisteröityjä. Kaikkineen kirja vienee tutkimusta kohden sodanaikaisten päättäjien selityksiä, tilastoja ja raportteja. Päättäjät nostetaan tuomareiksi omassa asiassaan.
Useimmat lukijat toimittajia myöten arvioivat teoksen sen pääselityksen uskottavuus lähtökohtanaan, niin kuin on tarkoituskin. Räväkkä uustulkinta kohahduttaa vain hetken, jos juuri tuo uskottavuus puuttuu. Se tuppaa puuttumaan etenkin alan harrastelijoilta. He eivät yleensä edes aseteta kelvollista tutkimusongelmaa, saati vastaa siihen yhtä kelvollisella tulkinnalla.
Agricolan foorumilla asiasta keskusteltiin viimeksi otsikollaHeikki Ylikangas kirjoitti:Syvemmät selityspohdinnat, miksi - kysymykset, ja yhteys makrotasoon jäävät syrjään. Harrastajat kuvaavat yksityiskohtia, lainaavat kritiikittömästi virallisia asiakirjoja - ja lopettavat siihen. Lindstedt toteaa (1999) pääesikunnan antaneen kahdesti – ensin eduskunnan perustuslakivaliokunnalle 1946 ja sitten kuolemanrangaistuksen poistamista pohtivalle komitealle 1949 – virheelliset (aivan liian alhaiset) lukumäärätiedot teloitetuista. Selitystä tähän Lindstedt ei esitä – koska ei ole löytänyt sellaista asiakirjoista!
Niinköhän. Yksin eduskuntakeskustelut paljastavat, että todelliset teloitusluvut olisivat synnyttäneet poliittisen myrskyn. Siksi niitä ei ilmoitettu. Seuraa olennainen lähdekriittinen kysymys: jos jo kahdesti on valehdeltu, millä perusteella armeijan nykyiset tiedot asiasta ovat luotettavia ja aukottomia? Lindstedtin julkisiin asiakirjoihin sitoutuvalla metodilla ei olisi koskaan löydetty nykyistä selitystä Saksan ja Suomen aseveljeyteen, koska maiden kesken ei laadittu kirjallista sopimusta. Senaikaisten päättäjien kanta sodasta pelkkänä puolustussota olisi näin yhä voimassa. Samaten Suomen säilyminen itsenäisenä olisi seurausta rintaman sinänsä urheasta ja taitavasta puolustamisesta Ihantalassa eikä Stalinin ja länsiliittoutuneiden Teheranin sopimuksesta, jossa Stalin sitoutui säästämään Suomen itsenäisyyden vuoden 1940 rajoin ja suurin sotakorvauksin vastikkeeksi neuvostoherruudesta Baltiassa. Koska kuitenkin täydellinen dokumentointi puuttuu, meidän olisi uskottava, että Neuvostoliitto kykeni nujertamaan Suur-Saksan mutta ei halustaan huolimatta valloittamaan pientä Suomea.
Kuvatulla metodilla pääkysymykset jäisivät ylipäätään vaille vastausta, koska lähdetiedot säännöllisesti vähenevät siirryttäessä kohden makrotasoa. Jos vain virallisen asiakirjain ilmoitus pätisi, niin kuin Lindstedt edellyttää, ei tutkijoita kaivattaisi lainkaan. Arkistovirkailijat riittäisivät hyvin kanniskelemaan akteja painoon. Virheiltä siten toki säästyttäisiin, mutta myös vastauksilta pääongelmiin.
http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2008/ ... tu-totuus/
Romahtaako rintama? keskustelu jatkuu