Assmusin lausunnosta 1935 ja vuoden 1939 neuvotteluista (ja vähän muustakin)
Toivo Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, WSOY 1965, s. 93:Heikki Jansson kirjoitti: Esittämäsi on irrallinen suurlähettilään kommentti vailla asiayhteyttä tai edes lähdetietoa. Väite ei ole uskottava, sillä tuohon aikaan Neuvostoliiton ulkopolitiikan tavoitteena suhteessa ns. reunavaltojen oli ulkoministeri Maxim Litvinovin opin mukaan ns. kollektiivinen turvallisuusjärjestelmä. Vuonna 1935 ei MR-sopimuksesta ollut hajuakaan. Siitä, mitä lauseella on oikeastaan tarkoitettu ei saa selvää.
"Mutta etenkin Neuvostoliiton taholla esitettiin jo varhaisessa vaiheessa hätkähdyttäviä lausuntoja, joihin olivat syynä em. lehtikirjoittelu ja eräät Neuvostoliittoa loukkaavat lausumat. Vuonna 1935 Saksan ja Englannin tehtyä laivastosopimuksen Neuvostoliiton lähettiläs Assmus kävi luonani virallisesti ilmoittamassa, että mikäli sota syttyy Neuvostoliiton ja Saksan välillä, Neuvostoliitto valtaa Suomen, ja se tapahtuu kuudessa päivässä. Ilmoituksessa ei siis syytetty Suomea, vaan olettamukseni mukaan Neuvostoliitto tässä vaiheessa uumoili, että mainittujen länsimaiden välillä oli kyse pitemmälle menevästä Neuvostoliittoa vastaan kohdistuvasta yhteistyöstä ja että Suomi voisi liittyä lännen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Vuonna 1932 oli kuitenkin sovittu Nevuostoliiton ja Suomen välillä kahdeksi vuodeksi hyökkäämättömyyssopimus, jonka voimassaoloaika 1934 Neuvostoliiton toivomuksesta pidennettiin vuoteen 1945."
Kirjaa on Helmet-kirjastoissa vain 3 (!) kappaletta. Hain tänään ruokatunnillani Pasilan varastokirjastosta yhden lainaksi ja yo. lainaus on suoraan siitä. Alunperin bongasin maininnan Ilmjärven Hääletu alistumine -kirjasta. Koska näköjään koko uskottavuuteni halutaan asettaa kyseenalaiseksi hankin lopultakin myös alkuperäisen kirjan lainaksi.
Kun kerran olin Pasilan kirjastossa selvitin myös Kekkosen 1968 lausuntoja. Ulkopoliittisia lausuntoja ja asiakirjoja 1968 s. 179-184 käsittelee Kosyginin vierailua. Opus löytyy myös Pasilan varastokirjastosta. Tosin siinä esitetään loppujen lopuksi vain tavallista YYA-liirumlaarumia.
Kekkosen päiväkirjamerkintä 17.10.1968 (eli n. viikko Kosyginin vierailun jälkeen) on raadollisempi:
"En oikein ymmärrä sotilaspiirejämme: eivät ajattele asioita loppuun. Suurvaltasota päättyy ydinaseisiin, silloin ei meillä paljon puhumista. Erillissotia ei tule. Ja jos tulee, asetelma seuraava: Nl. Katsoo asiakseen turvata Suomen suunnalla etunsa ja suorittaa invaasion á la Tshekkoslovakia. Emme ehdi kuin henkäistä, länsi ei tule apuun. Jos länsi aikoisi tehdä Suomen suhteen saman yllätyksen, sillä ei olisi siihen mitään käytännöllisiä mahdollisuuksia. Se vain johtaisi Suomen miehitykseen Nl:n toimesta."
Meillä on nyt siis naulattuna aikajanalle vuosiluvut 1935 ja 1968. 33 vuotta - kolmannes vuosisataa. Mitä on muuttunut N-Liiton aikeissa Suomen suhteen jos "lännen" ja N-Liiton välillä syntyy konflikti? Ei mitään. Voidaanko tämä ekstrapoloida myös tähän päivään...
Huomauttaisin myös, että Janssonin esittämän mukaan v. 1935 lausunto pitäisi ottaa bluffina, mutta 1939 neuvotteluja ei? Millä perusteella?
Tehdään pieni ajatusleikki: otetaan Assmusin lausunto täysin todesta - Saksan ja N-Liiton konfliktissa Suomi miehitetään. Oliko 1939 syksyllä nähtävissä konfliktia em. maiden välillä? No ei ollut. Ne olivat juuri lopettaneet yhteisen sodan Puolaa vastaan! Mikä oli se kamala uhka joka sai Stalinin lopettamaan neuvottelut ja aloittamaan Talvisodan?
Esittikö Neuvostoliitto Suomelle ultimaatumin (tästä on paljon kirjoitettu Viron ja muiden Baltian maiden alistumiskeskustelussa) vai loppuiko vain kärsivällisyys? Ei esittänyt. Mistä suomalaisten olisi pitänyt tietää, että nyt on kysymys viimeisestä eikä viimeisimmästä neuvottelutilaisuudesta? Virolaisilla foorumeilla olen ymmärtänyt asian niin, että nimenomaan virallinen ultimaatumi oli merkittävä tekijä Viron, Latvian ja Liettuan johtajien taivuttamisessa alistumiseen vuonna 1940.
Suomen kansan ja eduskunnan tahdon taivuttaminen Karjalan ja Hangon luovuttamiseen olisi vaatinut enemmän kuin suomalaisten johtajien tahdonilmaukset ja taivuttelut. Stalinilla taivuttelumentelmien repertuaari oli hyvin kapea ja seurauksena oli ajattelematon sodanaloitus. Kesällä 1940 oli jo otettu opiksi.
Stalinin aikeista ennen Talvisotaa
(Itse asiassa olen tätä ajatusta pantannut jo pitkään erilliseksi keskusteluksi, mutta tulkoon esille tässä - sinänsä oikeassa - kontekstissä.)
Ententen interventioaie Talvisodan aikaan halutaan ainakin Suomessa nähdä aina avustusretken näkökulmasta. Onko tähän perusteita? Eikö olisi mahdollista, että tarkoituksena oli muodostaa pohjoinen rintama Saksaa vastaan? Suomi, Ruotsi - oikeastaan kaikki pohjoismaat yhdessä Ententen kanssa olisi luonut erittäin tehokkaan saksanvastaisen rintaman suhteellisen lyhyellä aikataululla. Saksan vastainen rintama jouduttiin sitten perustamaan etelään pitempien huoltoyhteyksien taakse Välimerelle ja aikaakin kului enemmän.
Lisäksi Italia valitsi vastapuolen. Tästä Pirkko Kanervokin kirjoittaa mielenkiintoisessa kirjassaan Italia ja Suomen Talvisota. Eräästä Kanervon nettiesitelmästä löytyy ilmeisesti sama tekstipätkä kuin kirjastakin:
"Vaikka Ribbentropin matkan tavoitteita yritettiin etukäteen pohtia, ne pysyivät pimennossa viimeiseen saakka ja herättivät huolestusta Rooman päässä. Tämän osoittaa mm. apumuistio, jonka Mussolini laati Ribbentropin tuloaamuna käytettäväksi neuvotteluissa. Hän merkitsi muistioonsa kysymyksen siitä, oliko hyökkäys länteen tarpeellinen, ja että Saksan tavoitteet sodassa oli saavutettu. Kaikki mitä puolen vuoden sisällä oli tapahtunut, puhui sen puolesta, että Eurooppa oli jakautunut kahtia: toisella puolen Saksa ja Neuvostoliitto, toisella puolen muu Eurooppa. Hädän hetkellä Italialla olisi kuitenkin kolminkertainen varmistus: mahdollisuus liittyä maihin, joita Saksa ja Neuvostoliitto yhdessä uhkasivat. Sen kertovat Mussolinin piirtämät yksinkertaiset rivit:
Germania e Russia
Italia e Finlandia
Italia e Alleati triplice riserva
Italia e Balcani"
http://www.uta.fi/laitokset/historia/si ... Pirkko.pdf
Eli tuliko "Suomen uhka" Stalinin Neuvostoliitolle v. 1939 sittenkin länsimaiden - lähinnä Englannin - suunnasta? En ole löytänyt aiheesta mitään tutkimusta. Onko kysymys niin irrationaalinen ettei siihen tarvitse edes yrittää löytää vastausta?
Talvisodan jälkeen
Jos mietimme Talvisodan jälkeistä aikaa niin asiallisesti Suomi valitsi puolensa juuri kieltäytymällä Ententen avusta. Minun mielestäni se päätös tehtiin olosuhteiden pakosta. Suuri osa Suomesta olisi joutunut rintaman liikkuessa jyrän alle, esim Virosta löytyy tarpeeksi pahoja esimerkkejä. Vielä pahempi jos rintama pysähtyy pitemmäksi ajaksi paikalleen (vrt. Narva). Talvisodan rauhassa paljon suurempi kysymys on se, miksi Neuvostoliitto suostui siihen juuri kun se oli voittamaisillaan? Göringin kirjeen voi mielestäni sivuuttaa em. kysymykseen nähden pikkuseikkana.
Sodan välttäminen
Jälkiviisaasti:
Jos olisimme pysyneet puolueettomana Neuvostoliiton suhteen on mielestäni hyvin mahdollista, että olisimme jakaneet Bulgarian kohtalon. Sen välttäminen olisi edellyttänyt asettumista Saksaa vastaan. No hups, sinne meni sodan välttäminen. Ja pakotettiinhan Bulgariakin Saksaa vastaan.
Neuvostoliiton miehitys olisi tuonut Baltian maiden tapaan yhteiskuntajärjestyksen muutoksen. Samalla meidät olisi vedetty sotaan Saksaa vastaan. Sama tulos kuin edellä.
Jäljelle jääkin sitten puolueettomuuden ja N-Liiton puolelle asettumisen jälkeen vain jänistäminen viime hetkellä ennen Barbarossaa. Miten kävi Jugoslaviassa? Ei onnistunut sodan välttäminen ja 90-luvulla olisi ollut meilläkin edessä "kivat" ajat?
Oikeastaaan ainoa sodan välttämisen mahdollistava vaihtoehto olisi ollut Englannin (Ententen) ja Neuvostoliiton yhteinen miehitys. Kuten Persiassa, mistä em. osapuolet lähtivät pois sodan jälkeen. Persia tosin toimi vain huoltoreittinä, Suomen kohtalo olisi todennäköisesti olisi ollut tylympi ja joutunut myös silloin sotatoimialueeksi. Todennäköisesti myös vähintään laivastomme ja ilmavoimamme olisi vedetty Saksan vastaiseen taisteluun mukaan.
Sinänsä tällä keskustelulla ei ole minulle suurempaa merkitystä. Olen aivan tyytyväinen niihin ratkaisuihin mitä Suomi teki ennen Talvisotaa. Sotien suurin saavutus minulle on 50 -vuotisen "sosialistisen kokeilun" välttäminen.
Kari