Emma-Liisa kirjoitti:Heikki Jansson kirjoitti: kaikki neuvottelijat olettivat että sota tulee, armeija oli mobilisoitu sitä varten
Eipä suinkaan. Armeija oli mobilisoitu sitä varten, että puna-.armeija ei pääsisi yllättämään ja että neuvotteluissa olisi selkänojaa eikä tarvitsisi myöntyä kestämättömiin ehtoihin kuten Baltian maat olivat tehneet.
Ole ystävällinen, älä repostele sivulauseissa esitettyjä detaljeja joilla ei ole juuri merkitystä kokonaisuuden kannalta. Sellainen estää rakentavan keskustelun kuten hyvin tiedämme siitä tilkkutäkistä, jonka jouduimme lukemaan lukuisista, erään toisen keskustelijan viesteistä, sen, joka ei enää, sattuneesta syystä, kirjoita tänne (hänen tillkkutäkki-viestien pelkän ulkouodon perusteella tiesi jo kirjoittajan). Jos olisit puuttumatta tuollaisiin pikkuseikkoihin en minäkään joutuisi kirjoittamaan tällaista.
Syytit minua ”alkeellisesta virheestä” kun itse teit sen perustavaa laatua olevan alkeellisen virheen ettet tutustunut kirjoittamaani ennen kuin aloit syytellä. Nyt koitat parantaa tätä virhettäsi siteeraamalla minua puutteellisesti. Huomautin, että mobilisaatio oli yksi niistä toimista johon ryhdyttiin uumoillun sodan varalta, joten aiemmin esittämäsi väitte oli virheellinen. Mobilisaatio oli yksi lukuisista esimerkistä, jotka esitin, ja jotka olet katkaisuut jostain syystä pois.
Mobilisaatio tapahtui
myös esittämistäsi syistä. Se ei kuitenkaan oikeuta syyttämään minua ”alkeellisista” virheistä – edes lukematta viestiäni.
Kokonaisuuden kannalta tuo on detalji jota ei ansaitsisi repostelua lainkaan.
Emma-Liisa kirjoitti: Heikki Jansson kirjoitti:Roskaa. Jos poliittinen johto pyrkii vakavasti vaikuttamaan kansaedustajiin nämä taipuvat järjen edessä.
Sinun järkesi, mutta ei edustajien järjen sillä heidän mielestään järkevää oli puolustaa vapautta ja oikeutta. - Millä perusteella hallitus olisi voinut vaikuttaa edustajiin, kun ultimaatumia ei ollut?
Ylevät sanasi paljastavat romantikon Sinussa. Minä puolestani olen inhorealisti ja arvonihilisti (suuntaus yleisessä oikeustieteessä ja etiikassa) ja pidän tuonkaltaisia sanontoja juhlapuheisiin ja propagandaan kuuluvina.
Hallitus olisi esittänyt eduskunnalle lakia rajajärjestelyistä Neuvostoliiton ja Suomen välillä, jossa olisi, kuten on tapana, sanottu että ”sopimus tulee, voimaan niin kuin siitä on sovittu” Lakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä hallitus olisi tietenkin vaikuttanut kansanedustajiin. Jollei, ja kansanedustajat olisivat, vaikkapa ääni 50 – 150 kaataneet esityksen, olisimme joutuneet talvisotaan.
Silloin ei kritiikilleni olisi aihetta enkä kritisoisi hallitusta, tietenkään, koska hallitus olisi tehnyt voitavansa. Sodan häviämisen jälkeen olisi 50 vastustaneella ollut tosin kuumat oltavat kun he määräenemmistösäännöksiä hyväksikäyttämällä olisivat syyllistyneet kammottavaan mokaan.
Tämä on kuitenkin vain jossittelua. Hallitus ei tehnyt esitystä eduskunnalle, eikä eduskunta sellaista käsitellyt. Perusväitteeni on, että Neuvostoliiton esitys olisi pitänyt hyväksyä, että Suomen poliittinen johto ei toiminut viisaasti.
Toisaalta on tietenkin huomioitava että myös Neuvostoliitto olisi tietenkin reagoinut, jos siellä olisi havaittu, niin kuin olisi, että hallitus vilpittömästi käytettävissään olevin keinoin vaikutti esityksensä puolesta mutta määräenemmistösäännöksistä johtuen vähemmistö kaatoi esityksen, mutta miten se olisi reagoinut on vaikeasti arvioitavissa. Suomen poliittisen johdon vilpitön pyrkimys sovintoratkaisuun, ei tietenkään olisi voinut olla vaikuttamatta Neuvostoliiton suhtautumiseen.
Max Jakobsson on sitä mieltä, että eduskunta ei olisi taipunut ultimaatuminkaan edessä, sillä "kansan tahto toteutui".
Jakobsonilla on toki oikeus mielipiteeseensä. Esimerkiksi Keijo Korhonen on toista mieltä, samoin muistaakseni Ylikangas. Hallitus puolusteli sitten toimiaan ja pakoili vastuutaan ilmoittamallaan eduskunnan tahdolla ja ilmoitti Suomen olleen vastustamattoman pakon edessä, että mehän emme voineet mitään koska esitys oli "mahdoton hyväksyä" mikä oli hölynpölyä. Juho Niukkanen ymmärsi lausua, että esitys oli hylättävä koska tämän (virhe)arvion mukaan vaihtoehto, sota, oli muka edullisempi. Sitten, kun maaliskuussa rauhanehdot tulivat julkisiksi suruliputettiin, kun hallituksen politiikan tulokset ilmenivät kansalle kaikessa karmeudessaan.
Suomen kansa siis höynäytettiin uskomaan, että Suomi oli ollut vastustamattoman pakon edessä, että ryssä tulee tehtiin me mitä vaan eikä Neuvostoliiton esityksestä puhuttu visusti yhtään mitään. Ei liioin siitä, että maan hallitus oli ollut "puulla päähän lyötynä". Esim. pääministeri Aimo Cajanderilla varmaan polvet tutisivat tämän pelätessä, että kansa saisi laajemmin tietää että talvisota johtui hänen virhearviostaan (pääministerinä hän tietysti kantoi päävastuun). Kommunistit tosin esittivät totuudellista informaaatiota mutta heidät joko sensuroitiin, kiellettiin tai leimattiin "kommunistiproagandaksi".
"27.10. ilmoitti ulkomininisteri Erkko Kansallisteatterissa pidetyssä puheessa, että hallitus ei tee mitään päätöksiä ilman että eduskunta ja Suomen kansa olisivat saanet niihin tutustua ja esittää oman mielipiteensä."
Kuten sekä ennen talvisotaa, talvisodan aikana että erityisesti ennen jatkosotaa ja jatkosodan aikana havaittiin, oli Suomen poliittinen johto pienen ryhmän, sotakabinetin käsissä, joka perustuslaista säännöksistä piittaamatta johtivat Suomea. Eduskunnan ulkoasainvaliokunnan puheenjohtaja Väinö Voijonmaa kutsui menettelyä peräti ”vallananastukseksi”, (joka on rikoslain mukaan ankarasti rangaistava rikos). Eduskunta eli täysin pimennossa. Erkon puheessaan esittämä (jos hän on todella on tuollaista esittänyt) on siis populistista roskapuhetta. Valta Suomessa oli lähinnä keskittynyt lähinnä Rytille ja sotilasasioissa Mannerheimille ja laajemmin sotakabinetille. (Kallion eläessä osittain tällekin). Muu osa hallitusta oli kuunteluoppilaita, eduskunnan ulkoasiainvaliokunta sai joskus tiedoksiantoja, eduskunta ei edes sitäkään.
Kenties tyhmää lyhyellä tähtämellä, mutta pitkällä tähtäimellä viisasta: näin taattiin tärkein: Suomen kansan yksimielisyys ja se vuorostaan turvasi itsenäisyyden.
Ilman tuota yksimielisyyttä ei mikään "viisaus" olisi Suomea pelastanut.
Yksimielisyys ei pelastanut mitään. Neuvotteluteitse olisi saavutettu paljon parempi lopputulos kuin mihin tultiin mainostamallasi ”yksimielisyydellä”. Suomen kansaa johdettiin lahjakkaasti harhaan, uskomaan että edessämme oli vastustamaton pakko, mikä oli propagandaa. Sitähän sinäkin täällä toitotat, ja kieltäydyt katsomasta totuutta silmiin.
Terv.
// Heikki Jansson