Alla tämänhetkiset käsitykseni ketjun aiheesta & Alftan-kronikan synnystä, siihen liittyvistä henkilöistä ja tapahtumista:
Kaarina Maununtytär, jonka isä Magnus Månsson (Helsing) oli talonpojan poika Borgsjön pitäjästä Medelpadissa, toimitettiin isänsä sukulaisen, kuningas Erikin seniorisihteerin, Mårten Helsingin suosiollisella myötävaikutuksella Tukholman linnaan, jossa hänet esiteltiin
kuningas Erikille. Kaarinasta tuli ensin Erikin “frilla” ja sittemmin Ruotsin kuningatar. Kaarina ei siis olisikaan “pähkinänmyyjä tukholmalaiselta torilta”, tai Gert Cantorin suojatti, vaan hänellä olisi ensikerran looginen “tarkoitus” valtapelin nappulana.
Tämä poikkeaa kaikesta aiemmin esitetystä ja perustuu avainhekilöiden sukujen tutkimukseen & löydettyihin linkkeihin.
Mårten Helsingin apulaisena, juniorisihteerinä Erikin hovissa toiminut Alftan-suvun kantaisä Hans Eriksson Alftan avioitui Kaarina Maununtyttären, kuninkaan henkivartiokaartin upseerina toimineen veljen, Sofia-tyttären kanssa. Tälläkin aviolla oli poliittinen tarkoitus; se vahvisti kuninkaan ympärille koottua lojalistiryhmää.
Erik itse oli läsnä vihkiäisissä ja luovutti sulhaselle 111 luodin (1 kg 474 gr) hopeakannun, joka todistettavasti säilyi Alftan-suvun perintökalleutena aina 1800-luvulle asti, jolloin se myytiin kauppaneuvos Kyntzelin valityksellä tukholmalaiselle kultasepälle. Kannun salalokeroissa säilytettiin Alfta-suvun perimätiedon mukaan’ “tietoja lahjan antajasta (s.o. kuningas Erikistä)
ja sen omistajista (s.o. sukukronikka). Kannun luovutus on voinut tapahtua, jossain muussakin “perhejuhlassa”. Perimätieto mainitsee korostetusti juuri “perhejuhlan”. Alftanit kuuluivat siis Erikin perheeseen (extended royal family).
Erikin syöksivät, pian hänen avionsa jälkeen, vallasta kuninkaalliset velipuolet; herttuat Juhana & Kaarle. Erik perheineen vangittiin. Kuninkaan kohtalona oli kuolla velipuoltensa murhauttamana. Leski Kaarina lähetettiin Liuksialaan.
Hänen lapsistaan vain Sigrid sai seurata äitiään, poika Gustaf passitettiin maanpakoon Europpaan, jossa hän vietti kiertolaiselämää lähes kerjäläisenä, kunnes joutui Venäjän tsaarin kynsiin. Hän sai tavata äitinsä vain kerran aikuisena Räävelissä. Aidillä ja pojalla ei ollut enää yhteistä kieltä ja Kaarina tunnisti poikansa vain syntymämerkistä, sanotaan.
Kaarina ja Sigrid elivät jatkuvan silmälläpidon alla Liuksiallassa, heidän jokainen liikkensä ja toimensa oli kuninkaan vakoojien tiedossa. Itseasiassa he olivat vankeina silloisessa “Siperiassa”, valtakunnan äärirajoilla.
Gustaf, kruununperijänä, oli vallananastajien suurimman paniikin ja pelon aihe (kuten tsaarin juonittelut oikeutetusti vahvistivat), mutta myös Sigridin avio oli “poliittinen” tapahtuma. Hänet naitettiin Kaarle-herttuan toimesta juuri opintonsa päättäneelle Henrik Claesson Tottille, joka oli vaimoaan yli viisi vuotta nuorempi. Avio tapahtui Sigridin ollessa jo “ylikypsä”. Herttuan nimenomainen toive oli, ettei vallanpitäjille lojaaliksi ymmärretty Henrik Tott, siittäisi vaimolleen lapsia (s.o. potentiaaleja kruununtavoittelijoita & vehkeilijöitä).
Toisin kävi Tott-Vasa parille syntyi lapsia solkenaa, jopa siten, että hovi menetti täysin kontrollinsa heidän syntymiinsä ja nimiinsä nähden, kuten säilyneet asiakirjat todistavat. Henrik Tott oli Gustafin vangiksijoutumisen seurauksena tajunnut oman potentiaalinsa “laillisen kuningaslinjan esitaistelijana” ja “tulevan” Ruotsin hallitsijalinjan patriarkkana. Tämän osoitukseksi hän piirsi pakomatkalla Mitaussa uuden kuninkaallisen vaakunan itsellen ja lapsilleen. Sen kentistä vain yksi oli Tottien perinteinen motiivi, muut kolme ovat Vasa-suvun tunnuksia. Kaiken kruunasi Ruotsin majesteetillinen kruunu. Tätä vaakunaharjoitelmaa säilytetään tänä päivänä Mitaun kaupunginmuseossa. Tukholmassa Kaarle IX (Kaarle-herttua) kutsuu Sigridiä veljensä “äpärälapseksi”.
Vanhaa kansanviisautta noudattaen Henrik Tott, jakoi kullanarvoiset lapsensa kahteen “koriin”; niihin joiden syntymä (mödernebörd) oli Tukholman hovin tiedossa ja niihin, jotka olivat syntyneet pakomatkan aikana ja jätetty Suomen saariston turvaan kasvatettaviksi.
Henrikillä oli siis suunnitelma ja sen varalle toinen.
Hän sai maksaa juonittelunsa hengellään, pian Mitaun vaakunaharjoittelun jälkeen.
Ruotsin hovi sulki syliinsä Ake Claesson Tottin ja näin titteleiden ja mammonan yltäkylläisyydellä tukahdutti mahdolliset juonittelut tältä taholta.
Henrikin varhainen kuolema riisti Erik-lojalisteilta liikkeen “primus motorin”. Hänen suunnitelmansa oli pienen, asialle vihkiytyneen piirin tiedossa. Olen viitannut tässä Helsing-von Celse (Alftaneus)-Alftan-ryppääseen.
Aika ajoi kuitenkin ohi, eikä varasuunnitelmalle löytynyt enää käyttöä, eikä ajajaa. Ake Henriksson Tott mahdollisesti kuului informoituihin, mutta käänsi epämielyttävälle ja maineensa vaaraan saattavalle salaliitolle selkänsä.
Henrikin ja Sigridin Suomen saaristoon, laivuri Mårten “Brennerin” kasvatettavaksi jätetyt lapset (tai lapsi), kasvoivat hänen huostassaan, ympäristön laivurinlapsiksi mieltämänä. Mårten allekirjoitti lojaalisuuslupauksen Kaarlelle, salaisuuden ja päänsä säilyttääkseen.
Lapsista kasvoi Vasa-suvun todellisia perijöitä niin ulkonäkönsä, kuin luontonsa puolesta. Lapsille (lapselle) kerrottiin vasta aikuisiässä heidän (hänen) todellinen syntyperänsä.
Emerentia solmi järjestetyn avion sukulaisensa, sisäpiirin Ericus Erici (Alftanus) kanssa.
Alftan-kronikka syntyi heidän poikansa Abaham Erici Alftanuksen kynästä 6.3.1695. Kyseessä oli alunperin perheen sisäinen ja varjeltu dokumentti, jota säilytettiin Erik XIV perhejuhlassa lahjoittaman hoeakannun salalokerossa.
Suvun julkinen profiili on kirjattuna ajan tuomiokirjoihin ja Israelin epitafioon Isonkyrön kirkossa. Israel jättää epitafioonsa kuitenkin vinkkejä: “äiti on Elin Brändöstä”, miksi ei Brennerus , tai Mårtensdotter? Epiotafioon liitetty votiivimaalaus menee vielä pitemmälle; kuvattu perhe kiittää selvitystä, suuresta uhasta, josta uhri on annettu. “Uhrilampaana” maalauksen alakulmassa kuvataan valkeapukuinen hahmo, jonka nimeksi kenttään kirjoitettuna on tulkittu” Emer:tha”.
Ruotsissa, sillävälin, Erikin-ajan lojalistien ryhmä on siirtänyt tietoa salaisesta Vasa-Tott-suvun haarasta eteenpäin.
Eräs asialle vihkiytynyt on valtakunnanhistorioitsija Magnus von Celse (Alftaneus-Helsing).
Henrik Tottista ja Sigrid Vasasta polveutuneen virallisen linjan viimeisen, Claes Akesson Tottin kuollessa Pariisissa, Erikin ja Kaarinan jälkeläislinja näyttää sammuneen.
1700-luvun puolivälissä koittaa Erikin “rehabilitioinnin” aika. Valtakunnahistorioitsija von Celse katsoo aiheelliseksi raoittaa jo riittävän vanhan ja nyt vaarattoman “salaliiton” verhoa. Koepallona hän julkaisee privaatiksi tarkoitetun Alftan-kronikan ykkössivun Emerentia Tott-mainintoineen.
http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/
Julkaisussa korostetaan sivujen käsittelevän Alftan-suvun ISĂNPUOLEISTA polveutumista, joka tuolloin tuntuu turhalta, koska ajan sukupuut olivat lähes säännönmukaisesti partiarkaalisia. Von Celsen hallussa on siis ollut myös Alftanien äidinpuoleinen, suoraan Vasa-sukuun vievä puu.
Miksi sitä ei julkaistu, olen kysynyt?. Von Celse eli vielä kymmenkunta vuotta kronikan ensisivun ilmestymisen jälkeen.
Oliko hän kenties fyysisesti, tai psyykisesti kykenemätön julkaisun jatkoon. Menikö “tilaus” ohi?
Summa summarum:
-On dokumentoidusti (SRA Gen 38, f. 29v) osoitettavissa että Tott-Vasa-parin viidestä lapsesta, vain kolmen jälkiä on voitu seurata Ruotsin historian virallisissa asiakirjoissa, ennen Alftan-kronikan julkaisua.
-On varmuudella Taivassalon tuomiokirjoista todennettavissa, että Alftan-suvun hallussa oli 111 luodin kuninkaallinen perintökannu.
-Henrik Tottin haaveilut sukulinjansa tulevaisuudesta ovat niinikään verifioitavissa Mitaussa (Jelgava).
-Alftan-suvun seniorilinja Hukaisissa kantaa polvesta polveen Claes-perintönimeä.
-Alftan kronikan ja Emerentia Tottin julkaisu Ruotsin historiankirjoissa on fakta
-samoin Isonkyrön epitafio ja siihen liittyvä votiivimaalaus
-Isonkyrön kirkonarkistoista paljastui lisäksi sensaatiomaisesti
v. 2006 aiemmin julkaisematon, kaksiosainen Alftan-sukupuu, joka antaa Emerentia Tottille kuninkaallisen sukupuun.
Onko totuus siis vihdoinkin ulkona? Salaliittoko, vaiko monien sattumien samansuuntainen suma?
Terveisin
Juhani Pesu