nylander kirjoitti:Neuvostoliiton syksyllä 1939 asettamien tavoitteiden ja päämäärien arvioimiseksi on olemassa erinomainen lähde: huhtikuussa 1940 järjestetyn talvisodan jälkipuinnin suomennetut pöytäkirjat (Puna-armeija Stalinin tentissä. Edita 1997)...
(Ainoa, mitä suomalaisille kansallisoikeistolaisille on jäänyt käteen ja mihin he ovatkin innokkaasti tarttuneet, on Stalinin maininta siitä, että Helsinki on "nyt" uhattuna kahdelta taholta: Viipurista ja Hangosta.
Teos on tuttu myös nimim. Emma-Liisalle, joka jo on toisessa yhteydessä lainannut mainitsemaasi kohtaa teoksesta todisteena Neuvostoliiton pahalle tahdolle. Sitä paitsi Neuvostoliitto myöntyi Moskovan neuvotteluissa kolmen saaren muodostamaan saariryhmään Hangon sijasta, josta Hästö-Busö oli pääsaari eikä siis mantereella hyvät yhteydet Helsinkiin omaava Hanko. Siksi Mannerheim oli todella tyytyväinen tähän myönnytykseen. Sitä ennen Mannerheim oli ollut huolestunut enemmän Hangosta kuin kannaksesta.
Taidanpa lainata teoksen toistamiseen kirjastosta – koko tuo mainitsemasi luku on mennyt minulta ohi. Selasin kirjaa lueskellen sieltä täältä ja totesin, ettei siinä ollut minun mielenkiintoa erityisesti herättävää, vain melko yhdentekeviä selostuksia Neuvostoliiton joukkojen talvisodassa tekemistä virheistä ja itsekritiikkiä. Stalinin loppupuheenvuoro jäi lukematta.
Näille oikeistolaisen paradigman omaaville salaliittoteoreetikoille on tyypillistä, että kuvitellaan Neuvostoliiton toimineen viekkaasti ja kaksinaamaisesti Moskovan neuvotteluissa ilman ainuttakaan aikalaislähdettä tai muuta todistetta. Kuvaava pahan tahdon teoriaan on nimim. Emma-Liisan maininta tässä viestiketjussa, jonka mukaan ”...vaatii suunnatonta uskoa, jos uskoo Stalinin sanaan.”. Tässä epäluulo nostetaan empirian tilalle mikä on salaliittoteorioille tyypillistä – ne perustuvat säännönmukaisesti järkkymättömään epäluuloon, johon ei mikään argumentaatio pure. Meidän pitäisi ilman todisteita uskoa Stalinin ja Molotovin sirkuspellen lailla esittäneen teatteria Paasikivelle ja Tannerille kuukauden verran (lokakuun 5 - marraskuun 13. päivä) saadakseen tukikohdan Hästö-Busöstä ja palan Karjalan kannasta. Näiden saaminen olisi ollut päätarkoitus, koska se olisi helpottanut Suomen miehittämistä puna-armeijalle, ilmoittaa nimim. Emma-Liisa – mistäköhän nimimerkki senkin on saanut ”tietää”.
On hyvä muistaa Boris Jartsevin viesti Suomen ulkopoliittiselle johdolle, jonka mukaan "Neuvostoliitto ei tule jäämään rauhassa odottamaan saksalaisten saapumista Rajajoelle vaan se tulee itse siirtämään sotavoimansa niin kauaksi Suomeen kuin mahdollista, jolloin saksalaisten ja neuvotoliittolaisten sotavoimien taistelut tulevat tapahtumaan Suomen alueella.". Siinä minusta pähkinänkuoressa Neuvostoliiton tavoite, joka kerran toisensa jälkeen tämän jälkeen toistuu aina YYA-sopimusta myöten. Suomen alueen kautta ei saa tulla hyökkäystä Leningradiin. Jolleivät suomalaiset torju sitä omalla alueellaan niin puna-armeija tulee "apuun". Stalin esitti Suomen neuvottelijoille Moskovassa, että "Leningradia kun ei voi siirtää niin täytyy rajaa siirtää". Minusta suurvalloille, niin kuin Neuvostoliitolle, on ominaista pikemminkin diktaattipolitiikka kuin viekkaus ja kaksinaamaisuus. Tehdään niin kuin se sanoo eikä yhtään yskitä.
Terv.
// Heikki Jansson