Ilmo Kekkonen kirjoitti:Talvisodan armeija oli erittäin heikosti varustettu kaikilta osin. Väite maailmanluokan varustetasosta on täysin perusteeton.
Mikäli vertailu suoritetaan ainoastaan puolustuslaitoksen omiin varustelustandardeihin kanta on täysin perusteltu. Tarkastelunäkökulman pitäisi kuitenkin olla historiallisessa katsannossa laajempi. Talvisodan alkaessa esimerkiksi Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla ei ollut moderneja hävittäjäkoneita lainkaan. Ruotsin asevoimien vahvuus oli kuusi divisioonaa jotka olivat hieman paremmin varustettuja kuin suomalaiset, mutta joiden koulutustaso oli huomattavasti heikompi. Tämä huolimatta Ruotsin yli kaksinkertaisesta kansantuotteesta Suomeen nähden. Norjan asevoimien varustus- ja koulutustaso oli erittäin heikko, samoin kuin Tanskan.
Myöskään yleisessä länsieurooppalaisessa katsannossa Suomen asevoimien varustustaso ei ollut suinkaan heikko. Esimerkiksi Alankomaiden asevoimien vahvuus oli nimellisesti lähes sama kuin Suomen - 36 modernia hävittäjää, kymmenen divisioonaa - vaikka väkiluku oli kaksinkertainen. Joukkojen koulutus- ja varustustaso oli Suomeen verrattuna roimasti heikompi.
Suomen joukkojen varustustaso ei ollut suinkaan myös heikko verrattuna esimerkiksi Italian tai Japanin joukkoihin. Saksalais- ja neuvostojoukkoihin verrattuna varustustaso oli heikompi, mikä johtuu pitkälti molempien maiden militaristisesta luonteesta sekä siitä että asevoimien koko suhteessa väkilukuun oli molemmilla mailla roimasti pienempi kuin Suomella.
Pienemmällä tasolla, käyttäen vaikkapa jalkaväkipataljoonavertailua, varustus oli täysin vertailukelpoinen tai jopa parempi muihin maihin kuten esimerkiksi Juutilaisen Mottien Maa osoittaa. On myös muistettava että suomalaisjoukkojen talvivarusteet - teltat, ahkiot ja sukset - olivat maailman parhaat mitä osoittaa omalta osaltaan niiden kopiointi mm. Ruotsiin ja
Yhdysvaltoihin missä käytetään jopa ahkio -sanaa.
Ilmo Kekkonen kirjoitti:Armeijalla ei ollut ainoatakaan ajanmukaista tykkiä, panssarivaunua tai hävittäjäkonetta. Viesti- ja pioneerivälineistö puuttui kokonaan tai oli toivottoman vanhentunutta. Pahin oli puute tykistön ampumatarvikkeista. Panssarin- ja ilmatorjunta olivat onnettomalla tolalla.
Laadullisessa tarkastelussa on syytä muistaa vuoden 1939 yleismaailmallinen tilanne. Täysin ajanmukaisia hävittäjäkoneita oli käytännössä vain niillä valtioilla jotka tuottivat niitä itse. Muut joutuivat tyytymään osto- ja lisenssitavaraan. Fokker D.XXI oli tässä aivan vertailukelpoinen ja ennen kaikkea pystyi hyvin taisteluun NL:n Polikarpov -malleja vastaan. Suomessa ilmavoimien koulutusolot olivat olleet erinomaiset mistä syntyi ilmavoimien suunnaton taidollinen ylivoima oikeastaan mihin tahansa maahan verrattuna.
Viestikalustossa Suomi oli ollut uranuurtaja mm. tykistön tulenjohtoradioiden osalta. Viestikalustotilanne ei ollut 1939 kovin hyvä muissakaan maissa. Esimerkiksi Saksan osalta tulisi muistaa suhteellisesti paljon pienemmät asevoimat sekä viestivälineistön painopisteen muodostaminen liikkuviin joukkoihin. Tykistön ampumatarvikkeita oli pariksi-kolmeksi viikoksi mikä oli muihin maihin verrattuna ihan hyvä tilanne. Jopa Saksalta meinasivat loppua ampumatarvikkeet kesken 1939 Puolan operaatiossa, missä etenkin tulee huomata että Saksa hyökkäsi Puolaan 56 divisioonalla. Kun Saksan väkiluku oli noin 80 miljoonaa ja Suomen 4 miljoonaa, vastaisi väkilukuun suhteutettuna Saksan operaatio noin kolmen suomalaisdivisioonan käyttöä.
Panssarintorjunta ja it-kalustossa tulee myös huomioida vertailukohdat. Suomen käytössä ollut tykkimalli oli toisen maailmansodan alun paras tykki, ja niitä oli muihin maihin verrattuna käytössä runsaasti. Ilmatorjuntakalustoa oli toki vähän ja huonolaatuista, mutta sama tilanne oli muillakin, jopa esim. Ranskalla, Japanilla ja Italialla.
Panssarien suhteen tilanne Suomessa oli hyvä verrattuna muihin pieniin valtioihin. Alankomailla, Belgialla, Ruotsilla, Norjalla, Tanskalla jne. ei myöskään ollut ainuttakaan modernia panssarivaunua. (Tai no, Norjalla oli yksi). Mahdollisuudet Vickers-kaluston käyttöön olivat olemassa mutta niitä ei vain käytetty.
Ilmo Kekkonen kirjoitti:Vuoden 1958 taso oli käsittääkseni hyvin lähellä tai jossain määrin parempi kuin taso ennen sotaa. Koulutusjärjestelmä oli asiallinen, mutta materiaalitilanne yhtä heikko kuin ennen sotia.
Tilanne oli huomattavasti heikompi. Koulutusaika oli todella lyhyt, vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa ei ollut kerhoja lukuun ottamatta lainkaan ja ainoat kertaukset olivat vartiopataljoonien johtohenkilöstöjen jne. kertauksia. Ennen sotia koulutusaika oli pidempi, sk-toiminta tehosti tilannetta ja ennen talvisotaa suurin osa kenttäarmeijasta oloi kertautettu.
Materiaalitilanne oli huomattavasti heikompi ennen kaikkea suhteellisesti. Muut maat olivat käyneet juuri läpi kylmän sodan ensimmäisen ja suurimman varustelukierroksen.
Ilmo Kekkonen kirjoitti:Tunnen tilanteen 1970-luvulla erittäin hyvin. Puutteita oli, mutta hiljalleen paranevan varustetason myötä myös kykyä. LKP-valmius oli kohtuullisen hyvä. Tiedän, koska palvelin mm. sotilaspiirin esikunnassa.
Olen itse tutustunut myös aikakauden sotilasläänien ja -piirien asiakirjamateriaaliin. Sen perusteella etenkin 1960-luvun lopulta lähtien into jolla työtä puolustusvalmiuden eteen tehtiin on kunnioitettavaa. Vähistä resursseista pyrittiin todellakin ottamaan kaikki irti. Kuitenkin on huomioitavaa että muihin maihin verrattuna koulutus- ja ennenkaikkea varustuspuutteet olivat suunnattomat. Karkeana esimerkkinä esim. suomalainen prikaati-80 ei vastannut edes ruotsalaista prikaati-55:ttä.
Asevelvollisuus on sinänsä toimiva rekrytointijärjestelmä mutta mikäli tilanne on, kuten kylmän sodan aikainen tilanne oli ja nykyinen tilanne vielä enemmän, ettei koko ikäluokkaa ole järkevää sijoittaa, on syytä pohtia koko ikäluokan kattavan asevelvollisuuden järkevyyttä. Etenkin kun koulutusaika on aivan liian lyhyt.
Ilmo Kekkonen kirjoitti: Sillä rahalla olisi mm. voitu uusia koko kenttätykistö ja samalla hankkia ajanmukainen viestivälineistö.
Toki, mutta mikäli talvisodan talvi olisi ollut jäätön olisi kuva laivastosta virhehankintana varmasti täysin erilainen. Mikäli spekulointiin mennään, omasta näkökulmastani, puuttumatta valtiontalouden kehyksiin, olisi ollut kenties viisasta luopua 1-2 divisioonan varustamisesta kenttäarmeijaan ja hankkia säästyneillä resursseilla raskasta tykistöä sekä lisää kenttätykistön ampumatarpeita.