Kirjasta Teloitettu totuus on ilmestynyt pari arviota, jotka löytyvät sivustalta
www.jarmonieminen.fi/historia/
Suomen Sotilaassa on kirjan arvostellut toimittaja Kari Kuusela. Se on kirjalle hyvin myönteinen.
Varsin mielenkiintoinen on Pohjalaisessa 22.10. 08 ilmestynyt eläkkeellä olevan Vaasan hoivoikeuden presidentin Erkki Rintalan arvio. Hän asettuu Ylikankaan kannalle nimenomaan kritisoidessaan Vihman ja Ehrnroothin määräämiä teloituksia.
Erikoinen on hänen näkemyksensä vertaillessaan Ylikankaan ja Kulomaan eroavia näkemyksiä Vihman toimista. Hän kirjoittaa "Jos anglosaksiseen juryyn turvauduttaisiin, uskottavuusarviointi menisi äänestykseen eikä Ylikangas saisi totuuden teloittajan viittaa". Voisiko todella olla niin, että juryssa ei olisi faktoja ymmärtävää enemmistöä?
Rintala toteaa myös, että " Teloitettu totuus - kesä 1944" on tiivis ja hyvin tehty tietopaketti jatkosodan oikeudenkäytöstä ja varsinkin Kannaksen katastrofista, jossa vastakkain joutuivat sodan vaatimukset ja ihmisyys".
Kun minun on kerrottu esittäneen ajatuksia, joita on kuvattu "upseerisyllogismeiksi, niin toisin esiin esimerkin sille vastakkaisesta "professorisyllogismista".
Ylikangas nimittäin esittää 29.6. 44 tapahtumat täysin omalla tavallaan. Pohjanahan on fakta, että kenraali Vihma 29.6. klo 16.00 ohittaessaan III/JR 12:n komentopaikan ilmoitti "selustassa ammutun pidätettäessä 20 miestä". Tämä merkitiin sotapäiväkirjaan.
Ylikangas päätteli tämän tiedon ja vuorineuvos Erkki Partasen muistelmien perusteella seuraavaa:
Asia tiedettiin Päämajassa jo aamulla 29.6. ja nuori kapteeni Partanen lähetettiin yli 100 km päähän rajua taistelua johtavan kovaotteiseksi tunnetun rintamakenraalin luo palauttamaan tämä lainkäytölliseen järjestykseen. Näin tapahtui. Kapteenille puolusteltiin toimintaa divisioonan sotatuomarin lukiessa lakikirjasta perusteita tuomioille.
Ylikangas päättelee lopuksi suunnilleen näin:" 6. D:ssa ammuttiin siis ainakin 20 miestä, luultavasti enemmän. Muissa divisioonissa ammuttiin vähemmän, mutta ammuttiin kuitenkin". Ainoatakaan toidstetta päättelylle ei ole siesittää. Minusta kyseessä on mallikas syllogismi. Mutta onko se tosi vai epätosi?
Partanen ei muistelmissaan lainkaan väitä 6. D.ssa tahtuneen 20 komentajan käskemää teloitusta, vaan koko armeijassa sen verran. Hän ei kerro käyneensä rintamalla 29.6. selittämässä lakitekstiä Vihmalle, koska sitä vasta kirjoitettiin. Mainitun nimistä sotatuomaria ei ollut divisioonassa. Vihman määräämät neljä teloitusta tapahtuivat vasta 3. ja 9.7. Partanen kävi dokumenttien mukaan 6.D:ssa juuri 9.7. 44. Totta on, että näitä teloituksia tehtiin 6. D:ssa eniten. Muualla niitä ei nimittäin määrätty, paitsi tämä Ehrnroothin tapaus. Mutta miten teloituksia olisi voitu käsitellä reilusti etukäteen jo tapahtuneina? Kyseessä on Y:n ennakkokäsitykseen sovitettu päättelyketju, jossa ajat, paikat ja tapahtumat on sovitettu kaavioon, mikä ei toimi lainkaan.
Syllogismi on ymmärtääkseni looginen päättely, joka taas on osa logiikkaa, joka taas on tieteellisen työn perusta. Ylikankangas on itse ilmoittanut tehneensä viitteellisen arvion tutkijan sisäisen lähdekritiikin perusteella. Malli on otettu piilorikollisuuden tutkimusmenetelmistä, jotka Y. ilmoittaa erityisen hyvin hallitsevansa.Onko kyseessä tieteellinen työ?
Minusta kysessä on "viihteellinen arvailu", joka perustuu juuri ylläolevan kaltaisille "professorisyllogismeille". On tosin todettava, että Y. on toistaiseksi ainoa tapaus lajissaan.Toivottavasti tyyli ei leviäkään, mutta Ylikankaan kirja on täynnä vastaavia. Ja uskovia tuntuu löytyvän.