Asutustoiminta ei nyt ollut presidenttifoorumin aiheita, mutta presidentti Kekkoselle se oli siinä määrin omallatunnolla, että hän laati v. 1970 ns. Kekkosen armahduslain, jolla velat annettiin anteeksi, jos asui tilalla. Hän katsoi raivaajien tulleen petetyiksi yhteiskuntarauhan nimissä. Asiasta on tutkimuksia mm. Joensuun Yliopistossa. Tässä Stakesin suuria ikäluokkia koskevassa artikkelissa mainitaan rintamamiehille annettu lupaus maasta, joka kai tarkoitti alunperin vallattua Itä-Karjalan aluetta.
"Asutustoiminta käynnistyy
Kohta sodan jälkeen meillä aloitettiin asutustoiminta,
jolla sijoitettiin maataloussiirtoväki uusille
asuinalueille ja suurelle joukolle perheellisiä rintamamiehiä
hankittiin maata. Asutustoiminta oli
suuri yhteiskunnallinen suunnittelutehtävä, jollaista
ei muissa maissa toteutettu. Missään muualla
ei ole sodan takia luovutetun alueen väestöä sijoitettu
niin nopeasti ja täydellisesti kuin Suomessa
eikä missään ole niin suurta osaa rintamasotilaista
asutettu. Nämä laajamittaiset järjestelyt herättivät
suurta kansainvälistä kiinnostusta. Asutustoiminta
oli omiaan luomaan uskoa tulevaisuuteen.
Se myös vahvisti yhteiskuntarauhaa, mikä
olikin yksi sen tavoitteista. Näiden tavoitteiden toteutumisella
oli eittämättä vaikutusta syntyvyyteen.
Asutustoiminnassa maata jaettiin valtion toimesta
maataloutta harjoittaneelle siirtoväelle, sotainvalideille,
sotaleskille ja sotaorvoille sekä perheellisille
rintamamiehille. Etuoikeusjärjestys oli
tämä.
Maan hankkiminen siirtoväelle oli suurimmalta
osin korvauskysymys. Sotainvalidien, sotaleskien
ja sotaorpojen sekä rintamamiesten osalta
maansaanti perustui sota-ajan lupaukseen, että
rauhan tultua heille luovutetaan maata. Mitään
virallista lupausta ei kuitenkaan koskaan annettu.
Käsitys lupauksesta kaikkia rintamamiehiä koskevana
syntyi jo jatkosodan alkuvaiheessa kuin
itsestään ja levisi kansan ja sotilaiden keskuudessa.
Se vahvistui eräiden poliitikkojen puheiden ja
eräiden kirjoitusten (mm. Helsingin Sanomien
pääkirjoitus 30.9.1941) ansiosta.
”Lupauksella” lienee ollut myönteinen vaikutus
kansan mielialaan ja sitä kautta avioituvuuteen sekä
syntyvyyteen jo sodan aikana. Maannälkä oli
ennen sotaa ollut suuri maaseudun nuorten keskuudessa,
varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa
tilattoman väestön osuus oli suuri. Siitä oli ollut
seurauksena alhainen avioituvuus syrjäseuduilla.
Julkisesti esitettyjen vaatimusten takia asiaa
valmistelemaan asetettiin komitea marraskuussa
1941. Kohta sodan jälkeen, syksyllä 1944, asetettiin
muuttuneissa olosuhteissa uusi komitea. Molempien
komiteoiden mietinnöissä viitattiin annettuihin
lupauksiin. Lisäksi niissä korostettiin
syntyvyyden lisäämisen tärkeyttä. Siihen ajateltiin
päästävän pienviljelyä lisäämällä, koska syntyvyys
on pienviljelmillä yleensä suuri. Syntyvyyden
lisäämiseen tähtäsi ilmeisesti jälkimmäisen
komitean esittämä perheellisyysehto rintamamiesten
maansaannille.
Asutustoiminnan käynnistänyt maanhankintalaki
hyväksyttiin jo toukokuussa 1945. Näin nopea
toiminta oli mahdollinen, koska siirtoväen
asuttamisessa oli suoritettu kenraaliharjoitus jo
välirauhan aikana. Myös hallituksen esityksessä
viitattiin lupaukseen ja yhteiskunnallisiin näkökohtiin.
Perheellisyyden vaatimus ei ilmeisesti tullut
heti yleiseen tietoisuuteen, koska avioituvuus
nousi poikkeuksellisen korkealle syyskuussa 1945,
kun tilan hakuaika meni umpeen lokakuun alussa.
Näin nuoria rintamamiehiä jäi paljon asutustoiminnan
ulkopuolelle.
Asutustiloja muodostettiin kaikkiaan noin
101 000, joista kolmannes oli omakotitontteja.
Viljelys- ja asuntoviljelystiloista siirtoväelle tuli
vajaa puolet ja toinen puoli suurimmalta osin rintamamiehille
ja sotainvalideille. Maa annettiin ilmaiseksi
ja raivaamiseen ja rakentamiseen myönnettiin
halpakorkoista lainaa. Laina-ajat olivat pitkiä,
jopa 36 vuotta. Viisi ensimmäistä vuotta olivat
vapaita kuoletuksesta ja korosta.
Vaikka oikeutta asutustilaan piti hakea jo vuonna
1945, sopivan maa-alan hankkiminen rintamamiehille
saattoi siirtyä pitkälle 1950-lukua,
varsinkin Pohjois-Suomessa"
http://www.stakes.fi/yp/2004/1/104haimi.pdf