Jaakko Häkkinen kirjoitti:Kyllä Suomen selviämistä toisesta maailmansodasta itsenäisenä näytään
yleisesti pidettävän sen ansiona, että 30-luvulle tultaessa kansa oli jo yhtenäinen.
Itse olisin kyllä sitä mieltä, ettei asia ole ollenkaan noin yksinkertainen,
tai ainakin vastaus riippuu siitä, mitä oikein tarkoitetaan "Suomen
kansalla" ja "yhtenäisellä".
1930-lukua sävyttivät monenlaiset, hyvinkin repivät ristiriidat, eikä
se että niistä lopulta vuosikymmenen loppua kohden selvittiin
suhteellisen sopuisasti, ollut mitenkään itsestäänselvää. Taustalla
kummitteli tietysti osaltaan sisällissodan perintö, jonka oikeasta
tulkinnasta käytiin yhä kädenvääntöä myös porvarillisten ryhmien
sisällä. Tässä suhteessa talvisodan ja muiden myöhempien vaiheiden
läpi kirjoitetut historiateokset saattavat olla hämääviä.
Vaikka poliittinen kulttuuri sinällään säilyi vaikeuksista huolimatta
pääosin demokraattisena, kannattaa muistaa että kommunistisen
puolueen toiminta oli kielletty, eikä ollut hirveän kaukana etteikö
sama kohtalo olisi tullut vuosikymmenen alkuvuosina myös SDP:n
osaksi. Lisäksi kielipoliittisista kysymyksistä käytiin kovaa vääntöä.
Ei tarvitse mennä lukemaan edes poliittisten ääriryhmien lehtiä
(Hesarikin riittää) huomatakseen, että aikakauden poliittinen
ilmapiiri ja kielenkäyttö oli hyvin toisenlaista kuin mihin olemme
nykyisessä konsensus-Suomessa tottuneet.
Aikakauden muoti-ideoihin kuului toki myös ajatus "kansallisesta
eheytyksestä", jolle löytyi kannatusta useammistakin poliittisista
suuntauksista, AKS:stä alkaen. Eheytyksen sisältö ja ohjelma (ml.
se keitä "eheytettyyn kansaan" oli tarkoitus kelpuuttaa mukaan) vain
vaihteli riippuen siitä kuka sattui olemaan äänessä.
Käytännössä tilanne rauhoittui 1930-luvun loppua kohden, viimeistään
vuonna 1937 alkaneen punamultayhteistyön sekä - pahimpien lamavuosien
vähitellen mennessä ohi - myös kasvavan materiaalisen hyvinvoinnin myötä.
Silti talvisodassa osoitettu suhteellisen laaja yhtenäisyys yli puolue- ja
luokkarajojen oli monille aikalaisille pikemminkin yllätys kuin mikään
itsestäänselvyys.