Derkku kirjoitti: Ylikankaan blogi
Näin siis tutkii historiaa vuonna 1972 syntynyt Tapio Nurminen, joka on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston historian laitokselta 2001 ja jonka julkaisuluettelo käsittää ennen tässä tarkasteltua artikkelia tasan yhden kirjoituksen: Joutsan veteraanimatrikkelin (2006), ei muuta. Nurminen työskentelee IT-alalla yrittäjänä. Nämä taustatiedot huomioon ottaen artikkelin esiintuoma tutkimustulos ei ole erityisen yllättävä.
Itse asiassa Tapio Nurmisen artikkeli on hyvä. Hän kertoo mm. fyysisen kunnon vaikutuksesta hylkäämisiin (alle 52 kiloa olevat määrättiin saapuviksi vuoden kuluttua uudelleen). Totta kai seudut, joilla asevelvollisia hylättiin eniten fyysisistä syistä, olivat samoja, joissa kommunismia kannatettiin, mutta molempiin oli yhteinen syy: köyhyys.
Nurminen kertoo asevelvollisten luotettavuusluokituksesta, jonka perusteella valittiin RUKiin ja AUKiin, mutta lainaa myös Anders Ahkbäckiä, joka on tutkinut sotienvälistä asepalvelusta (Mitä miehen on kestettävä. Kokemuksia suomalaisesta sotikaskoulutuksesta 1920- ja 1930-luvuilta sukupuolihistorian valossa teoksessa Ihminen sodassa: "Kansalaissodan jälkeen valtaapitävä porvaristo ei pitänyt puolustusvoimia ainoastaan vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän turvana sisäistä ja ulkonaista vihollista vasaan, vaan myös jakautuneen kansakunnan poliittisen integraation välineenä. - - Tavoitteena oli ylittää luokkaristiriidat ja vuoden 1918 traumaattiset muistot sekä valaa miespuolinen nuoriso eheän kansallisen identiteetin muottiin."
Tämä tuntuu uskottavalta. Miksi ihmeessä oli hylätty kansakoulun lisäksi ainoa keino antaa kansalaiskasvatusta (tai indoktrinaatiota) koko miespuoliselle ikäluokalle?
Edelleen Nurminen selostaa Ahlbäckin päätelmiä yksilön kannalta: "Vaikka harvat miehet odottivat innolla varusmiespalvelustaan, kelvolliseksi luokittelu oli silti miehisen ylpeyden aihe. Vapautus 'kruunun raakkina' kantoi voimakasta epämiehekkyyden stigmaa. Raakkeja halveksittiin nuorten naisten keskuudessa."
Vertailtaessa talvi- ja jatkosodan armeijan suuruutta Nurminen muistuttaa eräästä seikasta, jonka Ylikangas täysin sivuuttaa: kutsuntaikä laskettiin 1932 19 vuodesta 20:een, mutta sodan aikana sitä taas laskettiin. Näin talvisodan syttyessä oli koulutettu kokonaan vasta 1917 syntyneet eli noin 22-vuotiaat. Osa ikäluokasta 1918 astui palvelukseen vasta sodan aikana, samoin ikäkuokka 1919. Sodan päättymisen jälkeen vuorossa oi ikäluokka 1920, joka osallistui jatkosodan hyökkäysvaiheeseen 21-vuotiaina. Kesällä 1944 rintamalle joutui jo ikäluokka 1925 eli 19-vuotiaat.
Nurminen on tutkinut myös sen muistelman, johon Ylikangas vetoaa: Helga Latva on kertonut miehensä Yrjö Latvan kutsunnasta, jossa punakaartiin kuuluneet "saivat poistua". Mutta tämä tapahtui heti kapinan jälkeen, jolloin punakaartiin osallaistumisen takia kansalaisluottamusta vailla olevat eivät tietenkään kelvanneet armeijaan. Se ei siis kelpaa todisteeksi siitä, miten punakaartilaisten
poikiakohdeltiin.