Seuraava Jyväskylän yliopistossa hyväksytty yleisen historian pro gradu on saatavissa Jyväskylän historian ja etnologian laitoksen laitoskirjastosta (amanuenssihuone):
Lampinen, Tiina, Unkarin johtaja János Kádár The New York Times-lehden kuvaamana vuosina 1956-1966. Jyväskylän yliopisto. Historian ja etnologian laitos. Yleinen historia. Jyväskylä 2009.
Tutkielman tiivistelmä:
Tässä työssä tarkastellaan niitä käsityksiä, joitaThe New York Times- lehden palstoilla esiintyi Unkarin johtajasta János Kádárista, hänen politiikastaan ja suhteestaan ajan suurvaltoihin Neuvostoliittoon ja Yhdysvaltoihin. Työ sijoittuu ajallisesti Unkarin kansannousua seuraaviin vuosiin 1956-1966. Tutkimus on historiallista lehdistötutkimusta.
Lehden ensireaktiossa Kádárin hallituksen valtaannousun jälkeen hallitus määriteltiin vahvasti Neuvostoliiton talutusnuorassa olevaksi petturien nukkehallitukseksi. Kansan tunteita kuvailtiin vihamielisiksi eikä lehdessä ollut ollenkaan vakuuttuneisuutta hallituksen selviämisestä. Kádária henkilönä lehti kuvasi kuitenkin melko positiivisesti. Lehden mukaan hallituksen diplomaattista hyväksymistä ei tullut edes harkita ja sen kirjoituksista paistoi tuskastuminen YK:n ja Yhdysvaltojen riittämättömiin toimiin asiassa. Lehden antama kuva Kádárista muuttui 1950-luvun jälkeen stalinistisesta heittopussista itsenäiseksi toimijaksi, vaikka se edelleen korosti Neuvostoliiton määräysvaltaa ja Unkarin kansan masennustilaa. New York Times seurasi tarkasti Unkarin kysymyksen käsittelyä YK:ssa ja vetosi maan auttamiseksi. Lisäksi lehden tarkastelun ja osittain kritiinkinkin kohteena oli Yhdysvaltojen Unkarin-politiikka.
Vuosina 1960-1963 lehden antama kuva muuttui Kádárin uudistaessa politiikkaansa. Unkarin hallitus käsitettiin nyt Itä-Euroopan liberaaleimmaksi. Kádárista annettu kuva muuttui varovaisen positiiviseksi, ja kansan tulevaisuuden odotusten kerrottiin parantuneen. Suhteessa Neuvostoliittoon Unkarilla oli nyt lehden mukaan enemmän liikkumavaraa, minkä vuoksi Yhdysvaltojen ja Unkarin diplomaattisuhteiden solmimista odotettiin toiveikkaasti. Tarkastelujakson lopussa vuosina 1963-1966 Kádár-kuva oli erittäin positiivinen, vaikka lehti panikin paljon painoarvoa Unkarin politiikan puutteiden huomioimiselle.
Lehden raportointi Kádárin Unkarista oli monin paikoin vuosina 1956-1966 tarkkasilmäistä mitä tulee Unkarin tapahtumiin ja Kádárin rooliin. Isoja asiavirheitä noiden vuosien kirjoitusten joukkoon mahtui merkille pantavasti. Ne korostivat vuoroin tarpeettomasti Kádárin viattomuutta, vuoroin antoivat hänen toimistaan liioitellun stalinistisen kuvan. Kaiken kaikkiaan The New York Times onnistui välittämään näinä vuosina hyvän ja kattavan kuvan siitä, mitä Unkarissa tapahtui Kádárin johdolla.