Suomalainen identiteetti

[Tomppa]

Suomalaisten osuus asiassa oli äärikansallinen propaganda, jonka sekä Norjan että Ruotsin hallitukset kokivat ainakin jossakin mitassa todelliseksi uhaksi. .

Miten tuota propagandaa julistettiin käytännössä? Ketkä sitä levittivät ja mille ajanjaksolle se osui?

[jsn]

Mm. AKS oli aktiivinen 1920-luvulla Länsipohjan ja Ruijan suomalaisten parissa.

Ks. vaikkapa seuran aktiivin 27-vuotiaan Urho Kekkosen kirjoituksia aiheesta ("Velvollisuutemme Ruijan suomalaisia kohtaan", Ylioppilaslehti 4/1927):

https://oa.doria.fi/handle/10024/10227

Jotkut Suomessa innostuivat näistä alueista jo aiemmin, jolloin Ruotsin ja Norjan hallitukset epäilivät niiden olevan osa Venäjän laajentumispyrkimyksiä pohjoisessa. Tässä syy tiukkaan asenteeseen.

Näistäkin alueista on jonkin verran mm. Toivo Nygårdin väitöskirjassa Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttaminen? (1978)

[Tomppa]

Mm. AKS oli aktiivinen 1920-luvulla Länsipohjan ja Ruijan suomalaisten parissa.

Ks. vaikkapa seuran aktiivin 27-vuotiaan Urho Kekkosen kirjoituksia aiheesta ("Velvollisuutemme Ruijan suomalaisia kohtaan", Ylioppilaslehti 4/1927):

https://oa.doria.fi/handle/10024/10227

Jotkut Suomessa innostuivat näistä alueista jo aiemmin, jolloin Ruotsin ja Norjan hallitukset epäilivät niiden olevan osa Venäjän laajentumispyrkimyksiä pohjoisessa. Tässä syy tiukkaan asenteeseen.

Näistäkin alueista on jonkin verran mm. Toivo Nygårdin väitöskirjassa Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttaminen? (1978)

Jotenkin vaikuttaa lähinnä keksityltä selitykseltä koska olisihan Venäjä voinut valloittaa koko Ruotsin halutessaan (1809- 1917 )ja mitä merkitystä suomenkielisten olojen parantamisella olisi ollut tähän asiaan. AKS:llä ollaan peloteltu jo pitkään, mitä se olisi mahtanut Ruotsin ja Norjan valtioille vaikka halua olisi ollutkin? Tosiasiahan on että suomenkielisiä on kohdeltu suoraan sanoen törkeästi sekä Ruotsissa että Norjassa joten Kekkonen oli aivan oikealla asialla.

[jsn]

Jos suhteet ovat kireät, ei se tarkoita automaattisesti sotaa. Sota oli silti vaihtoehto, joka tuli ottaa huomioon. Ehkä Venäjä olisi voinut valloittaa Ruotsin ja Norjan, mutta merten herruudesta tiukasti kiinnipitävä Britannia tuskin olisi sallinut sitä, kuten ei sallinut Venäjälle valloituksia Turkin salmien alueellakaan. Kaikki vaikutti kaikkeen, myös tuon ajan suurvaltapolitiikassa. Vaara oli hetkeksi ohi, kun Venäjän laivasto oli tuhottu 1904.

Ruotsin ja Norjan keskinäiset suhteet olivat jännittyneet. Valloitusasialla tehtiin politiikkaa. Venäjän uhkaa käytettiin pitämään unionia koossa. Erityisesti Ruotsissa suhtautuminen Venäjään oli 1800-luvun puolivälin jälkeen yhä negatiivisempaa. "Uhka idästä" oli keskeinen argumentti. Tarkoitukseni ei ole esittää mitään puolustuspuheita Norjan ja Ruotsin kansallisuuspolitiikasta. Sillä oli kiistattoman negatiivisia vaikutuksia. Mutta tällä yksikielisyyden politiikalla oli monia muita funktioita, eikä se ollut tuohon aikaan mitenkään ainutlaatuista Euroopassa. Asiat tulisi ymmärtää niiden omassa kontekstissa. Kansainvälisen politiikan jännitteet näkyvät aina ensimmäisenä raja-alueilla.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Pohjoismaat olivat strategisesti tärkeässä asemassa, vaikka eivät osallistuneet sotaan. Suomen suhteet muihin pohjoismaihin olivat vielä 1920-luvulla jännittyneet.

[Vetehinen]

Mm. AKS oli aktiivinen 1920-luvulla Länsipohjan ja Ruijan suomalaisten parissa.

Ks. vaikkapa seuran aktiivin 27-vuotiaan Urho Kekkosen kirjoituksia aiheesta ("Velvollisuutemme Ruijan suomalaisia kohtaan", Ylioppilaslehti 4/1927):

https://oa.doria.fi/handle/10024/10227

Kekkonen kirjoitti: Jos me vaadimme Ruijan suomalaisille oikeuksia, ei se merkitse suinkaan vihamielisyyttä Norjaa vastaan, pikemmin se on katsottava Norjalle hyödylliseksi teoksi, koska siitä voi olla seurauksena norjalaistuttamispolitiikan lopettaminen ja Norjan maineen nostaminen ulkomaitten silmissä humaanisena kansana. Mutta ellei Länsi-Pohjan ja Ruijan suomalaisiin kohdistuvaa väkivallan politiikkaa lopeteta, niin muodostavat ne ikävän soraäänen kolmen naapurimaan yhteistyössä.

Ilmeisesti AKS ei ollut tarpeeksi aktiivinen, koska kveenien norjalaistaminen ja meänkielisten ruotsalaistaminen piiskaamalla jatkuin kai 1960-luvulle saakka.

Ruotsi oli paljon aktiivisempi lähettäessään armeijansa Ahvenanmaalle.

[jsn]

Ilmeisesti AKS ei ollut tarpeeksi aktiivinen, koska kveenien norjalaistaminen ja meänkielisten ruotsalaistaminen piiskaamalla jatkuin kai 1960-luvulle saakka.

AKS:n toiminta loppui vuonna 1944, mutta ei norjalaisten ja ruotsalaisten toimesta.

[Tapio Onnela]

Suomalaiseen identiteettikeskusteluun löytynee tästä Teemalta tänään 9.9. esitettävästä dokumentista lisäpontta:

1809 - syntyikö Suomi? YLE Teema 17.55 - 18.55 Ruotsin menetettyä itäosansa Venäjälle alettiin rakentaa uutta valtiota, Suomea. Ero Ruotsista oli kivulias, mutta miksi Venäjä salli Suomelle niin suuren autonomian? Mistä suomalaisuus syntyi?

[Vetehinen]

Paavo Lipponen kirjoittaa Suomen Kuvalehden Näkökulmassa ruotsin kielen valtista Suomen valtiolle. Yhdessä kohdassa hän ottaa esille suomalaisen identiteetin.

Lipponen kirjoittaa:

"Onko suomalaisilla tässä maailman parhaassa maassa sittenkin identiteettiongelma?

Vahvalla itsetunnolla varustettu suomalainen esiintyisi maailmalla ylpeänä maamme kaksikielisyydestä ja suomenruotsalaisesta vähemmistöstä."

Lipposen lauseet ovat hämmentäviä ja herättävät kysymyksiä.

Miksi suomalaisen itsetunnon vahvuutta osoittaisi ylpeys suomenruotsalaisista? Jos suomenruotsalaiset eivät ole ylpeitä suomalaisista, niin onko heidän itsetuntonsa heikko ja heillä on identiteettiongelma?

Tärkeä kysymys on, miksi Lipposen mielestä juuri suomenruotsalaiset olisivat ylpeilyn aihe? Miksi eivät esimerkiksi saamelaiset, jotka tunnetaan kautta koko maailman omintakeisesta kulttuuristaan?

Tuskin Lipponen seuraavaa tarkoitti, mutta mieleen tulee, että voi olla ylpeä sellaisesta mitä itsellä on. On tyhmää ylpeillä sellaisella, jota ei itsellä ole. Jos suomalainen olisi ylpeä suomenruotsalaisista, niin syntyy kuva, että suomalaisella on suomenruotsalainen. Häntä voisi näytellä maailmalla "katsokaa minulla on tällainen", joka näyttäisi Lipposen mielestä hyvältä itsetunnolta. Tuskin Lipponen ajatteli asiaa suomalaisten kannalta yleensä, vaan mahdollisesti oman pääministeriytensä kautta. Hän lienee ylpeä suomenruotsalaisista alamaisistaan, jotka hänellä oli.