Emma-Liisa kirjoitti:Sitä paitsi, kuten Ohto Mannisen kirjasta Miten Suomi valloitetaan käy ilmi, NL:n pommitusten 25.6. tarkoitus ei suinkaan ollut varoittaa Suomea pysymään irti sodasta, vaan ne kuuluivat ennalta tehtyyn suunnitelmaan, jonka mukaan Suomessa olevat lentokoneet oli tuhottava, jotta edistettäisiin tulevia hyökkäysoperaatioita.
Yleensä arvioidaan, että syy edeltää vaikutustaan. Tätä voidaan pitää sellaisena yleisenä sääntönä, josta ei ole käytännössä ainoatakaan poikkeusta. Emma-Liisa kuitenkin arvelee toisin tämän esittäessä, että jos Neuvostoliiton ilmahyökkäys Suomeen olisi toteutettu Ohto Mannisen esittelemien suunnitelmien mukaisesti, niin Suomella olisi ollut Emma-Liisan arvelema päätevä syy hyökkäykseen Neuvostoliittoon siten kuin hyökkäys toteutettiin henäkuussa 1940.
Suomessa ei ollut kuitenkaan mitään tietoa Ohto Mannisen vuonna 2008 julkaisemassa kirjassa esiteltyjen suunnitelmien olemassaolosta saati sitten että Suomen ja natsi-Saksan hyökkäyssuunnitelmat olisivat perustuneet näihin. Tällainen ilmahyökkäys oli tuolloin tuntematon. Kesäkuussa 1941 (25.6.41) toteutettu ilmahyökkäys oli veruke (tekosyy) Suomen silloiselle poliittiselle johdolle, jonka nojalla Suomi saatiin siististi ohjattua sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Päinvastoin, kuten kenraali Waldemar Erfurth huomautti 16.6.1941 Mannerheimille:
”Suomalaisten pääoperaatio viisasta aloittaa sisäpoliittisista syistä 2–3 päivää Polarfuchsin jälkeen. Se antaa suomalaisille ja ulkopuolisillekin vaikutelman, että tapahtuminen kulku on vienyt heidät mukanaan.”
Ajopuuteoria syntyi
”läntiselle yleisölle suunnattuna apologiana, jonka tarkoituksena oli osoittaa Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon syyttömyys jatkosotaan”, totesi prof. Seppo Hentilä luentosarjassaan keväällä 2009,
Samaa mieltä prof. Hentilän kanssa ovat ainakin Charles Lundin, Anthony F. Upton, Hans Peter Krosby ja prof. Mauno Jokipii. Näistä ei kukaan tietenkään saattanut tietää mitään siitä, mitä Ohto Mannisen tutkimuksissa (joita nimmim. Emma-Liisa ”siteeraa” väärin) ilmenisi paljon myöhemmin niistä suunnitelmista, joita Neuvostoliitossa oli tehty. Natsi-Saksan ja Suomen yhteinen hyökkäys (yhdessä muiden akselivaltioiden kanssa) Neuvostoliittoon ei aiheutunut Neuvostoliiton ilmahyökkäyksestä Suomeen 25.6. mutta suomalaiset kyllä, ennakoiden että natsi-Saksan muun muassa Suomen avustamat sotatoimet aiheuttaisivat Neuvostoliiton vastatoimia Suomessa – miksiköhän he niin arvelivat? – pyysivät saksalaisia pommittamaan lentokenttiä Virossa ja Baltian maissa koska arveltiin, että näin saataisiin vastatoimien vaikutus minimoitua.
Käytännössä sotatoimet eivät tietystikään johtuneet Emma-Liisan nyt vuonna 2009 esittelemistä suunnitelmista – syy edeltää, kuten totesin, vaikutustaan. Ilmapommitukset antoivat Suomen poliittiselle johdolle sen kaipaaman tekosyyn jolla Suomen sotatoimien aloitus saatiin perusteltua. Eduskuntaa harhaanjohdettiin, kuten myös totesin, mutta silloin ei suinkaan hyökkäyksen laatua tai laajuutta vähätelty, päinvastoin, näitä liioteltiin. On merkillistä, kuinka nimim. Emma-Liisa toisaalta myöntää harhaanjohtamisen, toisaalta väittää sitä tarpeettomaksi.
Prof. Seppo Hentilä lopettaa luentosarjansa toteamukseen että mainitsemieni ”
ulkomaalaisten tutkijoiden interventio [suomalaiseen historiantutkimukseen aiheutui siitä, että] tuollaista tarkoitushakuisuutta ja historian vääristelyä ei voi sietää.”. Emma-Liisa ja tämän henkiset aateveljet ovat yrittäneet vääristellä ja harhaanjohtaa suomalaisia pian 70 vuotta. Eikö harhaanjohtaminen ja puhtaaksi pulmuseksi tekeytyminen milloinkaan lopu?
”NL toimi noina sodan ensi päivinä vielä perinteisen oppinsa mukaan, että sotaa käytäisiin vihollisen alueella”
Lopuksi tahtoisin muistuttaa nimim. Emma-Liisaa siitä sodankäynnin kultaisesta säännöstä, jonka mukaan
sota on käytävä, mikäli mahdollista, vihollisen alueella, jolloin sen tuhot eivät kohtaa oman maan väestöä. Tätä sääntöä on noudatettu kaikkialla kautta aikojen.
Natsi-Saksa noudatti sitä Englantia ja Ranskaa vastaan käymässääm sodassa se kun hyökkäsi peräti Ranskan alueelle. Natsi-Saksa noudatti sitä myös Neuvostoliiton suhteen hyökäten Neuvostoliiton alueelle. Suomi noudatti sitä myös hyökkäämällä Neuvostoliiton alueelle. Kartagolaiset noudattivat sitä hyökkäämällä Alppien yli Roomaan. Spartalaiset noudattivat sitä hyökätessään Ateenaan. Aleksanteri Suuri noudatti sitä johtaessaan makedonialaisia hyökkäyksessään Persiaan (ja jatkaessaan aloittamaansa maailmanvalloitusta). Jne., loputtomiin.
Mitään erityisen neuvostoliittolaista ei tuossa triviaalissa säännössä siis ole, päinvastoin kuin Emma-Liisa väittää. Enintään voidaan sanoa, että Venäjällä on varsin usein turvauduttu vastakkaiseen säääntöön eli
poltetun maan taktiikkaan. Siinäkään ei ole mitään erityisesti neuvostoliittolaista – ellei oteta huomioon, että sekä Napoleonin Ranska että Hitlerin natsi-Saksa kukistuivat tuohon Venäjän ja Neuvostoliiton menestyksellisesti soveltamaan taktiikkaan. Missä Neuvostoliitto olisi turvautunut sodankäynnin siirtämiseen vihollisen alueelle, ei sen sijaan ole tiedossani – paitsi talvisodassa, jossa Neuvostoliitto peräti aloitti sotatoimet "siirtämällä" sotatoimet Suomen alueelle. Miten Neuvostoliitto tai Suomi olisi voinut aloittaa sotatoimet marraskuun 30. päivänä -39 tai vast. henäkuun 10. päivänä -41 hyökkäämättä ("siirtämättä sotaa") toisen alueelle , jää ainakin minulle arvoitukseksi.