Helena Rytövuori-Apunen kirjoitti:… Ukrainassa EU naulasi itsensä ulos kompromissiratkaisusta, kun se Yhdysvaltoja seuraten tunnusti Kiovan väliaikaishallituksen. Sen jälkeen Krimin raja Ukrainaan merkittiin miinoin.
Kriisin yleisemmät vaikutukset maailmanpolitiikassa riippuvat paljolti siitä, asetetaanko Venäjän toimet defensiivisen turvallisuuspolitiikan vai kylmän sodan laajenemistahtoisen politiikan tulkintapuitteisiin. Suomalaisista poliitikoista ei näytä olevan selvittämään EU:lle, että Venäjän tavoitteet olisi edullista nähdä kohtuullisessa määrin puolustuksellisina ja näin luoda edellytyksiä neuvottelulle.
Olen siteerannut yllä yliopistontutkija Helena Rytövuori-Apusen lyhyttä Ukrainan kriisiä koskevaa analyysia. Sen avainsanoja ovat kuten jokainen havaitsee
defensiivinen (kontra ekspansiivinen) ja sen seikan korostaminen, että
EU:n vallan kaapanneen hallituksen tunnustaminen oli viimeinen pisara jota Kreml ei suostunut enää nielemään. En ole nähnyt mitään syytä olettaa, että Venäjän tavoitteet
olisivat olleet Ukrainassa ekspansiiviset, päinvastoin.
Jokainen voi itse päätellä sen avainkohdan,
ettei EuroMaidan-liikkeen vallankaappaus 21.2.14 ollut lähtöisin eikä sitä ollut suunniteltu Moskovassa. Jos se oli suunniteltu se oli suunniteltu luontevimmin EU:n pääkallonpaikan käytävillä, ehkä yhteistyössä länsimaiden salaisten palvelujen kanssa. Tai sitten se oli spontaani reaktio. Sen sijaan ei se, että EU päätti seuraten Yhdysvaltoja tunnustaa tuon valitun presidentin vallasta syöksemän joukon Ukrainan ”lailliseksi” hallitukseksi ollut mikään ”spontani” päätös vaan laskelmoitu toimi, johon Moskovan oletettiin tosiasiana olevan pakotettu tyytymään. Mutta Moskova ei tällä kerralla suostunut enää ylikäveltäväksi.
Moskovan politiikka on siis ollut luonteeltaan
reaktiivinen. Kysymyksessä on ollut
reaktio lähinnä EuroMaidan-liikkeen aiheuttamiin tapahtumiin (jossa yksittäisen EuroMaidan-liikkeen osallistujan osallisuus on perustunut omaan karvaaseen kokemukseen Janukovytš-hallinnon korruptoituneisuutta vastaan). Korruptio ei kuitenkaan häviä julkilausumin tai väkijoukon mellastuksella, kuten hyvin tiedetään, eikä se häviä kansanjoukon vaatimuksesta.
Ellei ymmärretä, että Moskovan esittämään on syytä suhtautua vakavasti – mikä on tietysti ollut Suomen koko sotienjälkeisen politiikan kulmakivi – eikä jonkinlaisena teatterina ei tietysti mistään sovinnollisuudesta tule yhtään mitään. Neuroottisella venäjänvastaisuudella ei tietysti sopimisesta voikaan tulla mitään.
Oletettavasti Venäjän sotilasstrategiset laskelmat pettivät EuroMaidan-liikkeen räjähdysmäisesti kehittyessä. Janukovytšin kannattajat kääntyivätkin salaa juonittelemaan tätä vastaan ja syrjäyttivät tämän lopulta kokonaan. Tämän jälkeen Moskova vielä odotti, mutta Yhdysvaltojen ja EU:n tunnustettua väliaikaisen hallituksen (Venäjä syrjäyttäen) Venäjällä päädyttiin valitsemaan suora toiminta. EU oli aloittanut diplomaattisen sodankäynnin julistamalla diplomatiallaan (tai oikeastaan varsin epädiplomaattisesti) eräänlaisen diplomaattisen "sodan” Venäjälle: länsimaat tunnustivat tuon Janukovytšin juonitteluin ja lopulta väkivaltaisesti syrjäyttäneen venäläisvastaisen väliaikaisen hallituksen. Samaan aikaan yritettiin syy Maidanin murhista vierittää Janukovytšin niskoille melko kehnoin tuloksin. Onkin syytä kysyä: Kuka uhrit oikeastaan murhautti?
Tätä kaikkea Venäjä kaiketi piti sitä vastaan kohdistettuna ”suunniteltuna juttuna”. Kremlissä arvioidaan/arvioitiin kenties että kysymyksessä oli EU:n ja Yhdysvaltojen yhdessä sitä vastaan suuntaama salaliitto. "Tai sitten ei ole, samantekevää, nyt toimitaan" totesi puolestaaan itsekseen vastavetonaan Kreml. Näin voisi olettaa. Oliko kysymyksessä suunniteltu juttu. Ei mielellään uskoisi mutta toisaalta... ja muistissani on vielä Yhdysvaltojen osallisuus
contra-skandaaliin Nicaraguassavuonna 1979. En tietysti tiedä ja kysymyksessä olisi tietysti sikäli vain salaliittoteoria, sanottakoon se suoraaan.
Talousseuraamukset
Kreml päätti siis puolestaan vastavetona joka tapauksessa itse ryhtyä suoraan toimintaan ja pelastaa Ukrainan ”konkurssipesästä” mitä pelastettavissa oli – eli Krimin niemimaa. Sitä Venäjä tarvitsi jatkossa edelleen laivastonsa avaimena. Energia – kaasuhanat – voidaan tarvittaessa katkaista myöhemmin. EU oli ottanut vastuun ukrainalaisille sen tulevaisuudesta ja varmaan myös huolehtii Ukrainalle sen tarvitseman energiahuollon sekä maksaa ukrainalaisten kaasulaskut.
Kreikan tuki oli suurin piirtein kaikkiaan noin
150 - 200 miljardia euroa mikä ei toisaalta ole tietenkään kokonaisuudessaan menetetty. Mitään vakuuksia inflaatiota vastaan ei valtiovarainministerimme kuitenkaan saanut, ja suurin osa annetuista luotoista maksatettaneen inflaatiolla. Ukraina puolestaan tarvinnee ainakin noin 5-10 kertaisen määrän. Kreikan tuki ja markkinoiden luottamuksen puute johti EKP:n pitkään vastaan hangattuun päätökseen ryhtyä talouskomissarien setelipainajaksi. Kestääkö euro Ukrainan kokoisen velkataakan - yli 45 miljoonaa asukasta? Ehkä kestää, nyt kun Euroopan rahoitustilanne on rauhoittunut. Toinen mahdollisuus herättää luonnollisesti huolestumista.
Tulevana vuotena Ukrainan vallan kaapanneen hallituksen
valtiovarainministeri on arvioinut, että talousongelmissa riutuva maa tarvitsee tälle ja ensi vuodelle lisärahoitusta reilut 25 miljardia euroa. Ministeri on esittänyt, että summasta 15 miljardia tulisi kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä. Loppuosa 10 miljardia jäisi ilmeisesti EU:lle, totesi valtiovarainministeri. - Varmalta näyttää joka tapauksessa, ettei Venäjä tule suostumaan Ukrainan lisäluototukseen kaasuntoimituksin enää EU:n joko orkestroiman tai joka tapauksessa kannattaman vallankeikauksen jälkeen.
Miten tämä vaikuttaa Ukrainan rahoitustilanteeseen on vielä epäselvää. Toinen kysymys on myös miten ruplan kurssin käy. Venäjällähän on suljettu kansantalous (kuten Yhdysvalloissa), jossa ulkomaankaupan merkitys on häviävän pieni, vajaa 2 prosenttia, joten taloudelliset pakotteet jäänevät merkitykseltään ilmeisesti suhteellisen mitättömiksi. Suomi on puolestaan avoin talous (kuten EU-maiden mediaani) joten täällä Ukrainan kriisi maksaa yhtäältä sekä tuen muodossa (josta Suomen osuudeksi tulee tavanomainen osuus kokonaispotista (vajaat 2 prosenttia eli 1,6 - 1,9 prosenttia Kreikassa) ja myös toisaalta Suomen vientimarkkinoiden kysynnän heikentymisenä. Jo nyt on ennusteita meillä korjattu alaspäin ruplan heikkenemisen myötä ja tietysti on sen myötä paljon puhuttu kestävyysvaje kasvamistaan kasvanut.
Eri asia on lisäksi miten mahdollinen kaasun hintasota vaikuttaa kaasun maailmanmarkkinahintaan. Ilmeisesti mitään korvaavia tuotteita ei ole mainittavasti saatavilla joten kysyntä lienee taattu venäläiselle kaasulle. Täysin jäykkä ja ristijoustolta suojattu ei varmaankaan kaasun kysyntä sentään ole.
Ukrainan kriisi YK:ssa
Asiasta käytiin sittemmin keskustelu YK:n yleiskokouksessa, jossa jäsenmaat päättivät äänin 100 puolesta 11 vastustaessa ja peräti 57 jäsenmaan pidättäytyen äänestämästä hyväksyä julkilausuman, jossa jäsenmaita kehotettiin olemaan tunnustamatta Krimin alueen uutta asemaa -
a resolution calling upon ”States Not To Recognize Changes in Status of Crimea Region”. Vrt.
nyt po. tapauksen keskustelu
ja Grenadan päätöslauselmatekstit
Tämän käsittelyn aikana oli merkillepantavaa, että Yhdysvallat liittolaisineen saivat sata tukijaa kannalleen. Vrt. kuit.
Grenadan tapaus jossa Yhdysvaltojen toiminta tuomittiin äänin 109 – 8 (37 jätti käyttämättä äänensä).
Toinen merkillepantava seikka oli että Kiina yllättäen monet - pidättäytyi sinänsä kannattamasta - päätöslauselmaehdotusta mutta jätti kuitenkin antamatta suoraan tukensa Venäjälle kuten monet olivat olettaneet.
Kiinan edustaja Liu Jieyi huomautti kuitenkin yleiskokouksessa, että
”all parties should refrain from actions that could exacerbate the situation and work through diplomatic means to resolve the situation. United Nations actions should reflect consensus and be conducive to an easing of tensions as well as a political settlement. Expressing support for the Secretary-General’s mediation efforts, he said any attempt to push ahead with a General Assembly vote would only complicate the picture... called for the creation of an international coordination mechanism, involving all parties concerned, to examine proposals for a political settlement...
Täten Kiinan tuki Venäjälle jäi vain epäsuoraksi.
Muuten linjanveto yleiskokouksessa vastasi sitä, mihin olemme saaneet kylmän sodan aikana ja sen jälkeen tottua. Varsin moni edustaja vetosi (erityisesti kiinnostumatta) kansainväliseen oikeuteen, joka kieltää voimakeinojen käytön valtioiden välisissä suhteissa ja katsoi, että Krimin asemasta olisi tullut neuvotella. Niin olisikin, eikä Yhdysvaltojen ja sitä seuraten EU:n tavoin asettaen Venäjän tapahtuneiden tosiasioiden eteen varaamatta Venäjälle mahdollisuutta esittää näkemyksensä.
En siis lainkaan ihmettele presidentti Vladimir Putinin valtavaa suosiota Venäjällä tai Krimin väestön yksimielisyyttä Ukrainan nykyistä hallintoa vastaan. Koko kysymys venäläisten merkittävien vähemmistöjen (tai, kuten Krimillä, enemmistöjen) yksittäisten jäsenten suojasta nationalistista vihaa vastaan on kansainvälisessä oikeudessa täysin sääntelemätön. Kysymyksessä lienee seikka, joka vaatinee paljon istumista ja kahvia, ennen kuin se on ratkaistu. Varma on tietysti, ettei nykyisenkaltainen venäläisvastainen rasismi voi jatkua loputtomiin. Venäjän motiivit eivät ole salatiedettä kuten Helena Rytövuori-Apunen totesi, eikä Venäjän poliittinen johto nauti aterioitaan Pahan puusta niin kuin moni tuntuu edelleen arvelevan.
Semmottii...