Emma-Liisa kirjoitti:Kirveen teesit:
- ”Kun sotamenestys kääntyi, vihollisesta alettiin puhua aivan toisin äänenpainoin.” ”Venäläisiä oli nyt viimeistään ryhdyttävä kunnioittamaan taistelijoina, sillä muuten suomalaisten olisi ollut mahdotonta käsittää tuleva tappionsa.”
Muistelen lukeneeni (mahdollisesti Rytin päiväkirjoista) maininnan jonka mukaan Suomen poliittinen johto totesi jatkosodan loppupuolella, että on alettava valmistella kansalaisia Moskovan rauhan rajoihin. Eli talvisodan virheistä yritettiin ottaa opiksi.
Jussi Jalonen kirjoitti:Emma-Liisa kirjoitti:Yksi suomalaisten suosikkiaiheista oli venäläisten siivottomuus ja siitä johtuva paha haju.
Pitää paikkansa, tästä on jopa sodanajan yksityiskirjeissä toistuvia mainintoja.
Tuosta löytyy mainintoja myös Itä-Karjalasta kertovassa kirjallisuudessa. Itä-Karjalassa oli runsaasti maalattioita ja sen yleistä hygieniatilanne on mitä ilmeisimmin ollut selvästi suomalaista huonompi. Asiassa ei sinällään ole mitään ihmeellistä, sillä Suomi oli tuolloin vauraampi maa ja vauraus helposti tuo mukanaan paremman hygienian. - Vastaavantyyppinen tilannehan oli Suomen ja Ruotsin välillä kun siirtolaisia alkoi 1960-luvulla matkata lahden taakse.
Emma-Liisa kirjoitti:Meinander kertoo hyvin, että kasvotonta ”ryssää”, joka tappoi rintamalla ja pommitti siviilejä vihattiin, mutta ei tuttuja ”kotiryssiä”. Lapsetkin tekivät vaistomaisesti tämän eron.
Maatöissä olleita sotavankeja saatettiin kohdella täysin asiallisesti isännästä riippuen. Tällaisissa yhteisöissä yliampuvan propagandan vaikutus kääntyi taatusti itseään vastaan.
Emma-Liisa kirjoitti:Hauska huomio, että siinä missä suomalaiset ovat panneet kasakat mellastamaan kirkossa, Tarkovskilla näin tekevät tataarit.
Kannaksen tultua vallatuksi oli osa kirkoista huonossa kunnossa. Muistelen, että jotain kirkkoa olisi peräti käytetty tallina, mistä syystä Suomen kirkkoisät lähettivät avoimen kirjaan Canterburyn arkkipiispalle (tms). - Vai olenko minä propagandan uhri?
Tämän päivän maailmasta katsoen sota-ajan propagandapiirrokset verta tippuvine sirppeineen ovat ennemminkin naivistista taidetta kuin vastustajan aliarviointia. Haista-paska -tason huumoria. Toki sillä varauksella, että historiankirjoihin valitaan mieluusti "hyviä" esimerkkejä ääripäistä.
Tehokkainta propagandaa on tietenkin ehdottomasti tosiasioihin pohjautuva viestintä, jota on vaikea erottaa muusta viestinnästä muutoin kuin määränsä ja kohdistuksensa puolesta. Raatteen tien voitoista kailottaminen oli juuri tällaista: ei tarvinnut yhtään valehdella.
Ja sitten olisi hyvä määritellä propagandan ja isänmaallisen kirjoittelun rajat. Olkoonkin, että se on ns veteen piirretty viiva.
