Vetehinen kirjoitti: Suomen ja Ruotsin kolonialistinen suhde putkahti esille kun luin Merete Mazzarellan Topeliuksesta kirjoittaman kirjan arvostelua. Mazzarella kirjoitti Topeliuksen suhteesta suomalaiseen naiseen muotoillen sen kolonialistin suhteeksi alkuasukkaaseen. Mazzarellan luulisi tietävän, koska hän on saanut Freudenthal-mitalinkin.
Minusta erikoinen seikka on, että Mazzarella katsoo Limingan Toppilan talosta lähteneen suomalaisen suvun, joka muutti nimensä ensin Toppeliukseksi ja sitten Topeliukseksi, edustavan kolonialisteja.
Sehän juuri osoittaa, että kieli ei ole tärkein kriteeri vaan sivistystaso. Oli maa mikä tahansa, niin sivistyneet elivät omaa elämäänsä ja katsoivat
oman maansa sivistymättömiä kuin "ulkomaan elävää", siis ulkopuolelta.
Emma-Liisa kirjoitti:Yritä ymmärtää, että yksikieliset kansallisvaltiot olivat historiassa vain välivaihe.
Vetehinen kirjoitti:En ole havainnut, että yksikieliset kansallisvaltiot olivat välivaihe. Jokainen naapurimaammekin on yksikielinen. Voitko avata enemmän mitä tarkoitat, koska virkkeesi vaikuttaa todellisuudelle vieraalta.
Yksikieliset kansallisvaltiot syntyivät vaiheessa, jossa tarvittiin sopivan kokoisia taloudellisia yksikkköjä ja rahvaskin rupesi käyttämään kieltään julkiseissa yhteyksissä joten se tarvitsi myös palveluja sillä kielellä, kun se ei muuta kieltä osannut.
Nyt kun EU vastaa Rooman valtakuntaa, on pitkällä tähtäimellä todennäköistä, että julkisissa yhteyksissä käytetään englantia (näinhän onkin jo eräissä yhtiöissä ja tutkimuslaitoksissa) ja suomi jää "kotikieleksi".
Vaikkei meidän elinaikanamme näin pitkälle mennä, niin yksikielisyys on täysin anakronistinen tavoite. Ruotsin tilalle tulee englanti, koska sitä hallitsevat niin peruskoulun käyneet suomalaiset kuin useimmat maahanmuuttajat.