Nyqvist: Onneksi Kordelin ja Aaltonen eivät tukeneet vain aikansa teollisuutta

[Vetehinen]

Toni Selkälälle.

Saattaa pitää paikkansa tai sitten ei pidä, ettei luonnontieteitä opetettu Euroopassa missään ennen 1600-lukua.

Luin kuitenkin jo koulussa antiikin luonnontieteilijöistä. Mm Archimedesta nimitetään matemaatikoksi, fyysikoksi, insinööriksi ja keksijäksi ja hän eli ennen ajanlaskun alkua.

Kirkollinen maailmanjärjestys oli tietenkin humanistien keksintö, jonka luonnontieteilijät romuttivat.

Humanisteilla on varmaan osansa syjinnän vähentymisessä, mutta yhtä lailla on hyvä huomioida, että humanisteja on kiittäminen myös monista syrjinnän muodoista.

Valon taipuminen on tunnettu 1600 luvulla eli 300 vuotta ennen Einsteinin suhteellisuusteoriaa.

Kysymys pidätkö ilmastomuutostutkimusta humanistisen alan tutkimuksena?

CERN on tietääkseni atomitason hiukkasten tutkimusväline ja havainnointivälineistö, kuten mainitset. Vain 20-30 vuodessa on löydetty uusia atomitason partikkeleita, joiden olemassa olo ennakoitiin ilmeisesti laskemalla.

Havainnointiväline on fyysikon työkalu eikä työkalu ole merkkinä luonnontietelijöiden abstraktin ajattelun puutteesta. Humanisteilla on omia työkaluja havaintojen tekemiseen.

[Vetehinen]

Onnela syytti, että kirjoitukset humanistien tutkimusten tuloksista voi aiheuttaa etnisen konfliktin. Pitäisikö humanistien tutkimukset haudata Onnelan ja Jalosen mielenrauhan vuoksi?

En "syyttänyt", et ilmeisesti vain tainnut yhtään ymmärtää mistä oli puhe. Eli siitä, että jos meillä ei olisi ammattimaista tutkimusta joka selittää menneisyyttä tieteellisin menetelmin, helppoheikit voisivat onnistua esim etnisten konfliktien lietsonnassa, tai perustelmaan vaikkapa kielipolitiikan muuttamista keksityillä ja kyseenalaisilla perusteilla.

Otan esille asioita, joista keskustelua Onnela ja ilmeisesti jotkut muutkin humanistit näyttävät pelkäävän.

Konkreettinen esimerkki tästä oudosta väitteestä kiitos.

Kirjoitit että helppoheikit voisivat onnistua etnisen konfliktin lietsonnassa ilman ammattitaitoista humanistista tutkimusta, joka voi pitää paikkansa.

Sellaista on saattanut tapahtuakin. Vaikuttimina ovat olleet rotuopit ja muut etnistä erilaisuutta korostavat tekijät.

Mainitset yllä "kielipolitiikan muuttamisen keksityillä ja kyseenalaisilla perusteilla".

On varmasti vaikea sanoa mikä on oikea tai keksitty, kyseenalainen tai kyseenalaistamaton peruste kielipolitiikalle.

... mutta sinun, Onnelan ja Nyqvistin ja Toni Selkälän kirjoituksissa vähätellään muiden kuin humanististen alojen merkitystä.

Sanopas nyt missä kohtaa minä olen tuollaista vähättelyä tuonut esille? Sinulla on selvästi taipumus lukea asioita vääristellen, mutta tässä kohtaa muunnat totuutta kyllä hyvin rankasti.

Voi olla, ettet ole tietoisesti ja tarkoituksellisesti vähätellyt kirjoituksissasi muita kuin humanistisia aloja.

Tiedät itsekin, että liioittelet kirjoittaessasi "Autokaupan etu ajaa talloo alleen sivustyksen ihanteet ja laajemmat perspektiivit".

Muiden alojen arvostamisen voi osoittaa kirjoittamalla arvostavasti niistä.

Muut alat ovat yhtä lailla kulttuuria (siihen kuuluu myös talouselämä) ja muutkin pystyvät ratkaisemaan vaativia ongelmia.

[Vetehinen]

Kukaan ei ole suoraan kiistänyt muiden alojen merkitystä 100 %:sti nollaamalla, mutta sinun, Onnelan ja Nyqvistin ja Toni Selkälän kirjoituksissa vähätellään muiden kuin humanististen alojen merkitystä.

Odottelen tässä kiinnostuneena, minkä muiden kuin humanististen alojen merkitystä vähättelevän kohdan kirjoituksistani pystyt osoittamaan.

Kirjoitit 26.11.10 12:11 tieteellisteknisestä tutkimuksesta, teollisuuden aloista ja talouselämästä tavalla, joka näytti vähättelyltä, mutta saatoin erehtyä. Et ehkä tunne noita aloja, jolloin niistä on yksinkertainen käsitys.

Onnela syytti, että kirjoitukset humanistien tutkimusten tuloksista voi aiheuttaa etnisen konfliktin. Pitäisikö humanistien tutkimukset haudata Onnelan ja Jalosen mielenrauhan vuoksi?

Asian vierestä puhuminen ja epärelevanttien kysymysten esittäminen näemmä jatkuu.

Onnela vastasi kysymykseeni.

[Tapio Onnela]

Voi olla, ettet ole tietoisesti ja tarkoituksellisesti vähätellyt kirjoituksissasi muita kuin humanistisia aloja. Tiedät itsekin, että liioittelet kirjoittaessasi "Autokaupan etu ajaa talloo alleen sivustyksen ihanteet ja laajemmat perspektiivit".

Väität, että olen vähätellyt muita aloja, mutta et pysty osoittamaan missä kohtaa.

Muiden alojen arvostamisen voi osoittaa kirjoittamalla arvostavasti niistä. Muut alat ovat yhtä lailla kulttuuria (siihen kuuluu myös talouselämä) ja muutkin pystyvät ratkaisemaan vaativia ongelmia.

Kuka on väittänyt ja missä, ettei talouselämä kuulu kulttuuriin? Väitteesi roikkuvat tukevasti ilmassa.

Minä sen sijaan pystyn antamaan konkreettisen esimerkin siitä, miten "autoala", haluaa vaikuttaa yliopistoihin eikä pidä esim filosofiaa arvossa ja haluaa poistaa sen yliopistoista:

Aalto-yliopiston lisäksi myös maakuntien korkeakoulut etsivät innolla yksityisiä lahjoittajia. Niitä on myös saatu, mutta moni mahdollinen lahjoittaja pohtii myös ehtoja panostukselleen. Yksi tällainen on joensuulainen miljonääri Yrjö Laakkonen.
Muun muassa autokauppakonsernin ja kustannusyhtiön omistava Yrjö Laakkonen olisi Savon Sanomien mukaan valmis lahjoittamaan osan miljoonistaan esimerkiksi Itä-Suomen yliopistolle.
Laakkonen kuitenkin asettaa rahahanojensa avaamiselle koulutuksen painotuksiin liittyviä ehtoja. Hän karsisi esimerkiksi filosofiaa ja tutkijakoulutusta.
- Selvä enemmistö pitäisi kouluttaa oikeisiin ammatteihin, Laakkonen linjaa yliopiston tarkoitusta. Filosofeille en antaisi rahaa, Kauppalehti 11.12. 2009

Ja kuinka ollakaan, Itä-Suomen yliopisto lakkautti filosofian pääainekoulutuksen:

Perttu Vartiainen, rehtori, Itä-Suomen yliopisto: "Yliopisto on päättänyt lakkauttaa filosofian pääainekoulutuksen, mutta tosiasia on, että oikeustieteiden laitoksen toiminta jatkuu samoin kuin filosofian opetus yliopistossa. Filosofian pääainekoulutuksen lakkauttamisella ei ole luonnollisestikaan mitään yhteyttä liikemies Yrjö Laakkosen mielipiteeseen filosofian opetuksen tarpeellisuudesta."

[Tapio Onnela]

Palataanpa hiukan otsikon mukaiseen aiheeseen. Nyqvistin kirjoituksen pointtihan oli, että on erittäin lyhytnäköistä ja typerää kuvitella, että maailma pysyisi paikallaan. Tämän onneksi oivalsivat menneisyyden sivistysporvarit kuten esim. Aaltonen, Kordelin tai vaikkapa Herlinit perustamalla Koneen säätiön (jonka rahoilla muuten tätäkin sivustoa osittain ylläpidetään)

Ilmeisesti huolimatta koululaitoksemme korkeasta tasosta tuo sivistysihanteet ovat kadonneeet varakkaiden henkilöiden ajatusmaailmasta. Autokauppiaan, jonka mielestä yliopistoissa pitäisi kouluttaa ihmisiä "oikeisiin ammatteihin", lisäksi Yksityisyrittäjäin säätiö toivoi lahjoituksensa yliopistolle päätyvän yrittäjyyttä tukeviin opintoihin. Mikä on sikälikin hiukan kummallista, että näin ilmeisesti koulutetaan runsaasti lisää työttömiä. Näin purkaa Mika Ojakangas myyttiä humanististen alojen huonosta työllistävyydestä Helsingin Sanomissa 26.11. :

"Rahoituksen lisääntyminen merkitsee todennäköisesti teknisten ja kaupallisten alojen aloituspaikkojen lisäämistä. Miksi yliopistojen pitäisi kouluttaa lisää työttömiä?"

Yliopistojen varainkeruu on Ylen uutisten (23.11.) mukaan jättämässä humanistit ja ilmeisesti myös yhteiskuntatieteilijät jalkoihin.

Ulkopuoliset rahoittajat haluavat suunnata rahoituksensa aloille, jotka liittyvät heidän intresseihinsä. Useimmiten nämä intressit liittyvät teknisten ja kaupallisten aineiden edistämiseen. Vaasan yliopiston varainkeruusta vastaava yhteiskuntasuhteiden johtaja Jouko Havunen sanoo vuorostaan, että rahoittajien toiveita on myös kuultu "herkällä korvalla".

Muutenkin julkisuudessa on kuultu ääniä, joiden mukaan teknisiä ja kaupallisia aloja on tuettava entistä enemmän, kun taas humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aloja on parjattu hyödyttömiksi ja jopa suoriksi väyliksi työttömyyskortistoon.
Pekka Neittaanmäen ja Johanna Ärjen viime kesänä julkaisemasta tutkimuksesta Suomen korkeakoulutetut työttömät koulutusaloittain ja -asteittain 2005-2010 käy ilmi, että akateeminen työttömyys ei ole vain humanistien riesa, vaan se on vakava ongelma myös teknisillä ja kaupallisilla aloilla. Yhteiskuntatieteellisten alojen osalta voidaan tuskin puhua edes mistään suuresta ongelmasta. Korkeakouluista valmistuneita kauppatieteilijöitä ja ekonomeja oli kesällä 2010 työttöminä noin 1300, diplomi-insinöörejä noin 2000 ja luonnontieteellisiä aineita lukeneita noin 1300. Yhteiskuntatieteilijöistä työttöminä oli vain noin 500.

Jos tekniikan alalta mukaan lasketaan vielä ammattikorkeakouluista valmistuneet, työttömiä oli yli 5000, ja kun ekonomeihin lisätään tradenomit, kauppatieteilijöitä oli työttöminä lähes 4000.

Humanistejakin oli toki työttöminä paljon eli noin 2600. Toisaalta jos otetaan mukaan humanistisia aineita ammattikorkeakoulussa opiskelleet työttömät, huomataan, että humanisteja oli kesällä 2010 työttöminä vähemmän kuin insinöörejä tai ekonomeja - eli noin 3600.

Paljon parjatuista filosofeistakin työttöminä oli vain noin 200. Se on 300 vähemmän kuin esimerkiksi biologiaa, biokemiaa ja ympäristötiedettä lukeneita. Lisäksi työttömyyden kasvuvauhti vuodesta 2008 on ollut suurinta nimenomaan teknisillä ja kaupallisilla aloilla. Kun yliopistotutkinnon suorittaneiden humanistien työttömyys kasvoi tuona aikana noin 2000:sta 2600:aan, diplomi-insinöörien työttömyys kasvoi noin 1200:sta noin 2000:een. Kauppatieteissä vastaava luku on 900:sta 1300:aan.
Yhteiskuntatieteellisillä aloilla työttömyyden kasvu on ollut varsin vähäistä. Vuonna 2008 yliopistoista valmistuneita yhteiskuntatieteilijöitä työttömänä oli noin 460, kun vuonna 2010 heitä oli noin 540.

Kun työttömyysluvut näyttävät tältä, herää kysymys, miksi yliopistojen pitäisi suunnata ulkopuolisilta tahoilta saatuja varoja teknisille ja kaupallisille aloille. Rahoituksen lisääntyminen merkitsee todennäköisesti teknisten ja kaupallisten alojen aloituspaikkojen lisäämistä. Miksi yliopistojen pitäisi kouluttaa lisää työttömiä?

Luulisi, että valtiokin yliopistojen pääasiallisena rahoittajana olisi kiinnostunut asiasta. Työttömyyskorvaukset maksetaan valtion verovaroista eikä ulkopuolisten rahoittajien taskusta.

On sitä paitsi todennäköistä, että valtionhallinnossa ollaan varsin tietoisia tästä kaikesta, mutta sen sijaan, että uskottaisiin tilastoihin, nojaudutaan kenties mielikuvituksellisiin tulevaisuuden visioihin kukoistusyhteiskunnasta, jossa ekonomit kauppaavat toisilleen innovatiivisten insinöörien keksimiä vempeleitä.

Mika Ojakangas, Jyväskylän yliopiston valtio-opin professori
Helsingin Sanomat, 26.11.2010

[Jussi Jalonen]

Kirjoitit 26.11.10 12:11 tieteellisteknisestä tutkimuksesta, teollisuuden aloista ja talouselämästä tavalla, joka näytti vähättelyltä, mutta saatoin erehtyä.

Kenties tosiaan saatoit.

Et ehkä tunne noita aloja, jolloin niistä on yksinkertainen käsitys.

Tuossa otaksumassasi teitkin sitten jo toisen erehdyksen.


Best,

J. J.

[Jussi Jalonen]

Ilmeisesti huolimatta koululaitoksemme korkeasta tasosta tuo sivistysihanteet ovat kadonneeet varakkaiden henkilöiden ajatusmaailmasta. Autokauppiaan, jonka mielestä yliopistoissa pitäisi kouluttaa ihmisiä "oikeisiin ammatteihin", lisäksi Yksityisyrittäjäin säätiö toivoi lahjoituksensa yliopistolle päätyvän yrittäjyyttä tukeviin opintoihin.

Tuota muuten ihmettelen itsekin. Olin ihan siinä luulossa, että ns. "oikeisiin ammatteihin" - mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan; itse olen työskennellyt tiedottajana, tutkijana ja toimittajana - kouluttamista varten meille luotiin se ammattikorkeakoulujen järjestelmä. Miksi sen pitäisi siis erityisen korostetusti yliopistojen vastuulla olla? Mikäli autokauppias haluaa tukea ammattiopintoja, niin pistäköön rahansa ammattikorkeakouluille.

Mikä on sikälikin hiukan kummallista, että näin ilmeisesti koulutetaan runsaasti lisää työttömiä.

Vitsihän on siinä, että aloituspaikkoja varmaankin pitäisi karsia rankalla kädellä aivan kautta linjan, monilla eri aloilla - myös noilla, jotka "oikeisiin ammatteihin" kouluttavina omaavat suuremman statuksen rahoittajien silmissä.

Nuo siteeratut työttömyyslukemat muuten ovat sikäli kuvaavia, koska niistä käy ilmi että humanistit sijoittuvat paljolti sellaisille aloille, jotka eivät ole aivan niin suhdanneherkkiä. Ilmeisesti tämä pitää paikkansa myös niiden osalta, jotka työskentelevät muissa kuin julkisen sektorin tehtävissä.



Best,

J. J.

[Toni Selkala]

Yhdyn Jussi Jalosen kantaan siitä, että kaikkiaan korkeakoulujen sisäänottoa tulisi harkita uudelleen. Edellisen tehokkuusohjelman antiahan oli, että rahoitus perustui tuotettujen tutkintojen absoluuttiseen määrään. Kun koulutettujen määrää pidetään tehokkuuden mittarina, on melko toisarvoista löytyykö kaikille koulutetuille lopultakaan töitä. Toisaalta järjestelmässä jossa rahaa sataa kirstuun sitä enemmän mitä enemmän tutkintoja tuotat on ainoastaan luonnollista, että yliopistot nostavat paikkamääriään säilyttääkseen rahoituksensa.

Toisaalta suhtaudun hieman kriittisesti Mika Ojakankaan kirjoitukseen, jossa hän viittaa tutkimukseen Suomen korkeakoulutetuista työttömistä. Työttömyyshän on vain osa totuutta koko koulutusjärjestelmän kannalta: myös henkilöt, jotka päätyvät koulutustaan vastaamattomaan tehtävään ovat eräässä mielessä hukattuja resursseja. Erikoista onkin, että muutettaessa opintojärjestelmää on kaikki huomio suunnattu vain ja ainoastaan opintojen alkuun ja loppuun, vaikka varsinaisesti merkittävä aikahan taitaa sijaita siinä välissä -- ainakin opiskelijan itsensä kannalta. Nykyisin aivan liian moni saapuu yliopistolle "kun en muutakaan keksinyt" -asenteella, mistä syytän taasen lukion ja peruskoulun heikkoa oppilaanohjausta.

Toinen yliopistokoulutuksen akilleen kantapää on nimenomaan opintojen aikaisessa ohjauksessa. Jos opiskelujen aikana ei sanallakaan viitata varsinaiseen työhön, jota opituilla tiedoilla voi tehdä on tämä omiaan johtamaan tilanteeseen, jossa suuri osa opiskelijoista etsii töitä perinteisiä väyliä käyttäen. Tällöin monet sellaiset urat ja vastaiset innovaatiot jäävät syntymättä, johon koulutetuilla olisi kapasiteettia, koska he eivät itsekään tiedä omaavansa tällaisia taitoja. Monilta opiskelijoilta kysyttäessä mitä he suoranaisesti osaavat opintojen jälkeen on vastauksena joko kurssikuvaus tai epämääräinen ömm. Varsinaisten tietojen ja taitojen tunnistaminen on retuperällä, vaikka tällaista omien vahvuuksien tuntemusta painottaa jo Bolognan prosessin mukainen syklijako.

Olen jo pitkään ihmetellyt mistä johtuu se, että suomalainen peruskoulutus tuottaa maailman parhaan oppilasaineen, mutta yliopistot eivät muuta kuin ongelmia. Tuntuukin että koko yliopistojärjestelmä on tuuliajolla ja kapteeni on tippunut kyydistä jo vuosikymmeniä sitten. Vaikka itseohjautuva organisaatio liekin kauppatieteellisesti oivallinen, sillä ei ainakaan yliopistojen kohdalla olla saatu aikaan suuria. Suomessa pitäisi keskustella koko yliopistokoulutuksen tavoitteista sen sijaan, että pelkistämme kaiken tylsäksi dikotomiaksi luonnontieteiden ja ihmistieteiden välillä. Tämä keskustelu käytiin jo 1900-luvun alussa ja siitä voi lukea vaikka Diltheyltä jos asia kiinnostaa. Sen sijaan tulisi keskustella siitä onko yliopiston tarkoitus toimia tiedeinstituutiona vai koulutusinstituutiona. Mielestäni parempi jako olisi, jos ammattiin suuntaava koulutus siirrettäisiin selkeästi erilleen tieteellisestä koulutuksesta, koska näillä kahdella on täysin toisistaan poikkeavat päämäärät. Esimerkiksi voisin kuvitella, että historian opettajan tarpeet poikkeavat oleellisesti historian tutkijan tarpeista. Nykyisin kuitenkin molemmat käyttävät viisi vuotta samoin ennen valintaansa.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

P.S. Nimimerkille vetehinen: tarkoitin valon taipumista suuren massakeskittymän läheisyydessä, jota pidettiin yhtenä keskeisenä kokeena testattaessa Einsteinin teorian toimivuutta käytännössä. Optiikkaa ja valon kulkua kyllä selvittivät jo arabialaiset tiedemiehet 1100-luvulla. En ole missään vaiheessa kirjoittanutkaan, että nykyiset ympäristönsuojeluun liittyvät toimet (esim. kansainväliset paneelit jne.) olisivat millään muotoa humanistisia. Sanoin ainoastaan humanistien tuoneen esiin teollisen toiminnan ongelmat suhteessa luontoon, joka pikku hiljaa valui myös osaksi luonnontieteiden paradigmaa.

[Sanna Nyqvist]

Hienoa nähdä, että mielipidekirjoitukseni on herättänyt vilkasta keskustelua! Näin toivoinkin. Harmillista tosin, että keskustelu on osin ajautunut väärille jäljille nimimerkin suojista tehtyjen kärjistävien tulkintojen takia. Selvyyden vuoksi oion niistä muutaman, vaikka keskusteluketjun ja alkuperäisen mielipidekirjoituksen lukijoille lienee jo selvää, ettei puheenvuoroni ydin ollut humanististen alojen nostamisessa kaikkien muiden alojen yläpuolelle.

Mielipidekirjoitus on lyhyt, vaikuttamaan pyrkivä kirjoittamisen laji. Kirjoittaja ei voi siinä tehdä selkoa kaikista näkemyksistään, vaan keskittyy yhteen, sillä hetkellä tärkeimmäksi kokemaansa. Humanismististen alojen puolustukseeni ei sisälly ajatusta, että muut alat olisivat humanistisia huonompia tai että vain humanistit pystyisivät "abstraktiin ajatteluun", kuten Vetehinen omista lähtökohdistaan kärjekkäästi tulkitsee. Kirjoituksen keskeinen ajatus, jonka Hesarikin oli poiminut lihavoituna, on huoli tieteen moniarvoisuudesta, siis siitä, ettei yliopistolaitosta karsita lyhytnäköisesti sen perusteella, mikä tällä hetkellä vaikuttaa kaupallisesti tuottamattomalta. En halua yliopistoa, jossa opetetaan vain humanistisia tieteitä, vaan monialaisen yliopiston, joka ei ole talouden lyhytjännitteisessä ja epävarmassa ohjauksessa.

En tiiviissä mielipidekirjoituksessa pystynyt antamaan konkreettisia esimerkkejä humanistien kyvystä toimia monenlaisten tehtävien parissa. Kielitaito, kulttuurien tuntemus, kriittinen ajattelu ja relativismin hetteikössä luoviminen ovat humanistien keskeistä osaamisaluetta (mikä ei siis tarkoita sitä, että vain humanistit hallitsisivat ne - lause "Jannella on omena" ei pidä sisällään sitä, ettei kenelläkään muulla voi olla omenaa). Näitä taitoja tarvitaan monien ongelmien ratkaisemiseen myös kaupallis-teknillisillä aloilla.

On mielenkiintoista, että Vetehinen penää (yhtä) "suurta" ongelmaa, johon humanistit ovat keksineet ratkaisun. Ongelmien ratkominen voi olla myös arkisten, pienten osaongelmien ratkomista, ajatustapojen hidasta muokkausta, kuten vaikkapa naisten aseman parantaminen, jonka Toni Selkälä otti esimerkiksi. Jos ongelmiksi ajatellaan vaikka parannuskeinon keksiminen syöpään, ei ehkä näyttäisi siltä, että humanisteista olisi kummassakaan paljonkaan hyötyä. Kuitenkin viime vuosina kirjallisuudenopetus on otettu osaksi monen lääketieteen tiedekunnan opetusta, ja Meilahdessa on avattu humanistinen Lux humana -kirjasto lääketieteilijöille. Kirjallisuuden kautta lääkäreiksi opiskelevat pääsevät käsittelemään vaikeita kysymyksiä, joihin heidän oman alansa täsmäkoulutus tarjoa ratkaisuvälineitä (tästä voi lukea lisää kirjallisuuden emeritaprof. Merete Mazzarellan teoksista). Humanistit ovat myös analysoineet sairauksien kulttuurista kuvaa ja niihin liittyviä merkityskenttiä ja siten paljastaneet sairauksiin liittyvien puhetapojen ongelmia (esim. Susan Sontag, Sairaus vertauskuvana & Aids ja sen vertauskuvat). Humanistit eivät ehkä ole parantaneet yhtään syöpäsairasta, mutta ovat osaltaan tehneet sairastavien ja heidän läheistensä elämää helpommaksi tai ymmärrettävämmäksi tavoilla, jotka eivät ole luontaisia tai ominaisia puhtaan lääketieteelliselle lähestymistavalle. Molempia tarvitaan.

Voisin käyttää loppupäivän vastaavien esimerkkien esittelyyn muiden alojen ja humanistisen osaamisen hedelmällisestä vuorovaikutuksesta. Tämä tosin veisi huomion pois siitä, että humanistiset alat ovat itsessään tärkeitä, eivät vain muiden alojen apuna. Esimerkiksi "suomalaisuus" on pitkälti humanistien masinoima kulttuurinen projekti, jonka uudelleenmäärittely on polttavan ajankohtaista maahan- ja maastamuuton yleistyessä. Tässä työssä humanistien kielitaito ja kyky ymmärtää kulttuurieroja tulee tarpeeseen. Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan ollaan juuri perustamassa romanikielen ja -kulttuurin oppiainekokonaisuutta. On tärkeää ymmärtää, mistä romanien yhteiskunnallinen asema juontuu ja mitä muuta heidän kulttuurinsa on kuin haitarinsoittoa viimaisessa kadunkulmassa. Tällaisen tutkimuksen kautta humanistiset alat vaikuttavat yleisiin ajattelutapoihin ja rakentavat moniarvoisempaa yhteiskuntaa.

Eräs humanistisen alojen arvostuksen ongelma liittyy työnkuviin ja työllistymiseen, kuten Mika Ojakankaan ja sitä täällä kommentoineiden kirjoittajien puheenvuoroista käy ilmi. Ns. "suuren yleisön" on helppoa kuvitella, mitä vaikkapa lääkäri tai insinööri tekee, mutta "humanististen ammattien" nimeäminen voi olla vaikeampaa. Helposti unohtuu jopa se, että humanistiset tiedekunnat kouluttavat monen alan aineenopettajia, yhden maamme menestyksen kivijaloista (ainakin PISA-tutkimusten mukaan). Humanistien osaaminen taipuu monenlaisiin töihin yritysjohtajasta kulttuurialan projektityöläiseksi. On totta, että monet humanistit työllistyvät alalle, joka ei vastaa heidän koulutustaan, mutta kyse ei välttämättä ole hukatuista resursseista. Suomalainen työelämä on hyvin yksioikoisesti orientoitunutta: vaikka työnkuvat ja työurat ovat muuttuneet monimuotoisiksi ja arvaamattomiksi, yhä halutaan täsmäkouluttaa ihmisiä tiettyihin tehtäviin. Esimerkiksi Britanniassa taidehistorian maisteri saatetaan rekrytoida rahoitusalan töihin. Siellä yliopistotutkintoa arvostetaan itsessään, alasta riippumatta, ja työnantajat (ainakin osa heistä) arvostaa monialaista työntekijäkuntaa. Tällaista laajakatseisuutta toivoisin myös suomalaiselta yritysmaailmalta.

Yst. terv.
Sanna Nyqvist

[Vetehinen]

Humanismististen alojen puolustukseeni ei sisälly ajatusta, että muut alat olisivat humanistisia huonompia tai että vain humanistit pystyisivät "abstraktiin ajatteluun", kuten Vetehinen omista lähtökohdistaan kärjekkäästi tulkitsee.

Olen samaa mieltä, ettei analysointi, selittäminen ja ymmärtäminen ole humanistien yksinoikeus.

Kysymys suorittavista ja tuottavista aloista, joihin rinnastit humanistit on avoinna.

Kielitaito, kulttuurien tuntemus, kriittinen ajattelu ja relativismin hetteikössä luoviminen ovat humanistien keskeistä osaamisaluetta (mikä ei siis tarkoita sitä, että vain humanistit hallitsisivat ne - lause "Jannella on omena" ei pidä sisällään sitä, ettei kenelläkään muulla voi olla omenaa). Näitä taitoja tarvitaan monien ongelmien ratkaisemiseen myös kaupallis-teknillisillä aloilla.

Ymmärrän ettei Jannen omena sulje pois sitä, että muillakin on omenia. Yleensä kuitenkin kehutaan sellaisella, jota muilla ei ole.

Jos kaikilla on omenat, niin ei ole ihmeellistä, että Jannellakin on omena.

On mielenkiintoista, että Vetehinen penää (yhtä) "suurta" ongelmaa, johon humanistit ovat keksineet ratkaisun.

Kirjoitit humanistien pystyvän vaativaan analyysiin ja ongelmien ratkaisemiseen.

Kysyin niistä.

Mielenkiintoista on, että kysymys herätti humanisteissa närää.

Ongelmien ratkominen voi olla myös arkisten, pienten osaongelmien ratkomista, ajatustapojen hidasta muokkausta, kuten vaikkapa naisten aseman parantaminen, jonka Toni Selkälä otti esimerkiksi.

Olen varma, että humanisteilla on paljon annettavaa ja ovat antaneetkin.

Vaikkapa naisten aseman parantamiseen.

Mutta humanistit ovat myös niitä, jotka ovat naisten aseman heikentäneet ennen aseman parantamista.

Humanisten eduksi voi laskea kai humanistien osallistumisen mm tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittymiseen, mutta humanistit ovat osallistuneet myös rotuoppinen ja syrjinnän kehittämiseen.

Ollakseen rehellinen omalle alalleen, on huomioitava myös sen pimeä puoli.

Mainitsemasi "ajatustapojen hidas muokkaus" voi jollain saralla johtaa jälleen negatiiviseen lopputulokseen.

Esimerkiksi "suomalaisuus" on pitkälti humanistien masinoima kulttuurinen projekti, jonka uudelleenmäärittely on polttavan ajankohtaista maahan- ja maastamuuton yleistyessä. Tässä työssä humanistien kielitaito ja kyky ymmärtää kulttuurieroja tulee tarpeeseen.

Humanisteissa on hyviä ihmisiä, mutta kun humanistit alkavat puhua suomalaisuudesta lainausmerkeissä ja sen uudelleen määrittelystä, niin muiden on oltava varovaisia. Rotuopit ovat yksi humanistien perinteinen kenttä.

Eräs humanistisen alojen arvostuksen ongelma liittyy työnkuviin ja työllistymiseen, kuten Mika Ojakankaan ja sitä täällä kommentoineiden kirjoittajien puheenvuoroista käy ilmi. Ns. "suuren yleisön" on helppoa kuvitella, mitä vaikkapa lääkäri tai insinööri tekee, mutta "humanististen ammattien" nimeäminen voi olla vaikeampaa.

Humanisti ei ole ammatti sinällään, mutta humanististen ammattien nimeäminen ei kai ole vaikeaa. Esimerkiksi historiantutkija, kielenkääntäjä, arkeologi jne.

Esimerkiksi Britanniassa taidehistorian maisteri saatetaan rekrytoida rahoitusalan töihin. Siellä yliopistotutkintoa arvostetaan itsessään, alasta riippumatta, ja työnantajat (ainakin osa heistä) arvostaa monialaista työntekijäkuntaa. Tällaista laajakatseisuutta toivoisin myös suomalaiselta yritysmaailmalta.

Britanniassa on ilmeisesti vanhaa perimää arts-opiskelijoiden sijoittumisesta yritysmaailman palvelukseen. En tunne tarkemmin miksi juuri Britanniassa noin tapahtuu ja Suomessa ei.

Mahtaako Suomessa yksi este olla humanistien usein kielteisessä suhtautumisessa yritystoimintaan, jollaista on tässäkin ketjussa ilmennyt?

Kirjoituksessasi käyttämäsi ilmaus "ajatustapojen hidas muokkaus" viittaa markkinointihaluihin, jolle yrityspuolella voisi olla tilausta. Este saattaa olla kielteinen asenne kaupalliseen markkinointiin, vaikka asenne ideologiseen markkinointiin onkin positiivinen.

[Toni Selkala]

On totta, että monet humanistit työllistyvät alalle, joka ei vastaa heidän koulutustaan, mutta kyse ei välttämättä ole hukatuista resursseista. Suomalainen työelämä on hyvin yksioikoisesti orientoitunutta: vaikka työnkuvat ja työurat ovat muuttuneet monimuotoisiksi ja arvaamattomiksi, yhä halutaan täsmäkouluttaa ihmisiä tiettyihin tehtäviin.

Olin varmaankin omalta osaltani hieman epämääräinen kritikoidessani Ojakankaan siteeraamaa tutkimusta. Tarkoitin koulutusta vastaamattomilla töillä esimerkiksi humanistitöiksi opiskelijoiden parissa kutsuttuja siivoamista tai toimimista kaupan kassalla. Näissä tehtävissä ainakin omasta mielestäni valuu hukkaan viiden vuoden ylempi korkeakoulututkinto ja samalla niihin panostetut resurssit. Miten suuri osuus tällaisilla tehtävillä tosiasiallisesti on humanistien työllisyydessä, vaatisi toki tuekseen muutakin kuin omaamani mutu-tuntuman.

Esimerkiksi Britanniassa taidehistorian maisteri saatetaan rekrytoida rahoitusalan töihin. Siellä yliopistotutkintoa arvostetaan itsessään, alasta riippumatta, ja työnantajat (ainakin osa heistä) arvostaa monialaista työntekijäkuntaa.

Samalla tavalla toimii käsittääkseni myös Japanin työmarkkinat, joten yliopistotutkinnon itseisarvon tunnustaminen ei liene niinkään poikkeus. Poimin taasen esimerkin veljestäni, joka, kuten todettua, toimii täälläkin paljon parjatulla suorittavalla ja tuottavalla alalla. Hän on useaan otteeseen kertonut, ettei ole tarvinnut työssään ensimmäistäkään asiaa, jonka hän teknisen koulutuksensa aikana hankki, eikä tilanne liene aivan poikkeuksellinen. Tuntuukin kummalliselta kuinka jatkuvasti korostetaan sitä, miten uusi työntekijä pitää opettaa tehtäviinsä, mutta samalla korostetaan miten vain tietynlainen koulutus mahdollistaa tällaisen töissä oppimisen. Tokihan opintojen aikana karttunut tietämys avittaa alkuun, mutta lopultakin tärkeämpää kuin faktuaalinen tieto on taito hankkia noita tietoja sekä niiden ymmärtäminen. Ehkä omien vahvuuksien korostaminen onkin humanistien heikkous, ei mörkönä kummitteleva vihamielinen yhteiskunta.

Nimimerkki Vetehiselle voisin todeta, että analogiasi ontuu hieman. Jos kaikilla on auto ja Jannella on Ferrari niin mitä ihmeellistä siinä on, että Jannella on Ferrari. Et varsinaisesti vastaa mihinkään siitä kritiikistä, jota argumentointisi herättää vaan kierrät kuin kissa kuumaa puuroa kaikkia asiakysymyksiä ikiaikaisella "se joka saa viimeisen sanan, voittaa" -taktiikalla. Esimerkiksi kirjoitat: "Mutta humanistit ovat myös niitä, jotka ovat naisten aseman heikentäneet ennen aseman parantamista." Tällaisella logiikalla päädytään siihen, että kaikki mitä humanismi voi saavuttaa on pahasta, jollemme usko lopulta löytävämme utopiaa. Mikä tämän päivän arvostuksissa näyttää oivalliselta idealta, ei ole sitä välttämättä huomenna. Pahat kielet voisivat erheessä viitata vaikkapa atomipommiin pienoisena teknisenä harha-askeleena, mutta tällainen panettelu jääköön toisille.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[Jussi Jalonen]

Nimimerkki Vetehiselle voisin todeta, että analogiasi ontuu hieman. Et varsinaisesti vastaa mihinkään siitä kritiikistä, jota argumentointisi herättää vaan kierrät kuin kissa kuumaa puuroa kaikkia asiakysymyksiä ikiaikaisella "se joka saa viimeisen sanan, voittaa" -taktiikalla.

Aamen.

Best,

J. J.

[Tapio Onnela]

Tokihan opintojen aikana karttunut tietämys avittaa alkuun, mutta lopultakin tärkeämpää kuin faktuaalinen tieto on taito hankkia noita tietoja sekä niiden ymmärtäminen. Ehkä omien vahvuuksien korostaminen onkin humanistien heikkous, ei mörkönä kummitteleva vihamielinen yhteiskunta.

Olen tuosta alkuosta runsaasti samaa mieltä, juuri näin se on ja humanistinen koulutus kyllä antaa juuri näitä valmiuksia! Tuosta lopusta olen eri mieltä.

Minusta humanistisista aineista valmistuneiden suurimpia ongelmia on se, etteivät he tunnista omaa osaamistaan, kun vastavalmistuneilta tai melkein valmiilta opiskelijalta kysytään hänen osaamisiaan, syntyy kovin usein hämmentävä hiljaisuus. Tässä minusta olisi selkeästi humanistisilla tiedekunnilla miettimisen paikka, miten tätä oman osaamisen tietoutta vahvistetettaisiin. Toinen humanistien helmasynti on tietty lammasmaisuus ja terveen itsetunnon puute, jos ei itsekään usko olevansa tärkeä ei siihen kukaan muukaan usko.

[Vetehinen]

Nimimerkki Vetehiselle voisin todeta, että analogiasi ontuu hieman. Jos kaikilla on auto ja Jannella on Ferrari niin mitä ihmeellistä siinä on, että Jannella on Ferrari.

Sanna Nyqvist mainitsi omena-analogian. Hänen ajatuksenaan oli/on, ettei humanistien omena merkitse, etteikö muillakin voi olla omenia.

Ferrari-analogiassa muilla ei ole Ferraria, kuin Janne The Humanistilla.

Et varsinaisesti vastaa mihinkään siitä kritiikistä, jota argumentointisi herättää vaan kierrät kuin kissa kuumaa puuroa kaikkia asiakysymyksiä ikiaikaisella "se joka saa viimeisen sanan, voittaa" -taktiikalla. Esimerkiksi kirjoitat: "Mutta humanistit ovat myös niitä, jotka ovat naisten aseman heikentäneet ennen aseman parantamista." Tällaisella logiikalla päädytään siihen, että kaikki mitä humanismi voi saavuttaa on pahasta, jollemme usko lopulta löytävämme utopiaa.

Ei kaikki ole tietenkään pahasta. On varmasti asioita, joiden kohdalla ei voi puhua "hyvästä" tai "pahasta" ja joissa humanistit ovat saavuttaneet merkittäviä edistysaskeleita. Historia, kielet, arkeologia jne.

En ole varma, voiko sukupuolten tasa-arvoa nimittää humanistien aikaansaannokseksi, mutta jos voi, niin luonnollisesti epätasa-arvokin humanistien aikaansaannosta.

[Vetehinen]

Minusta humanistisista aineista valmistuneiden suurimpia ongelmia on se, etteivät he tunnista omaa osaamistaan, kun vastavalmistuneilta tai melkein valmiilta opiskelijalta kysytään hänen osaamisiaan, syntyy kovin usein hämmentävä hiljaisuus. Tässä minusta olisi selkeästi humanistisilla tiedekunnilla miettimisen paikka, miten tätä oman osaamisen tietoutta vahvistetettaisiin. Toinen humanistien helmasynti on tietty lammasmaisuus ja terveen itsetunnon puute, jos ei itsekään usko olevansa tärkeä ei siihen kukaan muukaan usko.

Minulle on syntynyt saman suuntainen käsitys tällä foorumilla käytyjen keskustelujen perusteella.

Jos rakennusinsinööriltä kysytään, mitä sinä osaat, niin hän vastaa, minä osaan rakentaa talon.

Jos historioitsijalta kysytään sama kysymys, niin vastaako historioitsija, minä osaan tutkia historiaa (tms) vai vastaako hän, minä tiedän historiasta?

Jos vastauksena on, minä tiedän historiasta, niin rakennusinsinöörin vastine olisi minä tiedän millainen talo on.

Rakennusinsinööri joka tietää millainen talo on, on aika tyhjän pantti, mutta insinööri, joka osaa rakentaa talon, on arvokas. Sama koskee humanisteja. Pelkkä tieto historiasta ei ole paljon väärtti, mutta mihin sitä tietoa voi käyttää, voi olla arvokasta.