Pelhon väite on suorastaan terveen järjen vastainen. Jos puolet Kannaksen armeijasta olisi ryhtynyt karkureiksi, olisi käsittämätöntä, miksei Puna-armeija pystynyt saavuttamaan tavoitettaan, kun rintamassa oli suorastaan ammottavia aukkoja.Ilmo Kekkonen kirjoitti:Karkuruuden mittasuhteet tunnettiin ja koettiinjo 1944. Ne selvitti mm. Kannaksen joukkojen esikunta jo elokuussa -44.Kannaksella oli taistelujen alkaessa noin 88 000 ja päättyessä noin 150 000 miestä.Tutkimusluvut päätyvät maksimissaan noin 30 000 karkuriin, eksyneeseen, hermonsa menettäneeseen tai jollain muulla tavalla joukostaan eroon joutuneeseen.Osa oli hyvin lyhytaikaisia. Varsinaisia karkureita oli ehkä 8 000-12 000.Martti Pelho kirjoitti:Nyt vuonna 2011 voimme totuudenmukaisesti arvioida kesäkuun 1944 rintaman murtumisten ja niitä seuranneiden yksilöiden ja kokonaisten joukko-osastojen karkuruuden mittasuhteiden olleen järkyttävän suuret ja lohkaisseen lähes puolet Kannaksen 100.000 miehen vahvuisesta armeijastamme eli ollen noin 50.000 sotilaan suuruusluokassa.
Keskimäärin oli Kannaksella päivttäin pois rivistä pahimpaan aikaan noin 6 000 miestä. Yhtään kokonaista joukko-osastoa ei ole ryhtynyt karkureiksi, vaikka parista vankipataljoonasta lähti jopa satoja miehiä.
Samoin olisi täysin käsittämätöntä Suomen (Mannerheimin) päätös jatkaa taistelua, sillä miten Itä-Karjalasta tuotuihin rykmentteihinkään olisi voitu luottaa?