Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

skrjabin kirjoitti:

Emma-Liisa kirjoitti:Kyse onkin siitä, että talvisodan takia Norjaan ehti ensin Saksa eikä Englanti, jolle Norja kai olisi ihan vapaaehtoisesti päästänyt maahan.

En kyllä oikein ihan ymmärrä tuota päätelmää. Saksassakin Norjan valtausta oli pohdittu jo ennen talvisotaa, yhtenä potentiaalisena sotanäyttämönä se esiintyy puheissa jo keväällä 1939, ja suunnittelukin aloitettiin jo joulukuussa 1939. Minusta on aika pitkälle vedetty olettama se ettei Saksa olisi sinne voinut ensin päästä ilman talvisotaa. Sen ehkä voisi sanoa että talvisota nopeutti kehitystä sillä suunnalla.

Juu, sotilaat olivat asiaa pohtineet, mutta hehän eivät asiaa (kuten eivät mitään muutakaan) päättäneet vaan Hitler, jolle asia aktualisoitui vasta talvisodan loppuvaiheessa.

Emma-Liisa kirjoitti: Juu, sotilaat olivat asiaa pohtineet, mutta hehän eivät asiaa (kuten eivät mitään muutakaan) päättäneet vaan Hitler, jolle asia aktualisoitui vasta talvisodan loppuvaiheessa.

Kyllä se Hitlerille "aktualisoitui" viimeistään tammikuussa, jolloin hän otti Norjaa ja Tanskaa koskevat suunnitelmat henkilökohtaisesti luuppinsa alle. Ei Hitler tietysti muutenkaan ulkona ollut niistä suunnitelmista aiemminkaan.

Agricolan kirja-arvostelujulkaisussa ilmestyi 6.2.2013 Martti Häikiön arvio teoksesta:
Wahlbäck, Krister: Jättens andedräkt. Finlandsfrågan i svensk politik 1809‒2009. Atlantis, 2011.

Ruotsi on entinen suurvalta, jonka historia näyttää erilaiselta eri ilmansuunnista. Etelänaapuri Tanska on ikivanha kilpailija ja jopa perivihollinen, joka menetti Ruotsille Skoonen ja Norjan. Länsinaapuri Norja taas itsenäistyi Ruotsista 1905 osana yleistä kansallisvaltioiden nousua ja eurooppalaisten imperiumien hajoamista. Ruotsin suhtautumista itänaapuri Suomeen ja muihin Itämeren rannoilla sijaitseviin alueisiin värittää niin ikään suurvaltanäkökulma.

* Martti Häikiö: Diplomaattisesti Suomen kysymyksestä (Agricolan kirja-arvostelut, 6.2.2013)

Tapio Onnela kirjoitti:Agricolan kirja-arvostelujulkaisussa ilmestyi 6.2.2013 Martti Häikiön arvio teoksesta:
Wahlbäck, Krister: Jättens andedräkt. Finlandsfrågan i svensk politik 1809‒2009. Atlantis, 2011.
[ Martti Häikiö: Diplomaattisesti Suomen kysymyksestä (Agricolan kirja-arvostelut, 6.2.2013)

Hyvä ja ajatuksia herättävä arvostelu.

Max Jakobson taitaa meillä Suomessa olla samanlainen diplomaatti, joka selittää kaikki parhain päin (tämä ei ole moite).

Ruotsi sortui tähän keväällä 1918 lähettäessään 600 miehen sotilasosaston ”auttamaan” ahvenanmaalaisia heidän ”itsenäisyyspyrkimyksissään”.
Samaa sopivaan ideologiaan puettua erityissuhdetta Suomi itse on harrastanut suhteessa Itä-Karjalaan,

Jaajaa, taisi olla Johannes Salminen joka aikoinaan kirjoitti, että kun kolme miljoonaa haluaa itsenäisyyttä, niin soitetaan Finlandiaa (loppua en muista tarkasti mutta ajatus oli että samaa ei suotaisi pienemmälle). Joten miksi nuo haöveksivat lainausmerkit - ahvenanmaalaisethan todella halusivat itsenäistyä Suomesta ja liittyä Ruotsiin.

Toisaalta Ruotsin menettelyn voi kyllä rinnastaa Suomen heimosotiin, joskin Itä-Karjalassa tilanne taisi olla ristiriitaisempi kuin Ahvenanmaalla. Mutta tästä(kin) näkee, että aina valitaan se periaate, joka tukee omaa etua.

Emma-Liisa kirjoitti:Hyvä ja ajatuksia herättävä arvostelu.

Ainakin tämä kohta Häikiöllä herätti minussa eräänlaisen ajatuksen:

Stalin teki rauhan talvisodassa vain koska hän pelkäsi joutuvansa sotatilaan Englannin ja Ranskan kanssa. Ja jatkosodassa Neuvostoliitto olisi nielaissut Suomen ilman Saksan tukea

Siis milloin olisi nielaissut? No varmaan juhannusruusujen kukkiessa 1941, jolloin Suomi tunnetusti aloitti puolustustaistelunsa tunnuksenaan "käymme omaa erillistä sotaamme".

nylander kirjoitti:

Stalin teki rauhan talvisodassa vain koska hän pelkäsi joutuvansa sotatilaan Englannin ja Ranskan kanssa. Ja jatkosodassa Neuvostoliitto olisi nielaissut Suomen ilman Saksan tukea

Siis milloin olisi nielaissut? No varmaan juhannusruusujen kukkiessa 1941, jolloin Suomi tunnetusti aloitti puolustustaistelunsa tunnuksenaan "käymme omaa erillistä sotaamme".

Tarkoittanee vuotta 1940. Tai 1944 tai molempia.

Mutta eikös Häikiö juuri toimi samoin kuin Wahlbäck eli käyttää historiaa nykypolitiikan palveluksessa: jos Suomi kerran ei ole ennenkään pärjännt yksin, niin ei pärjää nytkään, joten paras on liittyä Natoon. :)