Arnstad syyttää Suomea lasten, vanhusten ja sotavankien massamurhista

[JariL]

Koska kyseessä oli sama projekti, niin tottakai Silvennoi ja Westerlund ovat keskustelleet tästä asiasta ja varmaan kaikista muistakin. Samankin aiheen tutkijat voivat kuitenkin tulla eri tuloseen - eikä se ole välttämättä mikään huono asia.

Kun lukee Silvennoista ja Westerlundia ei kyllä synny kuvaa siitä, että he olisivat keskustelleet. Silvennoinen väittää melko kategorisesti, että valvontaosaston saksalaisille luovuttamat vangit ammuttiin heti luovutuksen jälkeen. Westerlund on löytänyt kuitenkin 8 nimeltä mainittua vankia, jotka palautettiin Norjasta Neuvostoliittoon -45. Hän myös toteaa, että on mahdoton varmuudella sanoa mitä luovutetuille tapahtui, koska kirjanpito on puutteellinen, vankeja siirrettiin muualle Saksan hallitsemille alueille jne. Silvennoinen on ottanut omiksi esimerkeikseen ne vangit, joista tiedetään että heidät ammuttiin.

Silvennonen antaa myös ymmärtää, että juutalaiset tapettiin hetimiten. Kuitenkin Westerlundin mukaan Stalag 309:n alaisuudessa oli vielä saksalaisten lähtiessä perääntymään Suomesta juutalaisille tarkoitettuja alaosastoja joissa oli vankeja.

Silvenoisen mukaan Valpon virkailijat olivat tietoisia siitä, että saksalaiset suorittivat sotavankien massamurhia Stalag 309:n alaisilla leireillä. Valpon etsivien alisitus Sonderkommando Finnlandille kuitenkin loppui 31.12.1941. Westerlundin mukaan sodan alun ja 31.12.1941 välisenä aikana Stalag 309:llä ammuttiin (surmattiin tarkoituksella) kuitenkin vain noin 30 sotavankia. Suurempi määrä (n. 300) sotavankeja ammuttiin vasta maalis-huhtikuusssa 1942. Asiakirjatodisteita tästä ei ilmeisesti ole säilynyt vaan tieto perustuu tapahtumia todistamassa olleen saksalaisen sotilaan 1970 -luvulla antamaan lausuntoon. Eli minkä kokoluokan joukkomurhaan Valpo itse asiassa osallistui? Ja oliko päämajan valvontaosastolla varma tieto etukäteen siitä, että vangit ammutaan? Jälkikäteen tämä tieto on kyllä saatu, siitä Silvennoinen esittää varsin hyvät todisteet mutta hän myös päättelee, että "kun jälkiäkteen niin kyllä myös etukäteen".

Sinällään Silvennoisen tutkimus on minusta hyvää historiantutkimusta ja myös erittäin mielenkiintoinen. Westerlundin ja Silvennoisen töiden välillä on kuitenkin sellaisia ristiriitoja, että ne olisi kannattanut käydä yhdessä läpi ennen kirjojen julkaisemista. Jos Westerlund on oikeassa, saksalaisten ideologinen sota Suomen alueella oli kyllä todellisuutta mutta ei niin kategorista kuin Silvennoinen antaa ymmärtää. Suomalaisten osallisuus muuttuu myös hieman siitä mitä Silvennoinen antaa ymmärtää.

[JariL]

Huomattakoon kuitenkin, että Westerlundin mielestä joukkokuolemiin ei ollut syynä ruuan puute, vaan huono hygienia yms. Haavoittuneita ja sairaita sotavankeja ei myöskään hoidettu yhtä hyvin kuin omia.

Mutta Westerlund kertoo myös, miten sotavankien muona-annoksia tietoisesti huononnettiin muuttamalla tiettyjen ainesosien paikalla toisia, joita ei yleensä käytetty ihmisravinnoksi. Tähän annettiin ylhäältäpäin mahdollisuus.

Sekä sotavankien että siviilivankien osalta päädyttiin siihen, että hoitohenkilökunta on venäläistä sikäli kuin se oli mahdollista. Taustalla on varmasti ollut ajatus siitä, että omalla kielellä kommunikaatio sujuu paremmin. Samalla kuitenkin vankien terveydenhuolto on saattanut irtaantua omaksi saarekkeekseen vaikka toimintaa ovatkin johtaneet suomalaiset. Vangiksi jäänyt lääkintähenkilökunta ei myöskään kaikilta osin ole varmastikaan ollut pätevää hoitamaan tehtäviään vankileireillä, joissa ongelmat eivät vastanneet saatua koulutusta. Heikot materiaaliresurssit eivät myöskään ole parantaneet tilannetta.


Muona-annoksien tietoinen heikentäminen saattaa olla esimerkki logistiikkaongelmista joihin vastattiin korviketuotteilla.

[Emma-Liisa]

Westerlundin ja Silvennoisen töiden välillä on kuitenkin sellaisia ristiriitoja, että ne olisi kannattanut käydä yhdessä läpi ennen kirjojen julkaisemista. Jos Westerlund on oikeassa, saksalaisten ideologinen sota Suomen alueella oli kyllä todellisuutta mutta ei niin kategorista kuin Silvennoinen antaa ymmärtää. Suomalaisten osallisuus muuttuu myös hieman siitä mitä Silvennoinen antaa ymmärtää.

Mimusta taas on hyvä, että tutkijoiden välillä on julkisiakin ristiriitoja. Parhaassa tapauksessa se auttaa yleisöä ymmärtämään, etteivät tulokset ole mitenkään absoluuttisia. Tosin tässä tapauksessa ei näytä niin käyneen, koska Silvennoinen sai räväkkyydellään lähes kaiken huomion ja Westerlund jäi melko lailla sivuun.