Lemmi kirjoitti:Luulen ettet Veikkoseni halua keskustella Natosta, vaan piiskaat Venäjää tässäkin ketjussa, vaikka ketjun otsikko on Puhutaan Natosta.
Vuonna 1939 Suomi ei varmasti halunnut sotaa, mutta Stalin halusi valloittaa Suomen tehtyään sopimuksen Hitlerin kanssa ja Talvisodassa Suomi oli yksin.
Stalinin välirauhan aikana Suomen oli pakko hakea ja saattoi hakea tukea toiselta dioktaattorilta ja 1944 olimme taaskin yksin puolustautumassa Neuvostoliittoa vastaan.
Stalinin 1948 vaatiman YYA-sopimuksen aikakautena meillä yritettiin selitellä, että tuo puolustusliittosopimus olisi tullut solmia jo ennen Talvisotaa.
Yleensä katsotaan Suomen selviytyneen ww2:sta vuoteen 1957 mennessä, yli 400 000:n siirtoväki oli uudelleen asutettu, sotakorvaukset maksettu ja jälleenrakennustyö tehty. Aikaa sotaan ja jälleenrakennukseen oli kulunut lähes 20 vuotta.
Puolustusliitto Nato perustettiin 1949 Neuvostoliiton uhkaaman Euroopan puolustamiseksi mahdollisessa sodassa aggressiivista ja laajentumishaluista ja länsi-Eurooppaan hyökkäystä suunnittelevaa neuvostoimperiumia vastaan. USA hoitaisi oman alueensa puolustuksen arvattavasti yksinkin ilman Euroopan ja EU:n valtioita.
Nato ei ole Suomelle uhka mutta entisen imperiuminsa palauttamisesta haaveileva aggressiivisen arvaamaton Venäjä on.
Nato pyrki rakentamaan vuosina 1991 - 2013 rauhankumppanuutta Venäjän kanssa parikymmentä vuotta, mutta Venäjän suorittama Krimin miehitys ja sota Ukrainassa olivat käännekohta ja Venäjän ja Lännen erimielisyydet ovat syvempiä kuin pelkästään Ukrainan kriisi.
Talvisodan aikana ja 1944 selvisimme sodassa, mutta Suomessa tiedettiin, että suuren maan asevoima osoittautuu ennen pitkää liian suureksi ja ylivoimaiseksi vastustajaksi.
Kylmän sodan aikana Suomea pidettiin idässä ja lännessä yya-sopimuksen perusteella sotilaallisesti neuvostoblokkiin kuuluvana, mutta onneksi sotaa ei syttynyt.
"Suomen itsenäisestä ja uskottavasta puolustuksesta" jotkut puhuvat edelleenkin, mutta kauanko kestäisimme jälleen yksin kuten Talvisodan aikaankin?
Ja yksin olisimme kohtaamassa kriisitilanteessa ydinasepainostuksen eli ydinasekiristyksenkin.
Uskotaanko jälleen, kuten 1939, ettei sotaa tule. Toivottavasti ei tulekaan, mutta turvallisuuspolitiikka ja "uskottava puolustuskin" tulisi turvata sotilasliitolla rauhan aikana. Mihin puolustusvoimia ja puolustusliittoa ylipäätään tarvittaisiinkaan jos uskottelisimme elävämme maailmassa, jossa ei esiinny voimapolitiikkaa?
Sotilaallisella puolustuksellamme sanotaan myös voitettavan aikaa neuvotteluja varten, mutta kenen kanssa? Tavanomaisin asein aloitettu sota muuttunee nopeasti ydinsodaksi, Venäjällä ainakin puhutaan jatkuvasti taktisten ydinaseiden käytöstä tasoittamassa voimasuhdetta idän ja lännen välillä. Nato ei ota uusia jäseniä kriisitilanteessa ja Venäjän käynnistämän Ukrainan kriisin alkuvaiheessakin lännessä tuotiin julki varsin selväsanaisesti, ettei Ukraina ole Naton jäsenmaa ja Venäjällä sama ilmeisestikin otettiin laskelmissa ja päätöksissä huomioon jo ennalta?
Veikko Palvo