Laki erottaa yksityisenkin kohdalla kuolemantuottamuksen, tapon ja murhan. Ero tehdään sen mukaan, onko ollut aikomus tappaa ja onko tappaminen ollut ennalta suunniteltua, on tehty lainsäädännössä jo varhain.Toni Selkälä kirjoitti:Jos lopputulos on kuitenkin molemmissa tapauksissa lukematon määrä uhreja en ole aivan varma siitä mikä rinnastamisen ongelma lopulta on. Itse en ainakaan näe suurta eroa sen välillä kuolevatko ihmiset nälkään ja huonoon kohteluun suomalaisella vankileirillä vai osmannien valtakunnan määräämällä karkoitusmatkalla.Klaus Lindgren kirjoitti:Ymmärtääkseni Armenian kansanmurhan rinnastaminen vuoden 1918 sisällissotaan Suomessa ontuu sikäli, että Suomessa kumpikaan osapuoli ei pyrkinyt tuhoamaan jotain kansanryhmää kokonaisuudessaan.
Niin traaginen kuin 11.9. oli, niin vielä traagisempaa olisi, jos olisi tapettu sama määrä ihmisiä, jos sama määrä ihmisiä olisi tapettu esim. pienessä kaupungissa. Ja kaikkein traagisinta, jos kyseessä olisivat jonkun heimon viimeiset.
Tähän voi suoraan sanoa: ei voi. Jo Solzhenitsyn sanoi, että väkivalta edellyttää valheita, joilla se oikeutetaan.Toni Selkälä kirjoitti: Mikäli todella kansanmurhaan olisi haluttu ryhtyä, eikö sen olisi voinut toteuttaa aivan yhtä hyvin ilman veruketta?
Jopa Hitlerkin tarvitsi verukkeita eli ankaraa propagndaa. Silti reaktio Kristalliyöhän 1938 oli sellainen, ettei juutalaisia haluttu murhata Saksasa eikä julkisesti. Myös Jugoslaviassa tarvittiin "vihakampanja".