Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Ciccio kirjoitti:Rikollisimmillaan harmaa raha hankitaan huumeilla, ryöstöillä jne.

Niinpä. Jos minä olisin mafian neuvonantaja ehdottaisin ilman muuta huumekieltolakia puolustavien organisaatioiden ja järjestöjen toiminnan rahoittamista.

Pakistanin tiedustelukoneisto toimi NL-miehityksen aikana USA:n apuna jihadin tukijana. CIA hankki toiminnalle rahoituksen epävirallista tietä, huumerahalla. Afganistanissa ja Pakistanissa ei tuotettu suuria määriä huumeita ennen kuin CIA:n operaatioiden tuloksena alue alkoi jo tuottaa 60% USA:n heroiinikysynnästä. Mujahedinit määräsivät talonpojat istuttamaan oopiumia valtaamillaan alueilla.

USA ei tehnyt elettäkään afgaaniliittolaistensa huumekauppaa vastaan. Jopa CIA:N Afganistan-operaation entinen johtaja Charles Cogan on 1995 myöntänyt, että "päätehtävämme oli tehdä mahdollisimman paljon vahinkoa neuvostoliittolaisille...myönnetään että huumeasiat jäivät silloin hoitamatta. Mutta saavutimme varsinaisen päämäärämme. Neuvostoliitto lähti Afganistanista". Mm. USA:n huumevirasto DEA:n mukaan v. 2000 Afganistanissa tuotettiin yli 70 % koko maailman oopiumista ja noin 80 % Euroopan opiaateista. Nousu oli huikeaa 1998-99. Huumerahat siirtyivät kansainvälisiin pankkeihin. Taleban itse kielsi unikon viljelyn v. 2000. Sen sijaan sitä vastustava Pohjoisen liitto kannatti viljelyä. USA tuki Pohjoisen liittoa 2001. Jo 2002 tuotanto alkoi jo kasvaa.

USA pyrki hyödyntämään pakistanilaista tiedusteluverkostoaan myös NL:n hajottua Keski-Aasiassa, Kaukasuksella ja Balkanilla yhdessä tiukan linjan saudi-wahhabiittien kanssa. Pitkään talebanien islamistinen valtio nähtiin Washingtonissa sen intressejä palvelevaksi, vaikka se muodollisesti olikin antiamerikkalaista. Se patosi strategisia alueita. Talebanien aseistuksestakin huomattava osa oli Pakistanin tiedustelupalvelun toimittamaa. Alueen huumekaupan tuottoja käytettiin 90-luvun alusta lähtien Bosnian ja Kosovon joukkojen varustamiseen, samoin tshetsheenejä koulutettiin.

Ylläoleva on referaatti teoksen:
Chossudovsky, Michel, Sota ja globalisaatio. Syyskuun 11. päivän taustaa. Like 2003. s. 31-36.
Teokseen voi ja tulee toki suhtautua kriittisesti, mm. julkaisijana Rauhanpuolustajat, mutta argumentointi on toki mutua vakuuttavampaa. Siinä on käytetty kansainvälisiä uutislähteitä, amerikkalaisia julkisia virallisia asiakirjalähteitä ym. ja tiedot on asianmukaisesti viitattu.

Mikäs termi tämä narkoterrorismi on? Edustaisiko mielestäsi narkoterrorismia esim. Yhdysvaltojen suorittamat Etelä-Amerikan kokapensaiden summittaiset myrkytysruiskutukset?

Anteeksi kun hyppään tähän kohtaan ketjua asiasta näkkileipään, mutta tähän asiaan pakko puuttua. Termi narkoterrorismi on käsittääkseni lanseerattu Yhdysvalloissa 80-luvulla Ronald Reaganin toimesta jolla kuvattiin FARC kapinallisia Kolumbiassa olevan sisällissodan osapuolena. Tällä termillä perusteltiin USA:n aseellinen, koulutuksellinen ja sotilaallinen tuki Kolumbian hallituksen hyväksi. Käsittääkseni USA on yksi sisällissodan osapuolista Kolumbiassa sotilasoperaatio verhotaan vain huumeiden vastaiseksi sodaksi.

Itselläni oli onnekkaasti mahdollisuus piipahtaa Etelä-Amerikassa vuonna 2003 jolloin tapasin mm. Kolumbialaisia toimittajia ja maanviljelijöitä ja heidän edustajiaan. Jokainenhan voi sitten laittaa seuraavan sepustuksen ihan omaan arvoonsa mitä tästä seuraa, koska en ole akaateemikko ja anonyymin kirjoittajan jorinat jollekkin nettifoorumille eivät täytä kyllä minkään sortin todistustaakkaa sinällään.

Ensinnäkin haluaisin sanoa että muiden maiden väestön suhtautuminen Kolumbialaisiin on melko kummallinen Etelä-Amerikassa. Heitä ei juuri pidetä arvossa ja on varsin perusteltua sanoa että Kolumbialaisiin Etelä-Amerikassa suhtaudutaan vähän samalla tavalla kuin kanta väestö suhtautuu mustalaisiin Suomessa. Lisäksi länsimaisena ihmisenä on mahdotonta puhua politiikkaa Kolumbialaistren kanssa. Itse yritin tuota kahden keskisissä keskusteluissa Kolumbialaisten kanssa jolloin minulle vain vinkattiin "kurkun leikkaamisliikettä" joka saattoi heitä odottaa kotimaahan palattuaan, he pelkäsivät että koska olin valkoinen länsimaalainen ja kiinnostunut heidän kokemuksistaan saatoin olla CIA:n palkkalistoilla.

Maanviljelijöiden mukaan kokapensaiden ruiskutukset Kolumbiassa eivät suinkaan ole summittaisia vaan varsin järjestelmällisiä jotka keskittyvät FARC:n hallinnoimalle alueelle. Länsimediassa väitetään että FARC kasvattaa kokapensasta alueillaan ja valmistaa siitä kokaiinia, tosin minulle väitettiin päinvastaista. Maanviljelijät väittivät että FARC:n alueilla todellakin valmistetaan kokaiinia josta FARC kerää verot mutta muutoin ei osallistu sen viljelyyn, myymiseen tai valmistukseen. FARC kerää myös muistakin viljelykasveista veroa jolla se rahoittaa sotaa, kouluja ja monia muita palveluita. Voisi melkein väittää että FARC itseasiassa on valtio joka toimii sen mukaisesti hallitsemillaan alueilla. Maanviljelijät valittivat että myrkytyslennot eivät pelkästään rajoitu kokapensaiden myrkytykseen vaan kaikenlaisten veljelmien myrkytykseen kuten kahvin, banaanin jne. mitä nyt peltoja lentäjä sattuu löytämään FARC:n alueen yli lentäessään. Paikalliset kutsuivat noita lentokoneita "vaaleanpunaisiksi", koska myrkytyslennon jälkeen alueen juomavesi muuttui parin päivän ajaksi vaaleanpunaiseksi. He väittivät että tuon vaaleanpunaisen juomaveden juonnin seurauksena alueella on syntynyt todella paljon epämuodostuneita lapsia ja erilaiset sairaudet ovat lisääntyneet.

Maanviljelijät väittivät että laillisen hallituksen hallinnoimilla alueilla valmistetaan kokaainia enemmän kuin FARC:n hallinnoimilla alueilla, mutta myrkytyslentoja sinne ei juuri suoriteta, ellei haluta tehdä näyttävää propaganda operaatiota länsimedialle jossa esitellään huumeiden vastaista sotaa. Syy tähän on se että hyvin syvälle FARC:n hallinnoimille alueille ei ole medialla tai armeijalla mitään asiaa (siis ilman FARC:n lupaa). Siis siellä saattaa oikeasti tulla rautaa vastaan eikä kunnon materiaalia poltetuista kokapelloista saada kuvattua ilman kunnon tulitaistelua.

Kiitos kiinnostavista lisäyksistä! Haluaisin kuitenkin sen verran täsmentää tätä aihetta, että on tietysti olennaista erottaa koka-lehtien tradtitionaalinen käyttö kokaiinin valmistuksesta ja kaupasta. Koka-pensaiden myrkytysruiskutuksia voisi verrata siihen, että kahviviljelmiä alettaisiin tuhota kun joku saisi päähänsä ruiskuttaa kofeiinia suoneen.

Tässä pari viitettä aiheeseen:

Bolivia and Peru defend coca use

The UN lists coca as a controlled substance like cocaine or opium
Bolivia and Peru have defended the continued, traditional use of coca leaves after they were criticised by a UN drugs agency report.

The UN report concentrated on coca cultivation as the basis for cocaine production, they said.

It failed to recognise that coca leaves had been used by indigenous peoples for medicinal and religious purposes for centuries, they added. (BBC Thursday, 6 March 2008, http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/7280906.stm

* Traditional coca use: caught in the cross fire (Transform Drug Policy Foundation)
* YouTube video aiheesta:

Suuret kiitokset kiinnostavasta referaatista! Tuossa tekstissä ei tosin minusta näytetty toteen sitä aikaisempaa väitettäsi, jonka mukaan "USA:n tiedustelupalvelu "koordinoisi" kansainvälistä huumekauppaa", laajemmassa mielessä. Vaikka eittämättä taitaa olla niin, että CIA on osallistunut joidenkin operaatioiden rahoitukseen huumekaupan avulla.

jsn kirjoitti:Taleban itse kielsi unikon viljelyn v. 2000. Sen sijaan sitä vastustava Pohjoisen liitto kannatti viljelyä. USA tuki Pohjoisen liittoa 2001. Jo 2002 tuotanto alkoi jo kasvaa.

Varmaankin suuravallan hallinto voi toimia myös ristiriitaisesti: Vuoden 2001 toukokuussa USA antoi 43 miljoonan dollarin avustuksen Afganistanin taleban-hallinnolle kiitokseksi siitä, että nämä olivat kitkeneet unikkoviljelmät Afganistanista. Tosin toisten lähteiden mukaan talebanien todellinen päämäärä oli nostaa varastoissa olevan ooppiumin hintaa.

Ehkä koordinointi on väärä sana, mutta sanottaisiinko, että se on edistänyt sitä vahvasti, koska näin saadaan välikäsien suuria käyttövaroja ilman että kukaan joutuu kongressissa kuultavaksi. Tuskin huumeongelman kasvattaminen kuuluu CIA:n tavoitteisiin, mutta se on ollut vahvasti osallinen. Huumekaupan tuotot ovat olleet niin suuria, ja levinneet niin laajalle maailmassa, että voi toki olla jo vaikea erottaa kuka on osallinen, kuka ei. Jos Afganistanin merkitys tuotantoalueena on tosiaan yli puolet maailmanmarkkinoista, kuten ao. teoksessa väitetään, niin asia ei ole vailla merkitystä.

jsn kirjoitti:ylläoleva on referaatti teoksen:
Chossudovsky, Michel, Sota ja globalisaatio. Syyskuun 11. päivän taustaa. Like 2003. s. 31-36.
Teokseen voi ja tulee toki suhtautua kriittisesti, mm. julkaisijana Rauhanpuolustajat, mutta argumentointi on toki mutua vakuuttavampaa. Siinä on käytetty kansainvälisiä uutislähteitä, amerikkalaisia julkisia virallisia asiakirjalähteitä ym. ja tiedot on asianmukaisesti viitattu.

========================================================================
Enemmän tietoja ja teoksia näyttää löytyvän KGB:n huumeyhteyksistä ja organisaatioista
asiakirjalähteiden pohjalta laadittuina.
KGB-huumekauppayhteyksiä on runsaasti ilmeisesti siksi, että NL:n tuettavina oli
ideologiavientinsä johdosta lukuisia vapautusliikkeitä. Terroristinimitystä käytetään nykyisin Venäjälläkin, NL:n aikana sitä vastustavien liikkeiden jäsenet olivat bandiitteja.
mm.: Terrornomics, isbn 978-0-7546-4995-3, S.C.Costigan ja D.Gold, 2007,s.31.
"Erityisesti neuvostolaiset linkittivät huumausaineet ja terrorismin osaksi strategiaansa." The Soviet Military Encyclopedia 1979: "Myrkyt ja huumausaineet" aseina Länttä vastaan. ( Sovetskaya 1979, 7:493; Pope, 1987; Suvorov, 1983, 1210 )
Terroristiorganisaatiot
Fuerzas Armadas Revolucionares Columbia= FARC, lähi-idän PLO,
Sri Lankan Tamilit jne.
"PLO osallistui kansainväliseen huumevälitykseen 1960-luvun lopulta alkaen..........
...Kolumbian huumetuottajat opastivat afgaaneja unikkojen viljelyssä ja kuinka se muutettaisiin heroiiniksi."
-----------------------------Epäilen, ettei KGB osallistunut itse huumekauppaan, ei se ole ollut tarpeen, mutta vallankumous-/ terroristiliikeitä ohjaillessaan kgb:n on täytynyt olla tietoinen avustamiensa järjestöjen rahoitusmuodoista.
Kirjoitetaan myöskin neuvostoaseiden ostamisesta huumerahalla, totta vai ei vai
disinformaatiota ?
Jokainen voi muodostaa käsityksensä mutu-pohjaltakin.

Veikko Palvo

Ciccio, Veikko Palvo kirjoitti:Enemmän tietoja ja teoksia näyttää löytyvän KGB:n huumeyhteyksistä ja organisaatioista asiakirjalähteiden pohjalta laadittuina.
KGB-huumekauppayhteyksiä on runsaasti ilmeisesti siksi, että NL:n tuettavina oli
ideologiavientinsä johdosta lukuisia vapautusliikkeitä.
Voi ollakin, mutta jos väität, että niitä oli enemmän, pitäisi se perustella vähän paremmin. Keskustelun pointtihan ei ole kuitenkaan toistaiseksi ollut kahden suurvallan vertailussa.Mikään ei tosin estä laajentamasta sitä tähänkin suuntaan.

Ciccio, Veikko Palvo kirjoitti: Jokainen voi muodostaa käsityksensä mutu-pohjaltakin.

Tietysti voi muodostaa käsityksiä mutu-pohjalta, mutta tässä foorumikeskustelussa on minusta kiinnostavampaa ja opettavaisempaa kun keskustelijat pyrkivät perustelemaan kantojaan tarkistettavissa olevilla faktoilla. Huumepolitiikkaan liittyvissä keskusteluissa on tosin hyvin yleistä se, että asiasta puhutaan enemmän tunne ja moraalitasolla.

Ciccio, Veikko Palvo kirjoitti: Jokainen voi muodostaa käsityksensä mutu-pohjaltakin.

Tapio Onnela kirjoitti: Tietysti voi muodostaa käsityksiä mutu-pohjalta, mutta tässä foorumikeskustelussa on minusta kiinnostavampaa ja opettavaisempaa kun keskustelijat pyrkivät perustelemaan kantojaan tarkistettavissa olevilla faktoilla. Huumepolitiikkaan liittyvissä keskusteluissa on tosin hyvin yleistä se, että asiasta puhutaan enemmän tunne ja moraalitasolla.

=======================================================================
Mikä on faktaa ja mikä fiktiota huumepolitiikassa, johon näytetään useinkin sekoitettavan poliittiselta pohjalta syyllisyyskysymyskin, tukiko ja/tai johtiko
huumeongelman syntyä KGB vai CIA, NL vai USA.
Molemmat, toinen vai ei kumpikaan -- se näytettäisiin päätettävän useinkin
mutu-tasolla ?
Jasser Arafatin PLO on hyvä esimerkki.
Englannin National Criminal Intelligence Service ( NICS ) arvioi 1993 PLO:n olevan rikkaimman terroristijärjestön 8- 10 miljardin €:n omaisuudella ja 1,5 - 2,0 miljardin
€:n vuosituloilla huumekaupasta.
Suomi äänesti ainoana pohjoismaana PLO:n YK-huomioitsija-aseman puolesta 1974 ja PLO perusti Helsingin toimistonsa 13/6.1983.
Oslon sopimuksessa 1993 Israelkin tunnusti PLO:n palestiinalaisten edustajaksi ja PLO tunnusti Israelin olemassaolon oikeutetuksi.
Huumausainekaupalla
toimintaansa rahoittanut järjestö tunnustettiin rauhan aikaansaamisen toivossa
sen enempiä moralisoimatta.
( Sama voi kenties toistua Afganistanissakin ? )
--------
UNODC Libanonista, josta PLOnkin huumeita lienee ollut lähtöisin:
http://www.unodc.org/egypt/en/country_p ... banon.html
Libanonin pankkisalaisuus on Sveitsiä tiukempi, rahanpesua ei voi valvoa.
L. suurin huumeiden tuottaja lähi-idässä 1970- ja 1980- luvuilla, (mm. Bekaan laakso )
max. 1000 tonnia kannabista ja 3500- 5000 ha unikkoviljelmiä = 30 - 50 tonnia =
3 - 5 tonnia heroiiniä.
Viljelmät tuhottiin 1991- 93 ja Libanonista tuli huumesalakuljetuksen ja -jalostuksen keskus. Kokaiini tuodaan pääosin Kolumbiasta.
-------
Mitkä faktat pätisivät PLO:n suhteen ?
Tunne-, moraalitaso ja mutu sivuuttaen.

Veikko Palvo

[toim. huomautus: korjasin postauksen alussa olleet lainaukset oikeiksi, kirjoittajalla olivat menneet lainaukset väärin päin]

Ciccio, Veikko Palvo kirjoitti:Mikä on faktaa ja mikä fiktiota huumepolitiikassa, johon näytetään useinkin sekoitettavan poliittiselta pohjalta syyllisyyskysymyskin, tukiko ja/tai johtiko huumeongelman syntyä KGB vai CIA, NL vai USA.
Molemmat, toinen vai ei kumpikaan -- se näytettäisiin päätettävän useinkin
mutu-tasolla ?

Nyt en oiken ymmärrä mitä ajat takaa? Minusta faktoihin perustuva keskustelu on vain kiinnostavampaa kuin mutuun perustuva. Ei huumepolitiikka tässä MINULLE tee mitään eroa, entä sinulle? Mikä tämä syylisyyskysymys ja 1970-luvulta peräisin olevan dikotomian sekoittaminen keskusteluun oikein tarkoittaa, kyllähän niistä on voitava puhua erikseen myös. Minusta on toki kiinnostavaa kuulla lisää KGB:n ja Neuvostoliiton huumekytkennöistä, tiedän niistä paljon vähemmän kuin USA:n politiikasta.
Mitä tulee mainitsemiesi organisaatioiden suhteisiin huumepolitiikan suhteen en käsitä mitä järkeä siitä on puhua mutu-pohjalta?

Ohessa ehkä hieman lisävalaistusta, tavoitteena ei puolen valinta millään tavoin, vaan pyrkimys osoittaa asian mutkikkuus ja raadollisuus. Lähde löytyy ainakin seuraavasta osoitteesta, olen tässä referoinut sitä hieman.

http://www.fas.org/irp/congress/

http://www.fas.org/irp/congress/1994_cr/s940420-kgb.htm

Congressional Record, Senate, April 20, 1994

Puheessaan arvovaltainen republikaanisenaattori Jesse Helms (1921-2008) kiinnitti huomion ent. korkean CIA-virkamiehen Aldrich Amesin toimiin. Ameshan mm. toimitti venäläisille tiedot huumeidenvastaisesta taistelusta, joihin hänellä oli pääsy. Ames oli CIA:ssa olevan huumetiedusteluelimen johdossa kunnes paljastui. 1990-luvun alussa tiedettiin julkisesti, että KGB oli 1980-luvulla sabotoinut huumekaupan vastaista taistelua. Tämän toteamisen lisäksi Helms valitti USA:n hallituksen passiivisuudesta KGB:n ja Kuuban roolien toteamisessa. Vaikka Helms sanoi vaatineensa jo useita vuosia asian tutkimista, mitään ei ollut tehty: ”ignoring clear evidence…reminiscent of the way the bureaucrats stonewalled congressional investigations into Manuel Noriega´s activities”. Vasta kongressin painostus oli saanut hallituksen toimimaan huumekuningas Noriegaa vastaan. Erityisen kiinnostava tämän ketjun kannalta on Helmsin seuraava maininta: ”Rumours in the 1980s about KGB or Cuban involvement in the drug trade were routinely pooh-poohed by State Department and CIA types.”
Asiaan oli puuttunut myös Wall Street Journal, 10.3.1994, jota Helms puheessaan lainasi. Artikkelin mukaan Ames oli ollut päävastuussa toiminnasta kansainvälisiä huumeparoneja vastaan. 1980-luvun lopulla USA:n tiedustelu yritti kääntää painopisteen NL:n vastaisesta taistelusta huumeidenvastaiseen taisteluun, tavoitteena oli yhteistyö entisten vihollisten kanssa, jota mm. esitettiin vuonna 1989. Ames toteutti tätä yhteistyötä ilmeisesti liiankin hyvin. Wall Street Journal esitti seuraavan epäilyksen: ”Could one explanation for America´s sorry record in the war on drugs be that its key intelligence was going to the other side?”

KGB:n käsissä oli paljon huumerahaa, kukaan ei voi tätä kiistää, mm. Ames sai siltä niistä lähtöisin olleita huikeita summia palkkioksi palveluksistaan. Wall Street Journal epäili em. kirjoituksessaan myös että Amesillä kolumbialaissyntyisen vaimonsa kautta oli yhteyksiä myös muihin tahoihin. Käytännössä Ames oli vastannut USA:n huumeidenvastaisesta taistelusta vuosien ajan. Ames oli mm. kouluttamassa Georgian turvallisuusjoukkoja Shevardnadzen aikana, joilla oli vahvoja kytköksiä huumeiden salakuljetukseen. Tuolloin toinen CIA-virkailija surmattiin. Ent. presidenttihän oli paitsi entinen ulkoministeri, myös arvoltaan KGB-kenraali.

Asia on siis kaukana mustavalkoisesta.

Tapaus Ames on Amerikassa ymmärrettävästi haluttu pyyhkiä maton alle, eikä sitä virallisissa yhteyksissä haluta muistella. Populaarikulttuuri ym. on asia erikseen. Miten Ames saattoi toimia kenenkään estämättä niin pitkään?

Tapio Onnela kirjoitti: Mikä tämä syyllisyyskysymys ja 1970-luvulta peräisin olevan dikotomian sekoittaminen keskusteluun oikein tarkoittaa, kyllähän niistä on voitava puhua erikseen myös.

=========================================================================
Keskustelussa huumepolitiikasta on nähdäkseni vastakkainasettelu:
1. asialinja mm. UNODC:n ja EMCDDA:n ( EU:n huumeseurantakeskus ) tietojen pohjalta.
http://www.emcdda.europa.eu/attachement ... R08_fi.pdf
2. poliittinen linja
Satavuotinen huumeiden vastainen sota on epäonnistunut ja sodan 1909 aloittanut USA on käyttänyt ja käyttää huumesotaa tekosyynä sekaantumiselle kolmansien maiden asioihin.
Kehitysmaat ja niiden NL:n ideologiaviennin seurauksena syntyneet vapautusliikkeet kärsivät. Länsi käyttää kehitysapua aseenakin ja avusta valtaosa palaa takaisin asetehtailijoitten taskuihin.
Ns. miedot huumeet tulisi sallia ja perusteluiksi eivät näyttäisi kelpaavan YK:n ja
EU:n huumeseurantakeskuksen raportit ja tiedot.
Venäjän 2001 perustetun huumeviraston johtaja Viktor Cherkesov sanoi ensisijaisena kohteena olevan huumeiden myyjät ja välittäjät, mutta ei käyttäjiäkään sivuutettu.
Kaksijakoisuus
ei näyttäisi ulottuvan Venäjän huumepolitiikkaan, linja on jokseenkin sama kuin YK:n
huumepolitiikka ?
Miltähän (huume)poliittiselta suunnalta meillä Suomessa lievien huumeiden kannattajat löytyvät ?

Veikko Palvo

Ciccio kirjoitti:Keskustelussa huumepolitiikasta on nähdäkseni vastakkainasettelu:
1. asialinja mm. UNODC:n ja EMCDDA:n ( EU:n huumeseurantakeskus ) tietojen pohjalta.
2. poliittinen linja
Satavuotinen huumeiden vastainen sota on epäonnistunut ja sodan 1909 aloittanut USA on käyttänyt ja käyttää huumesotaa tekosyynä sekaantumiselle kolmansien maiden asioihin.

Minusta tuo jako ei ole ollenkaan pätevä. Kysymys huumepoliittisesta linjastahan on tietysti pelkästään poliittinen. Eri asia on sitten millä argumenteilla eri linjoja perustellaan. Aihetta vuosia seuranneena voi vain todeta, että nykylinjan kannattajien argumentit perustuvat selvästi harvemmin tutkimustuloksiin tai vaikkapa EMCDDA:n tilastoihin. Aihe on kuitenkin poliittisesti niin tulenarka, että vain harva poliitikko uskaltaa tässä asiassa asettua asiantuntijoiden suositteleman linjauksen taakse yleistä mielipidettä vastaan.

Jos vähänkin seuraa kansainvälistä huumepoliittista keskustelua ne tahot, jotka esittävät YK:n huumekieltojärjestelmän muuttamista perustavat väitteensä perusteellisiin tutkimuksiin huumeongelmien nykytilasta ja syistä. Tätä tietoa tarjoavat esimerkiksi EMCDDA, mutta myös lukuisat muut tutkimuslaitokset ja muut laajat tutkimukset. Nykyjärjestelmän puolustajat, joille esimerkiksi huumehaittojen väheneminen ei ole tavoiteltava päämäärä (vaan nollatoleranssi) sen sijaan tuntuvat vetoavan useimmiten tunneseikkoihin ja moralistisiin käsityksiin siitä mitä päihteitä yhteiskunnan tulisi sallia käytettävän.

Nykyisellä luokittelullahan ei ole mitään tekemistä esimerkiksi päihteiden vaarallisuuden, niiden tuottamien haittojen tai niistä aiheutuvan riippuvuuden kanssa. Lisäksi kannattaisi pohtia myös sitä kenen etuja ajavat ne tahot, jotka haluavat säilyttää kieltolain ja kuka nykytilanteesta eniten hyötyy?

Ciccio kirjoitti:Ns. miedot huumeet tulisi sallia ja perusteluiksi eivät näyttäisi kelpaavan YK:n ja EU:n huumeseurantakeskuksen raportit ja tiedot.

Päinvastoin. Jo vaikkapa vertailee huumehaittoja eri maissa EMCDDA:n tilastojen valossa, on aika vaikea päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että nykylinjaus on tullut tiensä päähän jo vuosia sitten. Kts. tästä myös esim. Kanadan senaatin laaja komiteamietintö asiasta:
CANNABIS: OUR POSITION FOR A CANADIAN PUBLIC POLICY, Senate Special Committee on Illegal Drugs, 2002
http://www.parl.gc.ca/37/1/parlbus/comm ... vol1-e.htm

Ciccio kirjoitti:Miltähän (huume)poliittiselta suunnalta meillä Suomessa lievien huumeiden kannattajat löytyvät ?

Veikkaanpa, että lievien huumeiden sekä laillistamisen että kieltämisen kannattajia löytyy kaikista puolueista, oikealta vasemmalle, vihreätkin mukaanlukien. Myöskään kylmän sodan ajoilta ei näemmä löydy "hyvän" huumepolitiikan harrastajia rintaman kummaltakaan puolelta, kuten ei uskoakseni monessa muussakaan asiassa.

Tapio Onnela kirjoitti: Nykyjärjestelmän puolustajat, joille esimerkiksi huumehaittojen väheneminen ei ole tavoiteltava päämäärä (vaan nollatoleranssi) sen sijaan tuntuvat vetoavan useimmiten tunneseikkoihin ja moralistisiin käsityksiin siitä mitä päihteitä yhteiskunnan tulisi sallia käytettävän.

========================================================================
Tässä on hyvä esimerkki mietoja huumeita käyttäneiden
http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=3750
nuorten tekemistä ryöstöistä, huumerikoksista ja auto- ja muista varkauksista.
Tosin
ei voine osoittaa yksinomaan huumeiden aiheuttaneen nämä rikokset, mutta
voisiko osoittaa lievien huumeiden käytön laillistamisen ehkäisevän ja vähentävän
tällaisia huumehaittoja käytännön tasolla ?

Veikko Palvo