Tilastotiedettä kahdella ihmisellä84: Tarkasteltaessa talvisodan neuvostosotavankien kuolleisuutta kansallisuustaustan mukaan kiinnittyy huomio varsinkin siihen, että etnisten venäläisten osuus sotavangeista oli 54,5% samalla, kun venäläisten sotavankien kuolleisuus oli 60,0%. Tämä tarkoittaa sitä, että kuolleisuus oli 5,5 prosenttiyksikköä suurempaa kuin mitä venäläisten osuus sotavangeista olisi matemaattisesti edellyttänyt... Myös valkovenäläisten sotavankien kuolleisuus oli 3,3 prosenttiyksikköä pienempi kuin valkovenäläisten osuus kaikista neuvostosotavangeista.
Nämä erotukset saattaisivat antaa ymmärtää venäläisten sotavankien kohtelun olleen kovempaa kuin ukrainalaisten ja valkovenäläisten saama kohtelu ja että suomalaisten leiriviranomaisten asenteet täten olisivat vaikuttaneet kuolleisuuteen...
Mikäli lukija palaisi pari sivua taaksepäin, niin hän näkisi taulukosta, että valkovenäläisiä oli talvisodan leireillä kuollut ainoastaan kaksi kappaletta. Vaikka prosenttilaskelmat ovatkin matemaattisesti oikein, ovat tilastolliset johtopäätökset kelvottomia.
Erilaisen kohtelun kyseenalaistaminen
Samaisesta taulukosta löytyy myös tieto slaavilaisten vankien kuolleisuudesta, joka oli 76%. Eli slaavilaisten kuolleisuus oli 10,7 prosenttiyksikköä pienempi kuin vangeilla keskimäärin. Tähän seikkaan kirjassa ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota.
Jatkosodassa tilanne oli päinvastainen: slaavilaisia menehtyi enemmän kuin muita kansallisuuksia. Tähän seikkaan kirjassa kiinnitetään runsaasti huomiota.
Tämä vaihtelu talvi- ja jatkosodan kesken kyseenalaistaa eri kansallisuuksien erilaista kohtelua koskevan väitteen. Väite tulisi kirjoittaa muotoon: "Talvisodan aikana slaavilaisia kohdeltiin muita paremmin mutta jatkosodan aikana heitä kohdeltiin muita ankarammin." - Kirjassa esitettyjen tilastojen perusteella asia olisi juuri näin, mutta asiallinen perustelu mahdotonta.
Valikoivaa kansallisuustarkastelua
Kirjassa korostetaan toistuvasti (mm s 138) kuolleisuuseroja slaavilaisten ja muiden kansojen välillä. Vertailut kuitenkin jätetään tekemättä/esittämättä silloin, kun tulokset ovat vastoin kirjan pääväittämää.
Sotavankipataljoonien kuolleisuus oli selvästi keskimääräistä pienempää, mutta asiaan ei kiinnitetä huomiota. Kuten ei em Miehikkälän leirinkään kuolleisuuteen. Upseerivankien niinikään 4% kuolleisuutta ei myöskään käsitellä - itse asiassa mieleen ei jäänyt ainuttakaan mainintaa upseerivangeista. Ja väitänpä, että upseerien joukossa venäläisten osuus on ollut selvästi keskimääräistä korkeampi.
Kuitenkin näissä kaikissa kolmessa ryhmässä on ollut runsaasti venäläisiä. Eli oikeassa ympäristössä slaavilaisuus / venäläisyys ei johtanut suureen kuolleisuuteen.
Kansalliset erot ovat luonnollisia
Divisioonat perustettiin eri osissa Neuvostoliittoa joissa elinikä on luonnostaan ollut erilainen. Tänä päivänä 2000-luvulla miesten elinikäodote on Venäjällä 61 vuotta, Georgiassa 73 vuotta, Moldovassa 65 vuotta. Prosenteissa venäläisten elinikä on 16% pienempi kuin georgialaisten ja 5,5% pienempi kuin moldovalaisten. Eivätkä nuo erot häviä sillä, että heitä joutuu suomalaisten vangiksi.
Jatkosodan vankileireillä venäläisten kuolleisuus oli 2,9% keskiarvoa suurempaa.
Luonnollisia erojen olemassaolosta, jotka ovat kertaluokkaa suurempia, kirjassa vaietaan kokonaan.