Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

[Veikko Palvo]

Miten voidaan sanoa, että karjalaiset päättivat itse lähteä, koska evakuointi järjestettiin ylhäältäpäin sekä ennen talvisotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen?

Moskovan neuvotteluiden aikana evakuoitiin pienehkö määrä karjalaisia rajalta hallituksen määräyksestä ja heistäkin monet ehtivät palata takaisin ennen Talvisotaa.
Karjalaisten lähdölle oli ominaista spontaanisuus, sitä eivät minkäänlaiset sopimukset säädelleet, eivätkä ilmeisesti hallituksen ohjeetkaan?
Siirtoväen sijoitussuunnitelmat, jotka nyt ovat Suomen kartalla, laadittiin vasta kesällä 1940 - ja alettiin tehdä siirtoväen ns. tasaussiirtojakin niille kartan osoittamille paikkakunnille ja tuolloin rannikkokaistaleetkaan eivät olleet karjalaisilta ja hankolaisilta poissuljettua aluetta.

Siirtoväkeä oli n. 440 000 ja Moskovan rauhan jälkeen lähtivät jäljelläolevat n. 100 000 luovutettavilta alueilta, aikaa oli korkeintaan 10 vrk:tta.
-------
Missä se raja kulkee Moskovan rauhansopimuksen synty ja seuraukset
http://joypub.joensuu.fi/publications/m ... kkinen.pdf
kirjoitetaan sotilaiden lisäksi Moskovan rauhan jälkeen evakuoitavien siviilien määrän "rauhansopimuksessa menetetyltä" alueelta olleen 200 000.
-------
Voisi olettaa yli 300 000 sotapakolaisen määrän ainakin summittaisesti olleen hallituksenkin tiedossa Moskovan neuvottelujen aikaan?

Ja siitä huolimatta ( Silvo Hietanen, SHS 117 s. 111 ) "Paasikivi muistutti Molotovia siitä, että tämä oli viitannut mahdollisuuteen ottaa mallia Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksesta väestökysymyksessä."
"Molotovin mielestä mitään tarvetta sopimukselle ei ollut, koska väestö o l i jo
s i i r t y n y t pois luovutettavalta alueelta."

"Paasikivi yritti vielä penätä Tarton rauhansopimusta esimerkiksi, mutta keskustelu asiasta loppui siihen," kirjoittaa Silvo Hietanen.

"Väestö on jo siirtynyt pois luovutettavalta alueelta", sanoi siis Molotov - mutta Paasikivi yritti vielä sen jälkeenkin vedota Tarton rauhansopimukseen, olisikohan ollut Repola ja Porajärvi mielessä?
Ja mitä tuosta pitäisi päätellä, epärealistista tietämättömyyttäkö suomalaisen yhteiskunnan todellisuudesta vai Paasikiven aikomus sopimuksella palauttaa siirtoväki Neuvostoliittoon?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Kun koko yhteisö lähtee, olisi vaadittu todella poikkeuksellista luonnetta, että olisi jäänyt, eivätkä näin tehneet paikalliset kommunistitkaan. Joku kyllä pyrki kesällä 1940 takaisin, muttei SKP sitä rohkaissut.

Kaipa se SKP:kin oli tuolloin joidenkin mielestä välirauhan aikana olemassa, vaikka Tukholmaan Moskovasta siirtynyt pääsihteeri Arvo Tuominen sanoutui keväällä 1940 virastaan irti ja NL perusti Otto Wille Kuusisen sosialistisen neuvostotasavallan, johon Suomen luovuttamat alueet liitettiin ja Otto Willen tasavallalla oli oma Kuprijanovin johtama kom.puolueensa osana NKP:tä.
Terijoen hallituskin perustettiin 30.11.1939 ja koska se piti perustaa Suomen puolella,
"Suomen selkkaus tms." kesti NLn kirjoissa pari päivää lyhyemmän ajan, kuin Suomen historiassa.

Silvo Hietanen, SHS 117, 1982, siv. 113 kirjoittaa "Karjalaan paluuhalua alkaneen UM:n mukaan esiintyä kesällä 1940 ja liikkeen johtajat ( SNS1 ?) järjestivät eri puolilla Suomea kokouksia "Karjalan vähäväkisten" nimissä."
Ulkoministeriön arkistosta löytyy 200 nimen lista ja Valpon 1940 UM:lle antamien tietojen mukaan kyse oli lähes poikkeuksetta kommunisteista.
Silvo Hietanen kirjoittaa noiden 200:n pyrkineen Viipuria jälleenrakentamaan, mutta siitä ei tullut mitään.

Veikko Palvo

[Jussi Jalonen]

"Väestö on jo siirtynyt pois luovutettavalta alueelta", sanoi siis Molotov - mutta Paasikivi yritti vielä sen jälkeenkin vedota Tarton rauhansopimukseen, olisikohan ollut Repola ja Porajärvi mielessä? Ja mitä tuosta pitäisi päätellä, epärealistista tietämättömyyttäkö suomalaisen yhteiskunnan todellisuudesta vai Paasikiven aikomus sopimuksella palauttaa siirtoväki Neuvostoliittoon?

Siitähän pitää ehdottomasti ja ilman muuta päätellä, että hallitus pyrki säästämään kustannuksia palauttamalla siirtoväen Neuvostoliiton valtaamalle alueelle, mikä oli tietysti olennainen osa myöhemmän revanssisodan suunnitteluja. Täytyy nimittäin muistaa, että maaliskuussa 1940 oli Suomen hallituksen ensisijainen motivaatio solmia rauha, jotta sota voitaisiin myöhemmin aloittaa Saksan tuella uudestaan ja aluemenetykset hankkia takaisin korkojen kera. Hallituksen pyrkimystä jättää karjalainen siirtoväki - asekuntoiset miehet mukaan lukien - Neuvostoliiton alaisuuteen pitää siis välttämättä tarkastella tästä näkökulmasta.

Mikäänhän ei nimittäin ole väkiköyhälle maalle parempi keino valmistautua odotettavaan revanssisotaan kuin jättää ehdoin tahdoin yli kymmenesosa kansakunnasta rajojensa ulkopuolelle. Väestön vähentäminen on todellinen piristysruiske sotataloudelle. Samalla väestön vähentäminen tekee myös ihmeitä hyökkäyssotaan valmistautuvan armeijan reserveille, varsinkin jos vastikään käydyssä sodassa on jo muutenkin menetetty yli kaksikymmentäviisituhatta miestä.

Erityisen suositeltava idea on jättää mainittu kymmenesosa maan väestöstä sen entisen ja tulevan vihollisvaltion alaisuuteen. Etenkin kun tiedossa on jo vanhastaan tuon mainitun vihollisvaltion menettelytavat rajaseuduillansa asuvien kansallisten vähemmistöjen suhteen.

Tuskin voi epäillä, etteivätkö nimenomaan nämä seikat olisi olleet keskeisellä sijalla Suomen hallituksen suunnitelmissa maaliskuussa 1940. Heidän pääasialliset huolenaiheensa olivat se, miten sotaa Neuvostoliittoa vastaan voitaisiin jatkaa Saksan tuella, ja miten karjalaisista voitaisiin päästä parhaiten eroon. Tärkeintä oli siis saada aluemenetykset takaisin korkojen kera, mutta väestömenetyksillä ei siis ollut isommin väliksi.

Korostettakoon, että tämän näkemyksen vahvistaisi emeritusprofessori Ylikankaan ohella varmastikin myös asiansa ilman muuta osaava dosentti Sari Näre: "Tätä taustaa vasten on helppo allekirjoittaa Heikki Ylikankaan tulkinta siitä, että talvisodan rauha solmittiin tähtäimessä sodan jatkaminen Saksan tuella ja menetysten hankkiminen takaisin korkojen kanssa".

Tämän kun yhdistää siirtoväkeä koskeviin suunnitelmiin, niin kuvio onkin jo aivan selvä. Pitää muistaa, että kaikki asiakirjat ovat tähän asti jo muutenkin tukeneet aukottomasti emeritusprofessori Ylikankaan teesiä, minkä myös dosentti Näre on rehellisesti allekirjoittanut. Samoin myös Silvo Hietasen kuvaileman episodin on sitä tuettava. Hyvä niin. Onkin totta vie korkea aika irtautua rohkeasti yltiöpatrioottisen historiankirjoituksen ahdistavista kahleista ja tunnustaa suosiolla Suomen hallituksen todelliset aikeet keväällä 1940.


Best,

J. J.

[historioija]

Mutta kyllä se nytkin tuntuisi äkkisestään ylivoimaiselta tehtävältä, jos maahan tupsahtaisi runsaasti yli puoli miljoonaa pakolaista (suhteutus nykyalueella tuolloin asuneista noin 3,3 miljoonasta 5,4 miljoonaan) sijoitettavaksi yhteiskuntaan. Siinä tulisi päättäjille ja koko kansallekin monenlaista mieleen, kun jo muutamat tuhannet nykyään tuottavat huolta.
Rinnastus karjalaisen siirtoväen ja kaukaisista maista tulleiden välillä ei ole kovin kaukaa haettu, kun muistaa, kuinka suuret kulttuuri- ja kielierot oman maan sisällä vielä tuolloin vallitsivat.

Pieni huomautus: Suomi menetti talvisodassa suunnilleen 40 000 asekuntoista miestä, kun invalidisoituneet lasketaan mukaan.

[historioija]

Esimerkiksi Paasikivi oli historiasta lukenut, että rauhanteoissa vain rajoja siirrellään, ei väestöä. Kattavat evakuoinnit uudemman ajan Euroopassa tulivat kaiketi käyttöön vasta nimenomaan Suomessa 1940/44 ja Saksassa 1944-. Vai olenko väärässä?

[Emma-Liisa]

Esimerkiksi Paasikivi oli historiasta lukenut, että rauhanteoissa vain rajoja siirrellään, ei väestöä. Kattavat evakuoinnit uudemman ajan Euroopassa tulivat kaiketi käyttöön vasta nimenomaan Suomessa 1940/44 ja Saksassa 1944-. Vai olenko väärässä?

Olet. Turkki karkotti 20-luvulla kreikkalaiset ja Kreikka puolestaan turkkilaiset. Tämän länsimaat jopa hyväksyivät.

Suomen ja Saksan rinnastaminen antaa asiasta väärän kuvan, sillä Hitler nimenomaan kielsi evakuoinnin, kuten Teemalta juuri nöähdystä kaksiosaisesta sarjasta Sodan jaloisas (aklkuperäisnimi Pako) kävi hyvin ilmi. Suomessa evakuointi sujui järjestäytyneesti.

Tässä yhteydessä tuskin voi unohtaa, että ennen sotaa ja sen jälkeen Stalin siirteli kokonaisia kansoja toiseen paikkaan. Ja Saksa siirsi juutalaiset pois Länsi-Euroopasta ennen kuin tuhosi heidät.

[Veikko Palvo]

Korostettakoon, että tämän näkemyksen vahvistaisi emeritusprofessori Ylikankaan ohella varmastikin myös asiansa ilman muuta osaava dosentti Sari Näre: "Tätä taustaa vasten on helppo allekirjoittaa Heikki Ylikankaan tulkinta siitä, että talvisodan rauha solmittiin tähtäimessä sodan jatkaminen Saksan tuella ja menetysten hankkiminen takaisin korkojen kanssa".
Best,

J. J.

"Sotasyyllinen" Väinö Tanner kirjoitti Hannu Soikkasen 1979 painoksen esipuheen mukaan
"Olin ulkoministerinä talvisodan aikaan", 1950, kirjansa suurelta osin jo vankilassa.
s. 334.: Ministeri "Niukkanen vaati, että luovutettavat alueet ennen luovuttamista on perusteellisesti tyhjennettävä ja hävitettävä."

"Mannerheim sanoi luovutettavan alueen evakuointiin tarvittavan vähintään kuukauden," NL salli 10 vrk:tta. "Mannerheim pyysi lupaa tuhota luovutettavan alueen teollisuuslaitokset, mm. Enson (Svetogorsk nyk.) neuvotteluvaltuuskunnan lähtiessä Moskovaan, uudesta rajasta näyttäisi olleen selvä käsitys?
Tanner kirjoittaa olleensa hävittämistä vastaan:
--------
"Suursota ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, emmekä tiedä mitään sen loppumisesta. Tämä meidän rauhamme on v ä l i r a u h a, emmekä tiedä minkälainen lopullinen rauha tulee olemaan."
"Suomessa 1940 yleisesti kuviteltiin, että suursota päättyisi länsivaltojen voittoon, kuten edellinenkin maailmansota - uutta Versaillesin rauhaa ei kuitenkaan tullut."
Tanner kirjoittaa 1950: "Puhuminen v ä l i r a u h a s t a saattaa nyttemmin kuulostaa oudolta ja sitä on yritetty selittää ja tulkita pahoin päin r e v a n s s i s o d a n suunnitteluksi, jota muka jo Moskovan rauhaa tehdessä ajateltiin."
-------
"Takaisin korkojen kera-" hypoteesia näytettäisiin esitetyn jo 1950?
-------
Moskovassa rauhaa tekemässä olivat päämininisteri Risto Ryti, R.Walden, Väinö Voionmaa - ja J.K.Paasikivi (NL:lla Molotov ja A.A. Zhdanov)

Salkuttoman ministeri Paasikiven merkitystä lienee korostettu liikaakin; Tanner kirjoittaa J.K.P.:n oleskelleen Talvisodan aikanakin enimmäkseen asunnossaan ja vain harvoin ottaneen yhteyttä muihin hallituksen jäseniin.
Maaliskuu 14.1940:
"Päähuolena oli tietenkin luovutetulla alueella olevan väestön ja omaisuuden kohtalo, kaikki mahdolliset voimat pantiin liikkeelle ja Ruotsi lähetti satoja linja- ja kuorma-autoja evakuoimista auttamaan."
Ja "hallitus asetti erityisen komitean hoitamaan evakuointia ja sen puheenjohtajaksi määrättiin tohtori U.K.Kekkonen.
--------
Urho Kekkonen ( UKK910338 ) kirjoittaa syksyllä 1940 Siirtoväen huollon keskuksen toiminnasta:
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
"rauhanteon jälkeen omaisuuden siirto saavutti valtavat mittasuhteet, oli järjestettävä erityiset siirtoväen pelastetun omaisuuden varastot eri puolille maata."
UKK
ei mainitse Moskovan rauhanteon jälkeen 10 vrk:ssa evakuoitavien siviilien määrää 100 000 -- 200 000. Mutta kiire on ollut ja monikohan mm. evakuointivalokuvista on otettu vasta Moskovan rauhan jälkeen

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Mutta kyllä se nytkin tuntuisi äkkisestään ylivoimaiselta tehtävältä, jos maahan tupsahtaisi runsaasti yli puoli miljoonaa pakolaista (suhteutus nykyalueella tuolloin asuneista noin 3,3 miljoonasta 5,4 miljoonaan) sijoitettavaksi yhteiskuntaan. Siinä tulisi päättäjille ja koko kansallekin monenlaista mieleen, kun jo muutamat tuhannet nykyään tuottavat huolta.
Rinnastus karjalaisen siirtoväen ja kaukaisista maista tulleiden välillä ei ole kovin kaukaa haettu, kun muistaa, kuinka suuret kulttuuri- ja kielierot oman maan sisällä vielä tuolloin vallitsivat.

Kyllä se on kaukaan haettu sikäli, että kansakoulu oli vuosikymmeniä tehokkaasti opettanut, että ollaan yhtä kansaa. Muutenhan olisi myös ajateltu, ettei esim. pohjalaisten kannata Karjalaa puolustaa.

Toki mainitsemasi laisiakin ihmisiä oli (Helvi Hämäläinen kertoo muistelmissaan, että paikallinen isäntä vastasi Helvin uutiseen jatkosodan alussa "Viipuri on meidän!" "Ei se mun ole"), mutta he saivat jupista yksityisesti. Julkisuudessa silloinen poliittinen korrektius esti moisten ajatusten ilmaisemisen. Tai viimeistään sensuuri.

"Mahdoton" tehtävä oli myös maan puolustautuminen suurvaltaa vastaan, mutta siihenkin ryhdyttiin, kun oli pakko. Ihminen pystyy paljon enempään kuin uskookaan.

Kaikkea ei tuolloin ajateltu rahassa. Eikä tehty valtion tai kunnan toimesta, vaan myös kansalaisjärjestöillä oli tärkerä rooli.

[Emma-Liisa]

Erityisen suositeltava idea on jättää mainittu kymmenesosa maan väestöstä sen entisen ja tulevan vihollisvaltion alaisuuteen. Etenkin kun tiedossa on jo vanhastaan tuon mainitun vihollisvaltion menettelytavat rajaseuduillansa asuvien kansallisten vähemmistöjen suhteen.

Tässä kannattaa muistaa, että Suomessa oli jo ennestään melkoisen suuri määrä pakolaisia NL:sta ja jatksodan aikana otettiin inkeriläiset. Toivo Flinkin mielestä (Kotiin karkotettavaksi) syitä olivat muitakin kuin työvoimapoliittiset, koska jatkosodan lopussa luvattiin heidät pitää. Eli ainakin "suomenheimoisiin" kohdistui humanitaarisia tunteita. Miksei sitten karjalaisiinkin.

Toinen juttu on, että tylyjä ihmisiä toki oli. Ja juuri heidät muistetaan. Kokonaisuutena ottaen - ja etenkin verrattuna muihin maihin - sekä evakuointi että asuttaminen sujui hyvin.

[Veikko Palvo]

Kokonaisuutena ottaen - ja etenkin verrattuna muihin maihin - sekä evakuointi että asuttaminen sujui hyvin.

Pika-asutuslakikin säädettiin jo kesällä 1940, poliittinen "kädenvääntö" ei kauaa kestänyt.

Bulgaria mm. menetti alueitaan Kreikallekin, Länsi-Traakian, ja olen lukenut
Neuilly - sur - Seinen 1919 sopimuksen http://en.wikipedia.org/wiki/Treaty_of_ ... _sur_Seine väestönsiirtojen ja pakolaiskysymyksen kaatuneen poliittisiin ja sosiaalisiin syihin ja olleen avoin vielä 1939,
vaikka Kansainliittokin tuki taloudellisesti.

Ottomaanien aluetta liittoutuneet jakoivat Sèvresissä 1920 moniin osiin ja Kreikka miehitti nykyisen Turkin Euroopan puoleisen osan, Itä-Traakian ja Smyrnaan ( nyk. Izmir ) Kreikka lähetti 200 - 300 000 sotilasta, jotka etenivät lähelle Ankaraa. Ja tultuaan lyödyiksi taisteluissa, Kreikan joukot vetäytyivät Smyrnaan ja sieltäkin pois. Suurin osa kreikkalaisista lienee evakuoitunut jo tuon Turkin Vapaussodan aikana? Väestökysymystä ei enää ole, mutta maiden välistä vihamielisyyttä näyttäisi olevan jäljellä.

Ja eikö Jugoslavian hajoamisen jälkeisten Balkanin etnisten sotien voisi katsoa olevan
Itävalta-Unkarin 1919 tapahtuneen hajoamisen jälkiseurausta?

Veikko Palvo

[Jussi Jalonen]

Ja eikö Jugoslavian hajoamisen jälkeisten Balkanin etnisten sotien voisi katsoa olevan Itävalta-Unkarin 1919 tapahtuneen hajoamisen jälkiseurausta?

Itse näkisin niin, että Jugoslavian hajoamisen jälkeiset Balkanin etniset sodat olivat nimenomaan sen Jugoslavian hajoamisen jälkiseurausta.

Balkanin sotien aikana oli tietysti muodikasta viitata syviin, vääjäämättömiin ja rakenteellisiin historiallisiin syihin, joiden seurauksena serbit, kroaatit, Bosnian muslimit ja Kosovon albaanit olivat historian vankeina tuomittuja taistelemaan keskenään. Suosituimpia tämän tulkinnan äänitorvia olivat Robert Kaplan sekä tietystikin Samuel Huntington, mies jota professori Vihavainen nyttemmin jumaloi.

Tulkinnoissa viitattiin tavan takaa "muinaisiin heimovihamielisyyksiin" tai turkkilaisvaltaan, mutta moisissa selityksissä vain ei ole yhtään mitään mieltä. Mikäli haluaa etsiä välitöntä syytä menneisyydestä, se löytyy tietystikin vuosista 1941-1949, jolloin Jugoslavia oli hajonnut edellisen kerran.

Huomionarvoista on, että aivan toisen maailmansodan aattona oli Jugoslaviassa saavutettu kompromissiratkaisu serbien ja kroaattien välillä, niinsanottu sporazum. Sopimuksen seurauksena perustettu Kroatian baanaatti oli suonut Kroatialle varsin kattavan itsehallinnollisen aseman. Ratkaisu ei ollut ongelmaton, mutta se oli ollut joka tapauksessa toimiva rauhanomainen ratkaisu.

Toinen maailmansota katkaisi tämän kehityksen, ja liitti kuvioon väkivallan.


Best,

J. J.

[Veikko Palvo]

Itse näkisin niin, että Jugoslavian hajoamisen jälkeiset Balkanin etniset sodat olivat nimenomaan sen Jugoslavian hajoamisen jälkiseurausta.
Huomionarvoista on, että aivan toisen maailmansodan aattona oli Jugoslaviassa saavutettu kompromissiratkaisu serbien ja kroaattien välillä, niinsanottu sporazum se oli ollut joka tapauksessa toimiva rauhanomainen ratkaisu.
Best,J. J.

Ajoin matkailuautolla, olisiko ollut 1985, Gdanskista Itä-Blokin maiden kautta Jugoslaviaan ja siksikin Jugoslavian etniset sodat kiinnostavat. Jugoslaviassa ihmiset näyttivät tavallisilta ja käyttäytyivät tavanomaisesti, mutta kartalla Jugoslavia on
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... artime.png
etninen tilkkutäkki ja WW2-aikana ja muutama vuosi myöhemmin ne tavalliset ihmiset tappoivat toisiaan.
Ustasa-kroaattijärjestö oli 1920-luv. Mussolinin tukema ja Saksan miehitysaikana ustasat alkoivat tappaa serbejä, ( 2 - 400 000 ? ) ja tukea ustasat saivat länsiliittoutuneiltakin toimiessaan saksalaisiakin vastaan - sekä saksalaisten puolellakin. Mussolinin Italia siirtyi tukemaan serbien Tsetnikki-järjestöä, joka sekin sai tukea lännestäkin.

Ja ennen WW2 Jugoslaviaan lähetettiin Neuvostoliitosta Kominternin Espanjan sisällissodassakin taistellut Josip Broz - Tito, joka kokosi kommunistisen partisaaniliikkeen. Tito sai aluksi tukea vain NL:sta, sodan aikana myös länsiliittoutuneilta.
Jugoslavian köyhässä etelässä mm. makedonialaisia taitaa asustella myös Bulgariassa ja Kreikassa? Ja sekaväestöä ja albaaneja.

Ja mm. serbeillä ja kroaateilla kirjoitetaan olleen äärinationalistisia järjestöjä jo 1920-luv. ( aikaisemmin? ) lähtien ja toisen maailmansodan aikana etniset ristiriidat näyttäisivät kärjistyneen ja aiheuttaneen jopa enemmän kuolleita vaatineita etnisiä puhdistuksia kuin Jugoslavian hajoamissodat 1990-luvulla?
Saksalaismiehittäjienkin kirjoitetaan jopa kauhistuneen etnisiä puhdistuksia.

Veikko Palvo

[jsn]

Tulkinnoissa viitattiin tavan takaa "muinaisiin heimovihamielisyyksiin" tai turkkilaisvaltaan, mutta moisissa selityksissä vain ei ole yhtään mitään mieltä. Mikäli haluaa etsiä välitöntä syytä menneisyydestä, se löytyy tietystikin vuosista 1941-1949, jolloin Jugoslavia oli hajonnut edellisen kerran.

Yksinkertaistavat, alituiseen toistuvat ja alati yhtä epämääräiset viittaukset "ikuiseen vihaan" ovat totta kai alttiita kritiikille, mutta vuoden 1941 jälkeisiä tapahtumia Jugoslavian alueella ei kai sentään voi ymmärtää ilman alueen aiempaa historiaa. Mm. käsite "cetnik" tunnettiin jo kauan ennen toista maailmansotaa, tarkoittaen vapaita taistelijoita/rosvoja jo 1800-luvulla. Yleisselitykset "kulttuurien ikiaikaisesta rajasta" toki onnahtavat. Mutta itse osapuolet ammensivat 1990-luvulla motivaatiotaan historiasta, joka toki heillä ylsi toista maailmansotaa kauemmas. Yhtä välitön syy on 1970-80-lukujen jännitteissä.

[Veikko Palvo]

Yliopisto-lehdessä 4/2010 väitöskirjaa jälleenrakentajain psykologisesta profiilista valmisteleva Jenni Kirves rinnastaa aikoinaan evakkoja ja nykyisin maahanmuuttajia kohtaan tunnetut asenteet.

Kirves myöntää aluksi: "Toki oli niitä, jotka sodan jälkeen tunsivat empatiaa kotinsa menettäneitä kohtaan. Parhaassa tapauksesa evakoista ja heidän majoittajistaan tuli elinilkäisiä ystäviä." Mutta sen jälkeen seuraa pitkä litania evakkojen kaltoinkohtelusta passiivimudossa, useimiten ilman sellaisia sanoja "tavallisesti", "usein", "joskus", "poikkeuksellisesti". Joskus sentään Kirves sanoo lievemmin: "Aina huumoria ei ymmärretty."

Jos jättäisi siirtoväen rinnastamatta 60 vuotta myöhemmin Suomeen tulleisiin maahanmuuttajiin, niin eikö voisi katsoa karjalaisten sopeutuneen muuta väestöä paremminkin maaltapakoon ja kaupungistumiseen?
Pakostakin.
Pieniä asutustiloja ei ollut kuin osalla siirtoväestä ja nuoremman polven oli pakkokin lähteä etsimään toimeentuloa muualta, tehdas- ja rakennustöistä, sekä palveluammateista.
Monet lähtivät Ruotsiin ja Australiaankin töitä etsimään.
---
Pääministeri Urho Kekkonen kirjoittaa 1953 maaltapaosta https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 puhuen miljoonasta maaseudulta pois muuttaneesta. Ja maastamuuttokin aiheutti 1960-luvun lopussa Suomen väkiluvun vähentymisen.

Veikko Palvo