Re: Halutaanko suomenruotsalainen menneisyytemme häivyttää?
Lähetetty: 31.05.11 15:18
Vetehiselle täytyy nyt kommentoida tiiviimmin.
Ensinnäkin, en ole muuttanut kantani sen suhteen, oppivatko säätyläiset sitä suomea palvelusväen vai "kansan" keskuudessa eläessään, minkä olisi luullut edellisestä kommentistani tulleen jo ilmi. Sitä samaa kansaa ne olivat niin palkolliset, alustalaiset kuin muukin kylän ja pitäjän väki. Se, että liperiläinen pappisperhe olisi keskuudessaan puhunut suomea, kuulostaa todellakin yllättävältä. Sitä on toki sattunut, että varsinkin syrjäseuduilla – siis pikemminkin Nurmeksessa kuin LIperissä – pappisperheiden puhe on aika ajoin tosiaan ollut ainakin osittain suomenkielistä, mutta kyllä, tosiasiaksi jää, että se papisto oli ruotsinkielistä ja myös itseään piti ruotsinkielisenä. Toisekseen täytynee tarkentaa sen verran, että kyllä, jotkut pappit olivat tosiaankin suomenkielisten rahvaanperheiden lapisa, jotka opettelivat ruotsia vasta koulussa. Useimmat taas eivät olleet, vaan olivat pappien, virkamiesten ja kartanonomistajien ruotsinkielisiä lapsia.
Mitä taas siihen tulee, miten määrittelen ruotsinkielisen, tässäpä tätä: puhuttaessa 1700-luvun ja 1800-luvun säätyläistöstä, ruotsinkielinen oli ihminen joka ensinnäkin käytti ruotsia kotikielenään ja seurustelukielenään vertaistensa kanssa, kävi kirjeenvaihtonsa perheensä ja ystäviensä kanssa ruotsiksi ja joka myös piti itseään ruotsinkielisenä sekä jota muut pitivät ruotsinkielisenä. Jos siis henkilö hoiti virkatehtäviinsä kuulunutta kirjeenvaihoa ruotsiksi tai aivan samoin virkatehtäviin kuulunutta saarnaustointa suomeksi, ei se kerro mitään hänen omasta kielestään, sillä hän ei voinut itse päättää, kummalla kielellä hän niitä asiakirjoja kirjoitti tai saarnoja piti. Piispa Sorolaisesta en osaa sanoa sen enempää, mutta tiedänpä vain sen, että vielä 1600-luvulla suomalaisen säätyläistön keskuudessa käytettiin huomattavan paljon enemmän suomea kuin seuraavana vuosisatana ja sitäkin seuraavana vuosisatana.
Haluaisin nyt tietää, mihin Vetehisen väite papiston suomenkielisyydestä oikein perustuu? Mitkä ovat ne lähteet tai tutkimukset, joiden perusteella Vetehinen kiistää aikaisemman tutkimuksen, aikalaismuistelmien ja jopa tuon ajan lähteistön muodostaman vakiintuneen kuvan? (Mainittakon, että vähänkin vanhemmasta tutkimuksesta huomattava osa on vakaumuksellisten fennomaanien kirjoittamaa). Miten Vetehinen nyt itse määrittelee "suomalaisen" ja "ruotsalaisen". Olisi vihdoin mukava kuulla...
Ensinnäkin, en ole muuttanut kantani sen suhteen, oppivatko säätyläiset sitä suomea palvelusväen vai "kansan" keskuudessa eläessään, minkä olisi luullut edellisestä kommentistani tulleen jo ilmi. Sitä samaa kansaa ne olivat niin palkolliset, alustalaiset kuin muukin kylän ja pitäjän väki. Se, että liperiläinen pappisperhe olisi keskuudessaan puhunut suomea, kuulostaa todellakin yllättävältä. Sitä on toki sattunut, että varsinkin syrjäseuduilla – siis pikemminkin Nurmeksessa kuin LIperissä – pappisperheiden puhe on aika ajoin tosiaan ollut ainakin osittain suomenkielistä, mutta kyllä, tosiasiaksi jää, että se papisto oli ruotsinkielistä ja myös itseään piti ruotsinkielisenä. Toisekseen täytynee tarkentaa sen verran, että kyllä, jotkut pappit olivat tosiaankin suomenkielisten rahvaanperheiden lapisa, jotka opettelivat ruotsia vasta koulussa. Useimmat taas eivät olleet, vaan olivat pappien, virkamiesten ja kartanonomistajien ruotsinkielisiä lapsia.
Mitä taas siihen tulee, miten määrittelen ruotsinkielisen, tässäpä tätä: puhuttaessa 1700-luvun ja 1800-luvun säätyläistöstä, ruotsinkielinen oli ihminen joka ensinnäkin käytti ruotsia kotikielenään ja seurustelukielenään vertaistensa kanssa, kävi kirjeenvaihtonsa perheensä ja ystäviensä kanssa ruotsiksi ja joka myös piti itseään ruotsinkielisenä sekä jota muut pitivät ruotsinkielisenä. Jos siis henkilö hoiti virkatehtäviinsä kuulunutta kirjeenvaihoa ruotsiksi tai aivan samoin virkatehtäviin kuulunutta saarnaustointa suomeksi, ei se kerro mitään hänen omasta kielestään, sillä hän ei voinut itse päättää, kummalla kielellä hän niitä asiakirjoja kirjoitti tai saarnoja piti. Piispa Sorolaisesta en osaa sanoa sen enempää, mutta tiedänpä vain sen, että vielä 1600-luvulla suomalaisen säätyläistön keskuudessa käytettiin huomattavan paljon enemmän suomea kuin seuraavana vuosisatana ja sitäkin seuraavana vuosisatana.
Haluaisin nyt tietää, mihin Vetehisen väite papiston suomenkielisyydestä oikein perustuu? Mitkä ovat ne lähteet tai tutkimukset, joiden perusteella Vetehinen kiistää aikaisemman tutkimuksen, aikalaismuistelmien ja jopa tuon ajan lähteistön muodostaman vakiintuneen kuvan? (Mainittakon, että vähänkin vanhemmasta tutkimuksesta huomattava osa on vakaumuksellisten fennomaanien kirjoittamaa). Miten Vetehinen nyt itse määrittelee "suomalaisen" ja "ruotsalaisen". Olisi vihdoin mukava kuulla...