Tässä kohtaa henkilöillä ei ole merkitystä, koska kyse on NL:n varhaisen oikeudenkäytön kuvaamisesta. Kirjailija yrittää todistaa, että pinnan alla oli jotakin muuta miltä näytti. Välttämättä todistelu ei onnistu, vaan päinvastoin osoittautuu, että jonkinlaista oikeusturvaa silloin vielä oli.nylander kirjoitti: Kopioin nyt uudelleen, Tapio Onnelan kehotuksesta, tyylinäytteen kirjasta (kyse on jostain vuoteen 1919 ajoittuvien oikeusjuttujen käsittämättömän jaarittelevasta ja sekavasta setvimisestä):
Kuitenkaan emme millään pääse käsiksi jutun ytimeen. Uspenskaja järjesti tälle Mestserskaja-Grevsille yksityisasunnossa tapaamisen jonkun Godeljukin kanssa - tämä oli Kosyrevin sydänystäviä - jotta sovittaisiin Mestserskaja-Grevsin miehen lunastushinnasta (vaatimus 600 000 ruplaa!). Mutta onnettomuudeksi tämä salainen tapaaminen tuli jollakin oikeudenkäynnissä selvittämättömällä tavalla taaskin asianajaja Jakulovin tietoon - saman miehen, joka oli jo kaatanut lahjuksia ottaneet tutkijat ja joka näköjään kantoi luokkakaunaa koko proletaarista oikeudenkäynti- ja oikeudensivuuttamisjärjestelmää kohtaan. Jakulov teki ilmiannon Moskovan vallankumousoikeuteen [tässä neljän rivin alaviite, jonka sivuutan] ja oikeuden (mahtoiko muistaa kansankomissaarien neuvoston suuttumuksen tutkijoiden jutusta?) teki hänkin luokkavirheen: sen sijaan, että olisi yksinkertaisesti varoittanut toveri Dzerzinskia ja auttanut hoitelemaan kaiken perhepiirissä, pani verhon taakse pikakirjoittajan. Ja niin kaikki Godeljukin viittaukset Kosyrjoviin tai toisiin komissaareihin tulivat merkityiksi muistiin, kaikki hänen kertomuksensa siitä, kuka Tsekassa ottaa kuinkakin monta tuhatta, ja pikakirjoittajan pannessa muistiin Godeljuk sai 12 000 etukäteen ja Mestserskaja lupalappuja, jotka oikeuttivat pääsemään Tsekaan ja jotka Kontrolli- ja reviisiokomissio eli Lihert ja Rottenberg jo olivat valmiiksi kirjoittaneet. (Kaupankäyntiä oli määrä jatkaa Tsekassa.) Ja silloin hänet paljastettiin! Ja hämmennyksissään hän antoi todistajalausuntoja! (Ja Mestserskaja oli jo ehtinyt käydä Kontrolli- ja Reviisiokomissiossa, ja hänen miehensä juttu oli jo pyydetty sinne tarkistettavaksi). Mutta suokaa anteeksi. Mutta tällainen paljastushan tahraa Tsekan taivaallisen asun! Oliko tämä Moskovan
vallankumousoikeuden puheenjohtaja täysin järjissään. Oliko hänellä puhtaita jauhoja pussissa? Etc., etc.
(Huomattakoon, että tekstissä vilistävät henkilöt ovat itse kirjan lukijalle yhtä outoja kuin tässä lainauksessakin.)
Olen tässä kuten muissakin aihetta koskevissa viesteissäni kritisoinut Gulagia lähes yksinomaan kirjallisena tuotteena. Mielestäni edellisen sitaatin kaltainen lörpöttely ei täytä maailmankirjallisuuden mestariteokselle asetettavia mittoja.
Mitä tyyliin tulee, niin sitä kuvannevat tässä kohtaa sanat poleeminen ja ironinen ja dialogi lukijan kanssa.
Mieleelestäni tämä ei kuitenkaan ole edustava otos.