Näin olen ymmärtänyt itsekin. Moskovan suoranainen käsky Ranskan sotaponnistusten aktiiviseen vahingoittamiseen olisi myös, sikäli kun tiedämme, sotinut itsensä Stalinin tuolloista ulkopolitiikkaa vastaan.henrik kirjoitti:Itse olen näiden tietojen pohjalta kyllä valmis pitämään tätä "tuomio, mutta ei sabotaasia" -ohjetta Kominternin oikeana kantana.
Muistini mukaan esimerkiksi Gabriel Gorodetsky on esittänyt hyvin vakuuttavasti, että Stalin toivoi pitkää sotaa lännessä; taistelua, jonka aikana natsi-Saksa ja kapitalistiset länsivallat taistelisivat itsensä uuvuksiin, sillä välin kun Neuvostoliitto ulosmittaisi kaikessa rauhassa koko Molotov-Ribbentrop-sopimuksen hyödyn. Parannettuaan asemiaan Stalin halusi heittää miekkansa vaakakuppiin Saksan ja länsivaltain välisessä sodassa oikealla hetkellä. Ranskan yllättävän nopea luhistuminen tuli Stalinille hyvin ikävänä yllätyksenä, ja vei pohjan hänen laskelmoinniltaan.
Miksi ihmeessä Stalin olisi toiminut omia tavoitteitaan vastaan antamalla Ranskan kommunisteille suoranaisen käskyn sabotoida Saksan vastaisia sotaponnistuksia? Puolueettomuutta hän toki noudatti, mitä kehoitus "tuomita imperialistinen sota" osaltaan sekin kuvastaa.
Marginaalisten mahdollisuuksien rajoissa on, että arkistoihin on saattanut hautautua jonkinlainen Moskovan häirintäkäsky syyskuulta 1939, jolloin Ranskassa kaavailtiin materiaaliavun toimittamista Romanian kautta Puolaan samoihin aikoihin kun Stalin valmisteli omaa väliintuloaan Puolan itäalueilla.
Cheers,
J. J.