Vetehinen kirjoitti: En tiedä yhtään ulkomaalaisten järjestämää slummimellakkaa.
Aivan oikein. Siitä huolimatta muuankin kaupunginvaltuutettu on ottanut asiakseen povata oikein
itänaapurimme televisiokanavilla että kohta roihahtaa. Aivan varmasti.
Vetehinen kirjoitti: Onko vitsi siinä, ettei niitä ole, mutta on Peipohjan aseman poltto, jonka teki suomalainen pyromaani?
Ongelma on nähdäkseni siinä, että ns. maahanmuuttokriitikot haluavat ehdoin tahdoin eristää siirtolaisten asiat sellaiseksi kysymykseksi, joka heidän mielestään ei millään tavoin ole riippuvainen muusta yhteiskunnasta. Esimerkiksi vaikkapa somalinuorten jengiytyminen tai muut vastaavat ilmiöt ovat - heidän näkemyksensä mukaan - sidoksissa vain ja ainoastaan somaliyhteisöön. Kärjekkäimmät ns. kriitikot menevät argumentissaan niin pitkälle, että he uskovat mainittujen, mielestään "tietylle ryhmälle luontaisten" sosiaalisten ongelmain poistuvan kun niiden aiheuttajat poistetaan. Maahanmuutto seis, ja asia korjaantuu. Sillä selvä.
Se nyt vain ei ole niin yksinkertaista. Sosiaalisia epäkohtia pitää tarkastella aina koko ympäröivän yhteiskunnan, tässä tapauksessa suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa. Yllämainittu esimerkki suomalaisten somalinuorten ajautumisesta jengeihin on suomalaisen yhteiskunnan yhteinen ongelma, aivan samalla tavoin kuin suomalaisen nuorison yleinen syrjäytyminen, joka voi ilmetä ja on ilmennyt vaikkapa kouluampumisina tai juuri noina mainitseminani tuhopolttoina.
Ergo; siirtolaiset saattavat tuoda vanhasta kotimaastaan ongelmia mukanaan, mutta kun heillä menee huonosti uudessa kotimaassaan, niin syyt siihen ovat väistämättä osaksi aina myös täkäläisissä oloissa. Täällähän he asuvat.
Kumma kyllä, kun tästä itsestäänselvästä asiasta huomauttaa jollekin ns. maahanmuuttokriitikolle, saa yleensä vastaansa primitiivireaktion. Moisen yksinkertaisen asian toteaminen on milloin "suomalaisiin kohdistuvaa rasismia", milloin "maahanmuuttajien hyysäämistä", milloin jotain muuta.
Maahanmuuttajien kokemien ongelmien pelkistäminen heidän ryhmäsidonnaisiksi ominaisuuksikseen palvelee kuitenkin lähinnä vain sitä helppoa uskomusta, että paha tulee aina ulkopuolelta. Totta kai tämä on ns. maahanmuuttokriittisille hyvin mieluisa näkemys. Toisinaan nuo yllämainitut pulmat asetetaan tarkoituksella vastakkain ja annetaan ymmärtää, että esimerkiksi kouluampumiset juontavat nuorisopsykiatrian leikkauksista, vaikka samaan aikaan "somalien epäonnistuneeseen kotouttamiseen" on mennyt niin ja niin paljon rahaa.
Eli lyhyesti: hyvin usein ns. maahanmuuttokriittisessä retoriikassa saman yhteiskunnan yhteiset lieveilmiöt erotetaan toisistaan ja esitetään perverssisti siten, että pahat ulkopuoliset ovat tuoneet meille ongelmansa ja samaan aikaan meidän omatkin ongelmamme ovat moninkertaistuneet nimenomaan ulkopuolisten meille aiheuttaman ylimääräisen taakan vuoksi. Kun poistamme ulkopuoliset, asia normalisoituu ja meillä on taas kaikilla niin paljon helpompaa.
Kyse on aika helvetin härskistä poliittisesta propagandasta.
Sama pätee tuohon linkittämääni tohtorismiehen tuomiopäivän profetiaan siitä, miten Suomessakin on aivan kohta palavia ghettoja ja miten keskuudessamme on aikapommi. Kyseessä on ainakin oman näkemykseni mukaan varsin tyypillinen pumpulissa kasvatetun suomalaisen keskiluokan hysteriareaktio, jossa totta kai etsitään sitä helpointa ratkaisua toistaiseksi ennusteiden tasolla oleviin uhkakuviin.
Vetehinen kirjoitti: Maahanmuuttajat tekevät väestömääräänsä suhteutettuna enemmän rikoksia kuin suomalaiset.
Se pitää tietysti paikkansa, vaikkakin asiaa voi ruotia yksityiskohtaisemminkin ja tarkastella maahanmuuttajia taas kerran samanlaisella sosiaalisella mittapuulla kuin muitakin maan asukkaita. Eräälle toiselle forumilleni postittamassa Ranskaa käsittelevässä
tutkimuksessa havaittiin, että siirtolaisten suhteellisesti korkeampi rikollisuus on paljolti sidoksissa työllisyystilanteeseen. Epävarmassa tilanteessa olevat siirtolaiset luisuvat vailla työtä astetta helpommin laitapuolen kulkijoiksi. Mutta jos työtä on, niin riski ei ole enää sen suurempi kuin kanta-asukkaillakaan.
Cheers,
J. J.