Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Veikko Palvo kirjoitti: "Venäjällä oltiin huolestuneita Japanin sodan aikana ""schwedomaaneista"", (Jussila) he toimivat suoraan Venäjän turvallisuusintressejä vastaan ja hakivat tukea Ruotsin kautta Japanistakin, myöhemmin Saksa muodostui suurimmaksi uhkaksi.
( Matti Klinge, Keisarin Suomi, s. 448. )

Matti Klinge viitannee Steam Ship SS John Graftonin ( & Cecel ja Cysne ) tapaukseen 1904, Graftonin ja sen Venäjän vallankumouksellisille tarkoitetut Japanin Tukholman sot.asiamies eversti M.Akashin kautta maksetut aseet saivat suuren merkityksen Graftonin tapauksen paljastuttua.
Bobrikovin jälkeinen kenr.kuvernööri ei ( eikä Nikolai II ) uskaltautunut tukahduttamaan suurlakkoa Suomessa aseellisesti pelätessään aseellista kansannousua.
Saksan uhka lienee ollut lähinnä venäläisten mielissä maailmansodan alettua ja Venäjän ollessa Tsutshiman tappion jälkeen vailla laivastoa Itämerellä?
Tsaari-Venäjä alkoi rakentaa 1915 Saksan hyökkäyksen pelossa Pietari Suuren merilinnoitusta Viroon ja kautta Suomen, Krepost Sveaborgin ( Suomenlinnan & Helsingin ) tuli suunnitelman mukaan olla valloittamaton linnoitus odotetun saksalaishyökkäyksen sivustauhkana.
SS Graftonin taustalla olleiden oikeisto- ja vasemmistoradikaalien kirjoitetaan olleen järjetämässä 1906 Tampereella Venäjän sosialistivallankumouksellisen puolueen ja hieman myöhemmin Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen puoluekokoustakin.
Tampereella
Stalin tapasi Lenininkin ensimmäisen kerran ja Lontoon puoluekokouksessa 1907 Stalin oli Leninin puolella tämän jakaessa Venäjän sos.dem.puolueen bolshevikkeihin ja Krondstadtin kapinan jälkeen kiellettyihin ja likvidoituihin menshevikkeihin, jotka olivat Ven. sos.dem.puolueen enemmistönä.

Saksan uhka tsaari-Venäjälle toteutuikin keisarin Saksan salakuljetettua taloudellisesti tukemansa Leninin "sinetöidyssä junassa" Sveitsistä Venäjälle tekemään vallankumousta ja Saksan sanelun mukaista Brest-Litovskin sopimusta.
Brest-Litovskissa keisarin Saksa tunnusti Leninin neuvoston ja sopimuksella oli suuri merkitys myöskin Suomessa.

Mutta 1906 - 1907 oli ilmeisestikin käännekohta Suomenkin sosiaalidemokraattisessa puolueessa, radikaalit sosialistit Suomessa siirtyivät Leninin ja Stalinin bolshevikkilinjalle,
vallankumoukselliselle suunnalle?

Vielä 1905 mm. Matti Turkia oli toiminut yhteistyössä oikeistoradikaalien kanssa ja työläisaktivisti yritti Viipurissa ampua Viipurin läänin kuvernööri Mjasodejovin ja toinen työläisaktivisti tappoi Viipurin santarmieversti Kramarenkon.

Usein kirjoitetaan ( mm. Merikoski ) vain Sortavalan suomalaisesta opettajaseminaarista ja venäläistämiskoulujen opettajien tulleen Venäjältä Tverin opettaja- ja pappisseminaarista.
Kenraalikuvernööri Franz Seyn rakennutti Viipuriin kreikkalaiskatolisen opettaja-,
diakoni- ja pappisoppilaitoksen.

Apul.professori Tapio Hämynen: Rajako railona aukeaa?
http://www.genealogia.fi/genos/69/69_2.htm
Toisen sortokauden lopussa jo puolet kouluista oli venäläistämiskouluja.

Markovilla-nimi tullee 1909 Suomen Keisarillisen Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Markovin mukaan ja 1913 - 1917 kenraaliluutnantti Vladimir Markov toimi ministerivaltiosihteerinä.
Markovilla toimi 1918 - 1919 upseerikouluna ja 1920 alkaen aliupseerikouluna.

Ortodoksipiispa Serafim ( 1917 - 1923 ) y r i t t i saada vanhaa Venäjän ajanlaskua käyttöön ja piti Suomen ort.kirkkoa Moskovan alaisena ja venäläisenä.
Serafim karkotettiin Konevitsaan, josta pari v. myöhemmin lähti Englantiin ja Serafim olisi 1939 - 1944 sodan jälkeen halunnut palata Suomeen, mutta siitä ei tullut mitään ja Serafim kuoli 1950-luvulla Neuvostoliitossa.

Veikko Palvo