Suomalainen identiteetti

[Vetehinen]

Uskon että kieli on ollut samaistumisen väline muinoinkin kuten se on nykyäänkin.

jsn kirjoitti:
Minusta olisi tärkeätä määritellä mitä identiteetti on ja millaisia asioita siihen voi kuulua kuin vain heitellä itsesestäänselvyytenä miten jokin asia joko on tai ei ole identiteettiä. Jos puhuu vain omasta identiteetistään, silloin ei voi puhua muiden puolesta.

No kysytään sinulta, kuuluuko suomen kieli sinun identiteettiisi? Minulla se kuuluu. Suomen kieli on ainutlaatuinen suomalaisia yhdistävä tekijä. Nopealla googlauksella (esim hakusanat suomen kieli identiteetti) löytyy tekstejä suomen kielestä ja identiteetistä. Itse en havainnut yhtään sellaista, joka kieltäisi suomen kielen ja suomalaisen identiteetin yhteyden.

Sinun tai minun identiteetistä tuskin kukaan on kovinkaan kiinnostunut. Niiden perusteella ei voi tehdä kovin pitkällemeneviä yleistyksiä muista ihmisistä. Emmehän muodosta kovin merkitsevää otosta edes Suomi-nimisen valtion väestöstä. Googletus ei liioin tarjoa kuin nettikirjoituksia, joissa ao. sanat sattuvat esiintymään. Luulin sinun pystyvän edes hiukan parempaan kuin tämä.

Parempaan en nyt pysty.

Jos itse löydät mistä tahansa jotain sellaista, joka osoittaa, ettei suomen kieli (tai kieli yleensä) ei ole suomalaisen (tai muiden) identiteetin osana, niin olen kiinnostunut.

[Vetehinen]

Tosin ominaisuuksien jakaminen hyviin ja huonoihin on aika suhteellisia.

Olen samaa mieltä. Heikko itsetuntohan kertoo, ettei henkilö arvosta itseään sellaisena kuin on. Hän määrittelee itse onko hän "hyvä" vai "huono", mutta ympäristö pyrkii vaikuttamaan siihen.

Katsoin pari kolme vuotta sitten ohjelmasarjan Bättrefolk och idioter yhtä jaksoa. Siinähän minut suomalaisena kuvattiin idiootiksi. Suomenruotsalaiset olivat tietenkin bättrefolkia.

Paneelissa keskusteltiin, onko suomalaisten (idioottien) kohonnut itsetunto bättrefolkin kannalta hyvä vai huono asia. Hienoisesti bättrefolk tuntui kallistuvan sille kannalle, ettei idioottien parempi itsetunto ole heille haitaksi. Ehkä kaikki alemmuuskompleksiset voivat nyt huokaista helpotuksesta ja todeta, että itsetuntoinen saa olla bättrefolkin luvalla.

[jsn]

Jos itse löydät mistä tahansa jotain sellaista, joka osoittaa, ettei suomen kieli (tai kieli yleensä) ei ole suomalaisen (tai muiden) identiteetin osana, niin olen kiinnostunut.

Todistelutaakka on sinulla. Et ole vieläkään määritellyt mitä identiteetillä tarkoitat. Mikä siis todistaa, että kieli aina automaattisesti on osa henkilöiden/ryhmän identiteettiä? Jos puhut vain kieli-identiteetistä, näin varmaankin voi olla. Tällöin asioita tarkastellaan vain kielen näkökulmasta. Jos taas puhut identiteetistä yleisesti, niin silloin sinun pitää määritellä asia hieman laajemmin. Miten kieli voi olla ainoa identiteettiä muodostava ja ylläpitävä tekijä?

Eri tieteenalat käyttävät sanaa identiteetti hieman eri merkityksissä. Psykologiassa se nähdään yksilön ominaisuutena, miten joku määrittelee oman persoonansa suhteessa muihin omien kokemustensa kautta. Historiantutkimus on lainannut käsitteen lähinnä yhteiskuntatieteiden puolelta, jossa taas sitä katsotaan joko ryhmän tai yksilön omakuvana; joko melko pysyvänä tai sitten alati muutoksessa olevana, puhtaasti sosiaaliseen vuorovaikutustilanteeseen sidoksissa olevana. Yhteiskuntatieteiden mukaan identiteetti voi olla historiallisesti (joko kokemuksellisesti tai ylisukupolvisesti) rakentunut. Kaikki lähtevät siitä, että identiteettiä voidaan tutkia, ja vasta sitten voidaan määritellä mitä siihen jollain ryhmällä kuuluu. Sitten aivan erikseen on joukkotiedotusvälineiden joskus käyttämä sana "identiteetti", joka voi olla näitä kaikkia, ilman että asioita sen enempi tutkitaan tai määritellään kuin mitä lehden painoon menoon mennessä on aikaa.

[Emma-Liisa]

Jos itse löydät mistä tahansa jotain sellaista, joka osoittaa, ettei suomen kieli (tai kieli yleensä) ei ole suomalaisen (tai muiden) identiteetin osana, niin olen kiinnostunut.

Todistelutaakka on sinulla. Et ole vieläkään määritellyt mitä identiteetillä tarkoitat. Mikä siis todistaa, että kieli aina automaattisesti on osa henkilöiden/ryhmän identiteettiä?

Käsittääkseni Vetehinen menee paljon pitemmälle ja väittää, että kieli on tärkein ryhmäidentiteettin perusta ja näin on ollut "aina".

[Emma-Liisa]

Katsoin pari kolme vuotta sitten ohjelmasarjan Bättrefolk och idioter yhtä jaksoa. Siinähän minut suomalaisena kuvattiin idiootiksi. Suomenruotsalaiset olivat tietenkin bättrefolkia.

Väinö Linnan romaaneissa taas "parempi väki" leimataan - sanoisiko suht' neutraalisti - epäaidoiksi, kun taas "kansa" esitetään "aitona".

Joten vuoroin vieraissa. Ei pidä ottaa pulttia yksittäistapauksista.

[Emma-Liisa]

Suomen kieli on ainutlaatuinen suomalaisia yhdistävä tekijä.

Siis kieli yksin, vaikka muuta yhteistä ei olisi?

Todellako löydät enemmän yhdistävää Salkkareita katsovat suomenkielisen suomalaisen kuin Kjell Westötä lukevan ruotsinkielisen suomalaisen kanssa?

[Vetehinen]

Jos itse löydät mistä tahansa jotain sellaista, joka osoittaa, ettei suomen kieli (tai kieli yleensä) ei ole suomalaisen (tai muiden) identiteetin osana, niin olen kiinnostunut.

Todistelutaakka on sinulla. Et ole vieläkään määritellyt mitä identiteetillä tarkoitat. Mikä siis todistaa, että kieli aina automaattisesti on osa henkilöiden/ryhmän identiteettiä?

Olen samaa mieltä. Mielestäni ei ole mitään automaatti-identiteettiä olemassa. Mieletön ajatus, että olisi.

Jos puhut vain kieli-identiteetistä, näin varmaankin voi olla. Tällöin asioita tarkastellaan vain kielen näkökulmasta. Jos taas puhut identiteetistä yleisesti, niin silloin sinun pitää määritellä asia hieman laajemmin. Miten kieli voi olla ainoa identiteettiä muodostava ja ylläpitävä tekijä?

Olen tuossakin samaa mieltä. Kieli ei ole ainoa suomalaisten ja miksei myös suomenruotsalaisten identiteetin osa.

[Vetehinen]

Käsittääkseni Vetehinen menee paljon pitemmälle ja väittää, että kieli on tärkein ryhmäidentiteettin perusta ja näin on ollut "aina".

Ei toki noin. Onhan kommunisteilla oma identiteettinsä, eikä se liene kielestä kiinni. Niin kuvittelisin.

Suomalaisilla ja muillakin - netissä googlaamalla suomalaisten identiteettiä törmää suomenruotsalaisten identiteettijuttuihin - kieli vaikuttaa olevan oleellinen identiteetin osa.

[Vetehinen]

Suomen kieli on ainutlaatuinen suomalaisia yhdistävä tekijä.

Siis kieli yksin, vaikka muuta yhteistä ei olisi?

Todellako löydät enemmän yhdistävää Salkkareita katsovat suomenkielisen suomalaisen kuin Kjell Westötä lukevan ruotsinkielisen suomalaisen kanssa?

Kysymys ei ole siitä, onko enemmän vai vähemmän yhdistäviä tekijöitä, vaan mitkä tekijät yhdistävät. Salkkareita katsovaa suomalaista yhdistää minuun suomenkielisyys. Saatamme identifioitua samaan suomalaisten joukkoon tietyllä tasolla.

Ruotsinkielistä Westön lukijaa saattaa yhdistää minuun sama saksalainen laatuautomerkki, jota me molemmat käytämme, mutta suomenruotsalaisuus ei kuulu minun identiteettiini.

Hakemalla sanoilla suomenkielisten identiteetti, pullahtaa esille suomenruotsalaisten identiteetti.

Kas tässä:

Suomenruotsalainen identiteetti

Suomenruotsalaisen vähemmistön asemasta ja sen roolista käydään paljon keskustelua. Suomenruotsalaiset on vaihtelevasti määritelty etniseksi ryhmäksi[14] tai kielivähemmistöksi[15]. Merkittävimmät suomenruotsalaisia edustavat puoluepoliittiset järjestöt kuten Folktinget ja RKP kannattavat näkemystä suomenruotsalaisista ruotsia puhuvina suomalaisina.[16][17] Osalla suomenruotsalaisista on tätä näkemystä vastaava identiteetti.[18]
Toisaalta monilla rannikon suomenruotsalaisilla on voimakas tunne siitä, etteivät Pohjanlahden valtiorajat erota suomenruotsalaisia ruotsalaisista.[19] Itämeren ruotsinkieliset rannikkoasutukset niin Suomen kuin Ruotsin puolella ovat olleet vuosisatojen ajan tiiviisti yhteydessä toisiinsa.[20] Näistä syistä myös ”itäruotsalaisuutta” korostavia näkökulmia suomenruotsalaisuuteen on yhä olemassa. Suomenruotsalainen kielitieteilijä Leif Höckerstedt katsoo, että suomenruotsalaisuutta on mahdotonta tarkastella Ruotsista irrallaan olevana ilmiönä. Hänen mukaansa Suomen suomenkieliset ja ruotsinkieliset ovat sitoutuneet yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta eivät jaa samaa etnistä identiteettiä. Höckerstedtin mukaan suomenruotsalaisesta etnisyydestä ei kuitenkaan haluta keskustella julkisesti.[21] Tutkija Charlotta Hedberg esittää, että suomenruotsalaisten yliedustus Suomen ja Ruotsin välisessä maahanmuutossa heijastelee yhteisön vähemmistöasemaa ja etnistä sidettä Ruotsiin.[22] Kansainvälisessä vähemmistöoikeuksia sivuavassa keskustelussa on myös esitetty, että suomenruotsalaisia voidaan tarkastella sekä etnisenä vähemmistönä että kansallisuutena. [23]
Suomenruotsalaisten kulttuurillisen autonomian ja identiteetin takaavat muun muassa Suomen lukuisat ruotsinkieliset koulut ja oppilaitokset, oma ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta sekä ruotsinkielisen kulttuurielämän ja järjestötoiminnan pitkät perinteet.lähde?

Mikään tuossa yllä kuvatussa suomenruotsalaisten identiteetistä ei koske minua.

[Emma-Liisa]

Suomen kieli on ainutlaatuinen suomalaisia yhdistävä tekijä.

Siis kieli yksin, vaikka muuta yhteistä ei olisi?

Todellako löydät enemmän yhdistävää Salkkareita katsovat suomenkielisen suomalaisen kuin Kjell Westötä lukevan ruotsinkielisen suomalaisen kanssa?

Kysymys ei ole siitä, onko enemmän vai vähemmän yhdistäviä tekijöitä, vaan mitkä tekijät yhdistävät. Salkkareita katsovaa suomalaista yhdistää minuun suomenkielisyys. Saatamme identifioitua samaan suomalaisten joukkoon tietyllä tasolla.

Ruotsinkielistä Westön lukijaa saattaa yhdistää minuun sama saksalainen laatuautomerkki, jota me molemmat käytämme, mutta suomenruotsalaisuus ei kuulu minun identiteettiini.

Eihän tässä ole kyse suomenruostalaisuudesta vaan kirjallisuuden harrastamisesta.

Vastaavasti sama ammatti saattaa yhdistää enemmän kuin kieli.

[Jaakko Hakkinen]

Kielitieteilijöiden 1900-luvulla keksimiä nimityksiä ei pidä sotkea suomalaiseen identiteettiin. Varhaiskantasuomi on vain kielitieteilijöiden laatima rekonstruktio muinaisesta suomesta, eikä sitä sellaisenaan liene edes kukaan puhunut koskaan.

Teoreettista kielitieteellistä viitekehystä ei pidä sotkea suomalaiseen identiteettiin. Suomalaisilla oli identiteetti jo varhaiskantasuomeksi kutsutun kielitason aikaan.

Kutsummehan me ruotsalaisiksi niitäkin, jotka puhuivat muinaisruotsia, vaikka kielitieteellisen viitekehyksen mukaan puhujat eivät olleet ruotsalaisia lainkaan.

Sinäkö et todellakaan ymmärrä, mitä eroa on varhaiskantasuomella ja muinaisruotsilla?

1. Varhaiskantasuomi on monen kielen yhteinen kantakieli, kun taas muinaisruotsi on vain ruotsin kielen varhaisempi vaihe.

2. Varhaiskantasuomi on kymmenien äänteenmuutosten suomesta erottama (*šijti vs. hiisi), kun taas muinaisruotsi on suurelta osin samanlaista kuin nykyruotsi ja täysin ymmärrettävää sen pohjalta (moþer vs. moder).

Kielitieteellisestä viitekehyksestä et tiedä mitään: muinaisruotsalaiset olivat muinaisia ruotsalaisia siinä missä muinaissuomalaiset olivat muinaisia suomalaisia. Sen sijaan luoteisindoeurooppalaiset eivät ole muinaisia ruotsalaisia, aivan kuten varhaiskantasuomalaiset eivät ole muinaisia suomalaisia.

Toistan:

Varhaiskantasuomen sanominen suomeksi on todella absurdia ja osoittaa äärimmäistä tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä.

Onko sinulla kielentasoista vielä muita virheellisiä käsityksiä, jotka haluaisit korjattavan?

[Jaakko Hakkinen]

Ei "hyvä itsetunto" suinkaan ole sitä, että arvioidaan omia ominaisuuksia ainoastaan positiivisesti, vaan että nähdään ja hyväksytään oma itse juuri sellaisena kuin on, hyvine ja huonoine puolineen.

Tämä on yleinen ongelma keskusteluissa: yhdelle "itsetunto" merkitsee itsensä tuntemista (hyvine ja huonoine puolineen), toiselle se merkitsee käytännössä samaa kuin itseluottamus (joka voi olla liiallista ja perustua virheelliseen, subjektiiviseen minäkuvaan). Keskustelijoiden olisi syytä määritellä käytetyt sanat - siinä on vähän ylimääräistä työtä, mutta sillä säästyy paljon ylimääräistä työtä (ne kymmenet viestit joissa väännetään aidasta ja aidanseipäästä ymmärtämättä että puhutaan eri asioista).

Kun puhutaan suomalaisesta identiteetistä, pitäisi määritellä sekä "suomalainen" että "identiteetti", samoin kulloisenkin identiteetin taso (kansallinen, ammatillinen, seksuaalinen, poliittinen vai mikä).

Suomalaisesta identiteetistä puhuttaessa monella tulee oletusarvoisesti mieleen kansallinen identiteetti: se mikä yhdistää "meidät" omaksi ryhmäksemme ja erillisiksi "muista". Kun nyt emme kukaan halua olla ylipastoreja, niin puhutaan vain omalta kohdaltamme. Minulla eräs tärkeä tekijä on äidinkieli: koen että kommunikointi kaikilla muilla kielillä kuin äidinkielellä on aina vajaata, ja siksi koen että pystyn ilmaisemaan itseäni ja tulemaan ymmärretyksi parhaiten samaa äidinkieltä puhuvien kanssa. Toki variaatiota (huom: ei varianssia! ) löytyy tässäkin, kuten keskustelufoorumeista tiedämme: usein suomenkielistenkin on hyvin vaikea ymmärtää toisiaan.

Ehkäpä "toissijaiset" identiteetit (kansallisen identiteetin kannalta ja ulkopuolella) tulevat tässä kuvaan: mitä useampia yhteisiä identiteettejä (alueellinen tausta, koulutustausta, ikäryhmä, poliittinen suuntautuminen jne.), sitä "täydellisempää" keskinäinen ymmärrys olisi. 60-vuotias seinäjokelaiskommunistiduunari ehkä ymmärtää paremmin toista samanlaista kuin 20-vuotiasta joensuulaista kokoomusopiskelijaa...

[jsn]

En ymmärrä miksi meidän pitäisi täällä puhua kunkin henkilökohtaisesta identiteetistä jonkinlaisena suomalaisuuden arkkityyppinä. Eikö joku haluaisi määritellä asiaa vähän tarkemmin? Se, että nimimerkki Vetehinen sitkeästi kieltäytyy määrittelemästä mitä hän identiteetillä oikeastaan tarkoittaa, osoittaa hyvin hänen oman tietämyksensä rajat. Näin ollen kommentit jäävät irrallisiksi heitoiksi vailla perustaa.

[Jaakko Hakkinen]

En ymmärrä miksi meidän pitäisi täällä puhua kunkin henkilökohtaisesta identiteetistä jonkinlaisena suomalaisuuden arkkityyppinä. Eikö joku haluaisi määritellä asiaa vähän tarkemmin? Se, että nimimerkki Vetehinen sitkeästi kieltäytyy määrittelemästä mitä hän identiteetillä oikeastaan tarkoittaa, osoittaa hyvin hänen oman tietämyksensä rajat. Näin ollen kommentit jäävät irrallisiksi heitoiksi vailla perustaa.

Nähdäkseni ei ole ollut tarkoituskaan puhua mistään arkkityyppisestä suomalaisuudesta vaan lähestyä aihetta yksittäistapausten avulla, vaikka ihmisillä onkin taipumus yleistää omat arvonsa laajempaakin joukkoa kuvaaviksi. Ilmeisesti ongelma on se, ettei tutkimustietoa juurikaan ole, joten kukaan ei uskalla sanoa mitään tarkkaa suomalaisesta identiteetistä. Siksi tässä ikään kuin kierrellään kuumaa puuroa ja odotetaan että joku muu polttaisi suunsa ensiksi.

Arkkityyppisen suomalaisen identiteetin etsinnässä pitäisi ehkä jättää sivuun kaikki ne tekijät, jotka pikemminkin erottavat kuin yhdistävät suomalaisia (uskonto, politiikka, koulutus, ikä, seksuaalisuus jne.) ja keskittyä niihin tekijöihin, joiden osalta suomalaiset erottuvat muista kansoista jokseenkin yhtenäisenä pakettina.

Tällöin ensimmäisenä tulevat mieleen suomen kieli ja tietty tapakulttuuriin liittyvä arvomaailma (julkisissa tiloissa ollaan hiljaa tai puhutaan hiljaa, ja olemus on ilmeetön ja hillitty, paitsi kännissä vs. ulkomaalaiset kälättävät äänekkäästi ja viuhtovat käsillään; pidetään tietty reviiri ja etäisyys, ei puututa toisten asioihin eikä kosketa toisia, paitsi kännissä vs. ulkomaalaiset utelevat liikaa ja tulevat liian lähelle keskustelukumppania). Nämä ovat tietysti stereotyyppisiä kärjistyksiä, mutta uskoisin että vieraan kielen (tai vieraan korostuksen) ja vieraan käytöksen perusteella monet suomalaiset tunnistavat toiseuden ja aktivoivat ”yksilöllisen” kansallisen identiteettinsä.

Ja tällainen tunnistusmekanismi on varmasti jollain lailla läsnä kaikkina aikoina ja kaikilla kansoilla nimenomaan kansallisen/etnisen identiteetin kohdalla. Sen sijaan on jo vaikeampaa arvioida, mitkä ovat ne tunnistuksen laukaisevat tekijät: oliko jo muinaissuomalaisilla tapana pysytellä ilmeettömänä ja etäisenä, vai onko tämä piirre kehittynyt vasta myöhemmin? Oliko esim. vaatetuksella ja korumuodilla rautakaudella nykyistä enemmän etnisen indikaattorin funktiota?

[Emma-Liisa]

Ei "hyvä itsetunto" suinkaan ole sitä, että arvioidaan omia ominaisuuksia ainoastaan positiivisesti, vaan että nähdään ja hyväksytään oma itse juuri sellaisena kuin on, hyvine ja huonoine puolineen.

Tämä on yleinen ongelma keskusteluissa: yhdelle "itsetunto" merkitsee itsensä tuntemista (hyvine ja huonoine puolineen), toiselle se merkitsee käytännössä samaa kuin itseluottamus (joka voi olla liiallista ja perustua virheelliseen, subjektiiviseen minäkuvaan). Keskustelijoiden olisi syytä määritellä käytetyt sanat - siinä on vähän ylimääräistä työtä, mutta sillä säästyy paljon ylimääräistä työtä (ne kymmenet viestit joissa väännetään aidasta ja aidanseipäästä ymmärtämättä että puhutaan eri asioista).

Käytin sanaa "itsetunto" samassa merkityksessä kuin Liisa Keltikangas-Järvinen, joka on asiaa tutkinut.