Henrik Arnstadin artikkeli Historiska Tidskriftiin

[Emma-Liisa]

Juutalaisia ei Suomessa laitettu pesemään katuja tms. Suomessa voitiin samaan aikaan katsella myös amerikkalaisia elokuvia, joissa ei ollut tällaisia painotuksia.

...mutta niissä taas mustat esiintyivät korkeintaan tai korkeintaan muusikkoina.

Foylen sodassa oli hyvä episodi, jossa kerrottiin USA:n armeijan rasismista.

Holokaustin "ainutlaatuisuus" onkin siinä, että se suuntautui valkoisiin eurooppalaisessa maassa.

Lisäys: ja tietenkin tappamisen tehdasmaisuus.

[jsn]

Holokaustin "ainutlaatuisuus" onkin siinä, että se suuntautui valkoisiin eurooppalaisessa maassa.

Edward Saidin merkkiteos Orientalismista huomioi orientalismin ja antisemitismin sukulaissuhteen useassa kohdin. Juutalaisia ei käsittääkseni varsinaisesti vielä tuolloin pidetty valkoisina, ei edes USA:ssa. USA:ssa on yhä paljon antisemitismiä, ehkä jopa enemmän kuin Euroopassa nykyään, mutta se jää ruohonjuuritasolle.

Paradoksaalisesti Saksan juutalaisväestö oli 1930-luvulla pisimmälle valtaväestöön integroitunut koko Euroopassa. Tilanne olisi varmasti Saksassa ollut toinen, jos maa olisi ollut yhtä monikulttuurinen kuin nykyään. Muistan lukeneeni erään artikkelin, jossa käsitellään 1920-luvulla Saarlandia miehittäneessä Ranskan armeijassa palvelleiden afrikkalaissotilaiden ja paikallisten asukkaiden jälkeläisiä kohdellun kolmannessa valtakunnassa melko tylysti. Enemmän heitä vastaan painoi kuitenkin se, että he edustivat "rappeutunutta" vihollismaata. Ranska oli jo 1920-luvulla maahanmuuttajien maa, sinne muutti paljon väkeä mm. Portugalista ja Italiasta ja myös afrikkalaisperäistä väkeä lienee ollut paljon enemmän kuin mitä Saksassa.

[Veikko Palvo]

Aiheutuisiko Ruotsin omaksumasta maailmanparantajaroolista, että sodanaikaisia poliittisia ja taloudellisia suhteita ja holocaustiakin on alettu Ruotsissa tuoda julkisuuteen vasta Kylmän sodan päättymisen jälkeen?
Richard Sandlerin komissio totesi 1948 Ruotsin viranomaisten tehneen virheitä Saksa-suhteissa, erityisesti turvallisuuspalvelujen yhteistyössä.
Ja Wilhelm Carlgrenin 1973 Svensk Utrikespolitik 1939 - 1945 oli perusteos, jossa todettiin Ruotsin sodanaikaisen politiikan olleen pakon sanelemaa.
Tämänpäiväinen DailyMail´kin kirjoittaa Ruotsin valtionpankin lainoista Saksalle 1941.
Raoul Wallenbergin toiminnankin
Budapestissä suurenneltiin populaarikirjallisuudessa pelastaneen 100 000 juutalaista.

Kun holokausti nostettiin esille yleiseurooppalaisena ilmiönä Ruotsin kouluissa 1990-lopulla 1,3 miljoonan painoksena: ...Om detta må ni berätta. En bok om förintelsen i Europa 1933 - 1945, Ruotsissa ilmestyneessä kirjassa Suomi mainittiin vain kolmella rivillä. Oppikirja käännettiin kaikille Ruotsin yhdeksälle etniselle kielelle.
Suomessa opetushallinto
lisäsi "Kertokaa se lapsillenne" oppikirjaan Suomen juutalaisia koskeva luvun, jossa alleviivattiin tosiasia, että kaikki Suomen juutalaiset säästyivät holokaustilta, vaikka Suomi oli Saksan aseveli.
Miksi Ruotsi näyttäisi tuntevan syyllisyyttä holokaustista?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Miksi Ruotsi näyttäisi tuntevan syyllisyyttä holokaustista?

Timo Vihavainen käsittelee aihetta teoksessaan Länsimaiden tuho. Vihavaisen selitys on, että Ruotsi on kuin tsaarin ajan joutilaat herrasmiehet, jotka tunsivat huonoa omaatuntoa, kun musikat kärsivät. Toisen maailmansodan aikana Ruotsi hyötyi siitä, että myi malmia, jolla sota pitkittyi, ja ruotsalaiset saivat elää rauhassa kun muut taistelivat ja/ tai kärsivät.

Ruotsalaiset siis jäivät paitsi kokemusta, jonka muut eurooppalaiset jakavat (joskin kukin kansa eri tavoin). Kun Ruotsi liittyi EU:hun, tämä "puute" tuli ilmeiseksi. Kärsimällä jälkikäteen huonoa omatuntoa yritetään päästä osallisuus eurooppalaisesta kokemuksesta.

Tähän voisi vielä lisätä, että Arnstadin on leppoisaa miettiä moisia, koska hänen ei tarvitse esim. Wajdan Katynia katsoessaan kuten monien suomalaisten miettiä, että moinen kohtalo olisi voinut tulla isän/isoisän osaksi. Samaten Suomessa on tuhansittain sellaisia kuin Sirpa Kähkönen, jonka isoisän kaksi veljeä tuhoutuivat Stalinin vainovuosina.

[euromies]

Etelä-Suomessa vuodesta 1989 lähtien näkynyt ruotsalainen TV4-kanava (nykyisin SVT World) lähetti 1990-luvun alussa dokumentin Ruotsin ja Norjan rajapitäjien nimismiesten natsimielisyydestä. Natsimieliset ruotsalaiset nimismiehet palauttivat armotta jokaisen rajan yli tulleen norjalaisen vastarintamiehen suoraan Gestapon käsiin. Saksalainen taistelulaiva Tirpitz oli vuosien ajan ankkurissa norjalaisessa vuonossa. Koko miehistö kärsi masennuksesta. Yksi matruusi karkasi ja luuli päässeensä turvaan Ruotsin puolelle. Natsimielinen ruotsalainen nimismies luovutti karkurin Gestapolle ja matruusi teloitettiin toveriensa nähden Tirpitzin kannella.

Kun Saksa miehitti Norjan, Norjan kuningashuoneen jäsenet pakenivat Pohjois-Norjan kautta Englantiin. Norjan prinssin puoliso, Ruotsin prinsessa lähti viime hetkellä Oslosta autolla kohti kotimaataan eli lähellä olevaa Ruotsin rajaa. Natsimieliset ruotsalaiset rajavartijat kieltäytyivät avaamasta puomia. Autonkuljettaja joutui ajamaan väkisin ja puomin läpi Ruotsin puolelle.

Saksan armeijan liikkuva sodankäynti perustui SKF:n Saksan ja Ruotsin tehtaiden Ruotsin toimittamiin kuulalakereihin. SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille. SKF:n pääjohtaja, kuulalaakerin keksijä Sven Wingqvist oli natsijohtaja Göringin ja antisemiittisen Windsorin herttuaparin hyvä ystävä. SKF:n johtaja oli myös ruotsalaisen pankkiirisuvun Wallenbergien Enskilda pankin yhteistyökumppani. Enskilda pankki taas toimi yhteistyössä Hitlerin Valtakunnanpankin (Reichsbank) kanssa. Wingwist toimi yhteistyössä myös ruotsalaisen asetehdas Boforsin kanssa, joka toimitti tuottamaansa terästä natsi-Saksalle vielä pitkään sodan kestäessä.

Sen lisäksi - kuten toisaalla tässä ketjussa on korostettu - Ruotsi toimitti Saksalle malmia ja punalaivaston sukellusveneet upottivat useita matkalla Saksaan olleita ruotsalaisia malmilaivoja Itämeren rannikkoreitillä aivan Ruotsin rannikon läheisyydessä.

[Veikko Palvo]

Kun Saksa miehitti Norjan, Norjan kuningashuoneen jäsenet pakenivat Pohjois-Norjan kautta Englantiin.

Norjan hallitus, kuningas Haakon VII ja prinssi Olav evakuoituivat Tromssasta 7.6.1940 ranskalaisten ja englantilaisten joukkojen vetäytyessä Lontooseen, muodostaen pakolaishallituksen.
Muu kuningasperhe pakeni Ruotsiin.
Ja olisikohan Norjan kuningasperheen oleskelu Ruotsissa ollut tuohon aikaan Ruotsille kiusallinen asia Norjan pakolaishallituksen toimiessa Lontoossa?
Saksa
oli helmi-, maaliskuussa uhannut hyökätä Etelä-Ruotsiin, mikäli Ruotsi myöntäisi Suomen auttamisen nimissä englantilais-ranskalaisille joukoille oikeuden tulla Ruotsiin. Miksiköhän Norjalta tarvittavasta kauttakulkuluvasta ei paljoa kirjoiteta?

American Legion- laiva saapui elokuun alussa 1940 Petsamon Liinahamariin, eikä suurena laivana päässyt laituriin. Lähes tuhat ihmistä siirrettiin parin viikon kuluessa veneillä laivaan, joka elokuun lopussa saapui New Yorkiin mukanaan myös Norjan kuningasperhe, mm. prinssi Harald oleskeli sota-ajan USA:ssa.
Noiden Lontoossa toimivien pakolaishallitusten, Norjan, Puolan, Tsekkoslovakian hallitusten joukkoon ei ilmeisestikään kuulunut Vapaan Ranskan hallitusta, vaikka de Gaulle sille pakolaishallituksen asemaa yritti vaatiakin.
Vichyn Ranskan, miehittämättömän Ranskan hallitus tuomitsi de Gaullen poissaolevana kuolemaan maanpetoksesta.
De Gaulle perusti Normandian maihinnousun jälkeen Ranskassa väliaikaisen hallituksen, joka mm. teloitutti Vichyn hall. pääministeri Pierre Lavalin.

Oliko Virolla ja muilla baltian mailla 1939/1940 - 1991 Lännessä toimivaa ja Länsimaiden tunnustamaa pakolaishallitusta?

Veikko Palvo

[jsn]

Oliko Virolla ja muilla baltian mailla 1939/1940 - 1991 Lännessä toimivaa ja Länsimaiden tunnustamaa pakolaishallitusta?

Viron hallitus jatkoi jo sodan aikana Tukholmassa komitean muodossa. Koska hallituksen keskeiset jäsenet olivat kuolleet, mukaan tuli viimeinen pääministeri Jüri Uluots, joka siirsi tehtävät muille. Saksalaisten jätettyä Tallinnan syyskuussa 1944 tämä hallitus yritti paluuta Virossa. Uluots ei ollut mukana. Jäsenet teloitettiin ja Uluotsin kuoltua vanhin ministeri jatkoi hallituksen toimintaa Norjassa, koska Ruotsi ei halunnut enää tukea toimintaa. Varsinaista hallitusta ei muodostettu, vaikka sillä oli eräänlainen päämies, jonka kuoltua toiminta päättyi. Muilla mailla ei ollut virallista pakolaishallitusta. Niiden ja Viron lähetystöt jatkoivat toimintaa de jure. Viron pääasiallinen edustus oli New Yorkin konsulaatti.

Monissa kansainvälisissä organisaatioissa Baltian maat jatkoivat jäsenyyttä, mutta eivät käytännössä osallistuneet.

Itse lähetystöjen suhteen monien länsimaiden toiminta oli ristiriitaista ja jopa kaksinaismoralistista.

Ruotsi otti lähetystörakennukset ja kultareservit haltuunsa, mutta ei tunnustanut liittämistä Neuvostoliittoon.

Mm. Ranskassa Neuvostoliitto sai käyttöönsä Baltian maiden lähetystörakennukset, mutta ei niiden virallista omistusoikeutta, joka olisi mahdollistanut mm. myynnin. Silti Pariisin kaupunki antoi sille luvan mm. purkaa entinen Viron lähetystön rakennus. Latvian lähetystörakennuksen omistajana Neuvostoliiton valtio pääsi Ranskan kiinteistörekistertin. Baltian maiden myöntämät passit tunnustettiin pakolaispasseiksi mutta niillä ei saanut pitkäkestoista oleskelua. Ranska ei kuitenkaan antanut maassa olevia Baltian maiden kultareservejä Neuvostoliitolle.