Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Vetehinen joutuu nyt kulkemaan hyvin mutkikkaita polkuja pelastaakseen sanan "finn" kelttiperäisyyden. Se ei tee hyvää hänen teorialleen. Mitä taas mainitsemaani saamelaisten tummuuteen tulee, sen ei missään tapauksessa ollut tarkoitus olla rasistista, kaikkea muuta. Ensinnäkään minulla ei ole mitään saamelaisia vastaan, päin vastoin, ja toiseksi en näe tummuudessakaan mitään vikaa. Se että Suomessa vielä muutama vuosikymmen sitten puhuttiin saamelaisista toisinaan räikeän rasistisesti ja liitettin se tummuus erilaisiin "alempiin rotuominaisuuksiin", oli mielestäni törkeää ja tulisi myöntää yleisemminkin, mutta minä en ole sellaisia ajatellut enkä puhunut koskaan. Olennaisempaa on kuitenkin, että ne norjalaiset eivät ole sen tummempia kuin saamelaisetkaan, joten saamelaisten kutsuminen vaaleiksi olisi aika yllättävää. Vetehinen näkyykin luopuneen siitä teoriasta.

Vetehinen kirjoitti:Sitten on Kallion mainitsema skandinaavien suoma- laisista ja saamelaisista käyttämä finnr (< germ. *fenna- < ieur. *pes-no- > heett. pes- nas ’mies’; Anttila ja Embleton 1994: 31)
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 98_613.pdf

Teoria on mielenkiintoinen, mutta kun Klaus kysyy miksi norjalaiset nimittäisivät saamelaisia sanalla joka tarkoittaa vaaleaa, niin aivan samalla tavalla on aiheellista kysyä, että miksi norjalaiset nimittäisivät saamelaisia miehiksi tai peniksiksi, joka on sanan alkumerkitys?

Kallio ei tuossa puhu peniksistä mitään, vaan se on Vetehisen ihan oma lisäys. (Ja sitten pieni selvennys noista merkeistä: sanan kantaindoeurooppalainen muoto on siis ollut "pesno", josta se on kulkeutunut eri suuntiin, eteläsuunnassa heeteillä se on muuntunut muotoon "pesnas", lännessä kantagermaaneilla "fenna", ja muissa suunnissa epäilemättä muihin muotoihin.) Ja edelleen, jos sana tarkoitti kantagermaanissa miestä, se ei sitä enää satoja vuosia myöhemmin skandinaaveilla näemmä merkinnyt. Sanojen merkitykset muuttuvat, eivätkä kielen puhujat tiedä sanojen muinaisia merkityksiä, vaan ne nykyiset. Jos sama sana on jossain muualla sitten päätynyt merkitsemään miehistä sukuelintä, se on ihan oma tarinansa.

Kallio tulee sitä paitsi antaneeksi vielä yhden mahdollisen alkuperän sille latinan fenni-sanalle, ja asettaa sen sanan "finna" edelle. Meillä on siis aika hyviä germaaniselityksiä jo muutamakin, vaan hyvää kelttiteoriaa ei edelleenkään ole.

Vetehinen kirjoitti: Toinen seikka joka liittyy norjalaisten finr nimitykseen on, että norjalaiset taisivat unohtaa mitä sana finn merkitsee. Aikaa sanan lainaamisesta iiristä siihen kun islantilaiset kirjoittivat finr meni satoja vuosia.

Unohdat nyt, ettei tuollaista sanaa ole milloinkaan lainattu skandinaavisiin kieliin! Ainoastaan nimi on lainattu. Ymmärrätkö mitä eroa on sanalla ja nimellä? Googlaa ellet ymmärrä.

Olet siis keksinyt tyhjästä skandinaaviin muka keltistä lainatun sanan, jota ei oikeasti ole olemassakaan, ja johon perustuen skandinaavit sitten olisivat kehittäneet nimityksen suomalaisille ja/tai saamelaisille.

Vetehinen kirjoitti: Finn nimen selitysyrityksiä on useita, eikä niistä voi päästä täyteen varmuuteen. Selitykset ovat aina epävarmoja.

Jaakko Häkkinen kirjoittaa yleensä, että hän pitää jotain uskottavana. Selitykset ovat siis uskottavia tai epäuskottavia ja jokainen päättää uskostaan itse.

Tätä harhaluuloasi olen yrittänyt jo monesti korjata. Ei tieteessä voi vain päättää uskovansa johonkin näkemykseen, vaan näkemyksiä pitää punnita tieteellisesti. Harvoin kilpailevat selitykset ovat yhtä uskottavia, vaan yleensä toisessa on enemmän epäsäännöllisyyksiä ja epäuskottavuuksia äänne- ja merkitystasolla.

Ymmärrätkö? On epätieteellistä, että valitset mielivaltaisesti uskovasi johonkin selitykseen arvioimatta sen uskottavuutta tieteellisin kriteerein.

Vetehinen kirjoitti: Keräilijä ja kuljeskelija -merkitykset sopivat aika heikosti hallitsijoitten ja jaarlien nimiksi, joita germaaneilla on aika paljon. Joten keräilijä/kuljeskelija motiivi on heikko myös tässä mielessä.

Olkinukke jälleen!
Kuinka monta kertaa sinulle pitää sanoa, että henkilönnimellä Finn ei tarvitse olla mitään tekemistä kansannimen finn kanssa? Henkilönnimi Finn tunnetaan laajalti länsigermaanissa, joten se voi hyvin olla kelttiläisperäinen. Sillä ei ole mitään todistusvoimaa kansannimityksen suhteen.

Vetehinen kirjoitti: Teoria on mielenkiintoinen, mutta kun Klaus kysyy miksi norjalaiset nimittäisivät saamelaisia sanalla joka tarkoittaa vaaleaa, niin aivan samalla tavalla on aiheellista kysyä, että miksi norjalaiset nimittäisivät saamelaisia miehiksi tai peniksiksi, joka on sanan alkumerkitys?

Jos lukisit tuon Kallion kirjoituksen, saisit tietää että hyvin moni kansannimitys juontuu 'ihmistä, miestä' merkitsevästä sanasta. Se on kaikkein uskottavin semanttinen motiivi kansannimitykselle. Lisättäköön listaan nenetsit, marit, udmurtit jne.

Sanan 'penis' eräs vastine merkitsee germaanissa 'jälkeläistä' ja 'jälkikasvua':
http://www.utexas.edu/cola/centers/lrc/ ... P1510.html

Tämä on jo hyvin lähellä 'ihmistä, kansaa'. Selitys ei siis edellytä merkityslainaa heetistä; se on vain yksi uusi olkinukkesi.

Vetehinen kirjoitti: On vielä muutakin. Pesnas ei miestäni selitä Ptolemaioksen ja Tacituksen käyttämiä nimityksiä. Tacituksella sana olisi ollut penis tai jotain sinne päin. Ilmeisesti myös Ptolemaioksella se olisi ollut penikseen viittaava nimitys.

Herätys?
Ei kukaan oletakaan kreikkalaisten ja roomalaisten perineen tuota nimitystä kantaindoeuroopasta – tietenkin he lainasivat itse nimityksen germaaneilta samalla kun he lainasivat tiedot finneistä!

Jaakko Häkkinen kirjoitti:

Vetehinen kirjoitti: Keräilijä ja kuljeskelija -merkitykset sopivat aika heikosti hallitsijoitten ja jaarlien nimiksi, joita germaaneilla on aika paljon. Joten keräilijä/kuljeskelija motiivi on heikko myös tässä mielessä.

Olkinukke jälleen!
Kuinka monta kertaa sinulle pitää sanoa, että henkilönnimellä Finn ei tarvitse olla mitään tekemistä kansannimen finn kanssa? Henkilönnimi Finn tunnetaan laajalti länsigermaanissa, joten se voi hyvin olla kelttiläisperäinen. Sillä ei ole mitään todistusvoimaa kansannimityksen suhteen.

Ei tietenkään tarvitse, mutta voi olla, kuten Petri Kallio toteaa kirjoituksessaan, että germaanit olisivat kutsuneet saamelaisia nimellä *sæma ´tumma´ja sama sana kelpasi germaaneille itselleen omaksi nimitykseksi.

Miksei sitten finn kelpaisi germaaninen nimeksi ja suomalaisten nimeksi?

Tietysti tuosta voi havaita sen ristiriidan, että Koivulehdon mielestä saamelaiset olivat tummia *sæma, mutta norjalaiset kutsuivat heitä nimellä finr joka merkitsee vaaleaa. Saamelaisten tummuus tuntuu olevan aikaisemman rasistisen villityksen jäänne, joka luultavasti heijastuu Koivulehdon selitykseen. Oikeastihan saamelaiset ovat aika vaaleita.

Tuohon seikkaan liittyy vielä se, että ensimmäisen kerran islantilaisissa lähteissä esiintyy nimitys lapr tarinassa, jossa kveenit taistelivat saamelaisia vastaan. Ikään kuin nimitys lapr olisi tullut kveeneiltä eli kainulaisilta.

Jaakko Häkkinen kirjoitti:

Vetehinen kirjoitti: Teoria on mielenkiintoinen, mutta kun Klaus kysyy miksi norjalaiset nimittäisivät saamelaisia sanalla joka tarkoittaa vaaleaa, niin aivan samalla tavalla on aiheellista kysyä, että miksi norjalaiset nimittäisivät saamelaisia miehiksi tai peniksiksi, joka on sanan alkumerkitys?

Jos lukisit tuon Kallion kirjoituksen, saisit tietää että hyvin moni kansannimitys juontuu 'ihmistä, miestä' merkitsevästä sanasta. Se on kaikkein uskottavin semanttinen motiivi kansannimitykselle. Lisättäköön listaan nenetsit, marit, udmurtit jne.

Todellisuudessa taitaa olla niin, että aika harva kansannimitys merkitsee ihmistä.
Saksan deutsch ja hollannin dutch ovat kai molemmat jotenkin yhteydessä kaukaisessa menneisyydessä ihmistä merkitsevään sanaan, mutta kun siitä on tullut kansan nimi, niin nimityksen motiivina on tietääkseni ollut lähinnä merkitys, jonka voi suomentaa sanalla rahvas.

Eikä kai missään ole tunnettu finn sanaa merkityksessä mies. On vain Turkin alueella puhutun heettiläisen kielen merkitys mies ja se on varsin kaukana, voidakseen kulkeutua norjaan saamelaisia merkitseväksi nimitykseksi.

Jaakko Häkkinen kirjoitti:Sanan 'penis' eräs vastine merkitsee germaanissa 'jälkeläistä' ja 'jälkikasvua':
http://www.utexas.edu/cola/centers/lrc/ ... P1510.html

Tämä on jo hyvin lähellä 'ihmistä, kansaa'. Selitys ei siis edellytä merkityslainaa heetistä; se on vain yksi uusi olkinukkesi.

Linkissäsi ei vaan ole sana finn missään merkityksessä.

Jaakko Häkkinen kirjoitti:

Vetehinen kirjoitti: On vielä muutakin. Pesnas ei miestäni selitä Ptolemaioksen ja Tacituksen käyttämiä nimityksiä. Tacituksella sana olisi ollut penis tai jotain sinne päin. Ilmeisesti myös Ptolemaioksella se olisi ollut penikseen viittaava nimitys.

Herätys?
Ei kukaan oletakaan kreikkalaisten ja roomalaisten perineen tuota nimitystä kantaindoeuroopasta – tietenkin he lainasivat itse nimityksen germaaneilta samalla kun he lainasivat tiedot finneistä!

Pitäisi olettaa, jos kerran penis merkitsee myös miestä tai ihmistä, että sana esiintyisi edes kreikassa tai latinassa siinä merkityksessä, mutta eipä esiinny myöskään germaanisissa kielissä. Ainoksi kieleksi jää Turkissa paljon ennen ajanlaskun alkua puhuttu heetti. Miten pitkälle voidaan heetin perusteella selitellä sanoja, joita käytetään pohjois-eurooppalaisissa kielissä?

Vetehinen kirjoitti:

Jaakko Häkkinen kirjoitti:Kuinka monta kertaa sinulle pitää sanoa, että henkilönnimellä Finn ei tarvitse olla mitään tekemistä kansannimen finn kanssa? Henkilönnimi Finn tunnetaan laajalti länsigermaanissa, joten se voi hyvin olla kelttiläisperäinen. Sillä ei ole mitään todistusvoimaa kansannimityksen suhteen.

Ei tietenkään tarvitse, mutta voi olla, kuten Petri Kallio toteaa kirjoituksessaan, että germaanit olisivat kutsuneet saamelaisia nimellä *sæma ´tumma´ja sama sana kelpasi germaaneille itselleen omaksi nimitykseksi.

Luepa huolellisemmin: tuosta 'tumma'-sanasta tulee henkilönnimi, ei nimitys germaaneille itselleen.

Vetehinen kirjoitti: Miksei sitten finn kelpaisi germaaninen nimeksi ja suomalaisten nimeksi?

Tämä kysymys ei nyt kyllä liity yhtään mihinkään.

Vetehinen kirjoitti: Tietysti tuosta voi havaita sen ristiriidan, että Koivulehdon mielestä saamelaiset olivat tummia *sæma, mutta norjalaiset kutsuivat heitä nimellä finr joka merkitsee vaaleaa. Saamelaisten tummuus tuntuu olevan aikaisemman rasistisen villityksen jäänne, joka luultavasti heijastuu Koivulehdon selitykseen. Oikeastihan saamelaiset ovat aika vaaleita.

Väärin meni: on täysin oma keksintösi, että norjalaisilla olisi ollut sana finr 'vaalea' - eihän tuollaisesta sanasta ole mitään jälkiä missään germaanisessa kielessä! Ei olemattomalla sanalla voi perustella yhtään mitään. Yrittäisit edes pysyä tässä yhteisessä todellisuudessa mukana, ressukka.

Saamelaisissa on eroa, mutta kyllä he keskimäärin ovat tummempia kuin suomalaiset tai skandinaavit:
http://images4.wikia.nocookie.net/__cb2 ... Europe.png

Koivulehdon selitys on jo muutenkin uskottavampi kuin sinun "olematon kelttilaina" -selityksesi, ja hiustenvärikartta kumoaa arvailusi lopullisesti.

Vetehinen kirjoitti: Tuohon seikkaan liittyy vielä se, että ensimmäisen kerran islantilaisissa lähteissä esiintyy nimitys lapr tarinassa, jossa kveenit taistelivat saamelaisia vastaan. Ikään kuin nimitys lapr olisi tullut kveeneiltä eli kainulaisilta.

Todella kaukaa haettu tulkinta! Olennaisempaa nimityksen kannalta on, että kyseessä on islantilainen lähde, kuin se, keistä tarina kertoo.

Vetehinen kirjoitti:

Jaakko Häkkinen kirjoitti: Jos lukisit tuon Kallion kirjoituksen, saisit tietää että hyvin moni kansannimitys juontuu 'ihmistä, miestä' merkitsevästä sanasta. Se on kaikkein uskottavin semanttinen motiivi kansannimitykselle. Lisättäköön listaan nenetsit, marit, udmurtit jne.

Todellisuudessa taitaa olla niin, että aika harva kansannimitys merkitsee ihmistä.
Saksan deutsch ja hollannin dutch ovat kai molemmat jotenkin yhteydessä kaukaisessa menneisyydessä ihmistä merkitsevään sanaan, mutta kun siitä on tullut kansan nimi, niin nimityksen motiivina on tietääkseni ollut lähinnä merkitys, jonka voi suomentaa sanalla rahvas.

Päinvastoin, maailmalla on runsaasti heimoja ja kansoja, joiden nimitys merkitsee 'ihminen; mies' (monessa kielessä nämä ovat sama). Toinen yleinen motiivi on 'puhuja'.

Vetehinen kirjoitti: Eikä kai missään ole tunnettu finn sanaa merkityksessä mies. On vain Turkin alueella puhutun heettiläisen kielen merkitys mies ja se on varsin kaukana, voidakseen kulkeutua norjaan saamelaisia merkitseväksi nimitykseksi.

Olet näköjään lukutaidoton.

Vetehinen kirjoitti:

Jaakko Häkkinen kirjoitti:Sanan 'penis' eräs vastine merkitsee germaanissa 'jälkeläistä' ja 'jälkikasvua':
http://www.utexas.edu/cola/centers/lrc/ ... P1510.html

Tämä on jo hyvin lähellä 'ihmistä, kansaa'. Selitys ei siis edellytä merkityslainaa heetistä; se on vain yksi uusi olkinukkesi.

Linkissäsi ei vaan ole sana finn missään merkityksessä.

Kyseessä on se nimenomainen penis-sanue, jonka johdos *pes-no- on selitetty finn-sanan alkuperäksi. On aika kertovaa, että sanueella yleensäkin on germaanissa 'jälkikasvu'-merkityksiä. Se tekee finn-johdoksen merkityksen 'ihminen' uskottavammaksi.

Vetehinen kirjoitti:

Jaakko Häkkinen kirjoitti: Ei kukaan oletakaan kreikkalaisten ja roomalaisten perineen tuota nimitystä kantaindoeuroopasta – tietenkin he lainasivat itse nimityksen germaaneilta samalla kun he lainasivat tiedot finneistä!

Pitäisi olettaa, jos kerran penis merkitsee myös miestä tai ihmistä, että sana esiintyisi edes kreikassa tai latinassa siinä merkityksessä, mutta eipä esiinny myöskään germaanisissa kielissä. Ainoksi kieleksi jää Turkissa paljon ennen ajanlaskun alkua puhuttu heetti. Miten pitkälle voidaan heetin perusteella selitellä sanoja, joita käytetään pohjois-eurooppalaisissa kielissä?

Lukutaidottomuuden lisäksi olet vakavasti ymmärryskyvytön. Minä voin kyllä vääntää tämän rautalangasta niin monta kertaa kuin tarvitsee - mitä kauemmin menee ennen kuin tajuat, sitä säälittävämmältä vaikutat.

1. Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä merkityksiä germaanisen finn-nimityksen kantaindoeuroopasta perityillä vastineilla on kreikassa ja latinassa, koska nimitys finn on niissä joka tapauksessa lainaa germaanista. Ymmärrätkö?
2. Heetin merkitys on hyvä rinnakkaistapaus, mutta kuten näet edeltä, 'penis'-sanan vastineet germaanissa merkitsevät 'jälkikasvua'. Ymmärrätkö?
3. Siksi ei ole kaukaa haettua, että saman sanueen johdos germaanissa merkitsee 'ihmistä' tai 'kansaa'. Ymmärrätkö?

Kysy mitä et ymmärrä, niin yritän vääntää vielä jäykemmästä rautalangasta. Voin myös siirtyä käyttämään TIKKUKIRJAIMIA JA TA-VU-VII-VO-JA, mikäli et ymmärrä asiaa ilman niitä.


P.S. Img-koodi ei toimi tällä foorumilla; joka kerran tulee ilmoitus, että kuvan koon määrittäminen ei onnistu.

Klaus Lindgren kirjoitti:Olennaisempaa on kuitenkin, että ne norjalaiset eivät ole sen tummempia kuin saamelaisetkaan, joten saamelaisten kutsuminen vaaleiksi olisi aika yllättävää. Vetehinen näkyykin luopuneen siitä teoriasta.

Iirit kutsuivat norjalaisia nimellä Finn-Gaill "vaaleat ulkomaalaiset". Joten nimitys on siirtynyt norjalaisilla saamelaisia merkitseväksi ja walesin gwen 'vaalea' kveenejä tarkoittavaksi nimitykseksi samalla kuitenkin niin, että vain Finn esiintyy norjalaisena henkilönimenä. Vanhoissa ruotsalaisissa teksteissä ei kven nimitystä tunneta.

Emme varmaan koskaan keksi miten tuo on tapahtunut tarkalleen. Yksi mahdollisuus on, että norjalaisten joukossa oli saamelaisia, joita iirit kutsuivat finneiksi. Lisäksi heidän joukossaan on voinut olla kainulaisia, joita kutsuttiin kveeneiksi. Norjalaisten kontaktit iiriin ja walesiin olivat tiiviimmät kuin ruotsalaisten.

Sana finn on voinut kulkeutua norjalaisilta ja tanskalaisilta ruotsiin, mutta kven ei jostain syystä siirtynyt, mikä on hiukan outoa.

Klaus Lindgren kirjoitti:Ja edelleen, jos sana tarkoitti kantagermaanissa miestä, se ei sitä enää satoja vuosia myöhemmin skandinaaveilla näemmä merkinnyt. Sanojen merkitykset muuttuvat, eivätkä kielen puhujat tiedä sanojen muinaisia merkityksiä, vaan ne nykyiset. Jos sama sana on jossain muualla sitten päätynyt merkitsemään miehistä sukuelintä, se on ihan oma tarinansa.

Miksi sanan merkityksen unohtaminen koskisi vain miestä merkitsevää sanaa eikä merkityksen 'vaalea' unohtamista?

Skandinaviassa on paljon finn -paikannimiä. Ainakin jotkut tuntuvat olevan kovasti sitä mieltä, että kimbrit olivat kelttejä ja jos noin oli, voitaneen otaksua, että heidän valkoista merkitsevä sanansa olisi ollut vindo tai sinne päin. Lainattuna kantagermaaniin olisi kantagermaanin puhujien pitänyt korvata V-konsonantti toisella konsonantilla, joka lähennä olisi F ja olisi syntynyt germaaninen sana finn, jonka antiikin kirjoittajat Ptolemaios ja Tacitus lainasivat kirjoituksiinsa. Aikaa myöten sanan merkitys hävisi tietoudesta ja sanalla kutsuttiin vain suomalaisia ja saamelaisia.

No nyt Vetehinen on saanut muotoiltua jo selkeän teorian, mikä on sinänsä hyvä asia. Ikävämpää Vetehisen kannalta on, ettei hänellä ole teorialleen mitään evidenssiä. Noin mutkikas teoria vaatisi sitä aika paljon.

Joo, Vetehinen rakentaa oletuksia oletuksen päälle, keksien juostessaan kieliin olemattomia sanoja, eikä edes ymmärrä suomen kieltä silloin kun se sisältää vasta-argumentteja. Säälittävää.

Muutamien lainasanojen lisäksi, Skandinavia on saanut kelttivaikutuksia myös arkeologisten löytöjen perusteella.

Åberg (1948) spekulerar i att den keltiska bandflätningsstilen i Norden under 700-talet hänger samman med kontakter inom ramen för det irländska kloster- och missionsväsen- det som då stod på sin höjdpunkt.

---


Våldet var sammanlänkat med samhället och dess utveckling. Vapengravarna daterade till yngre förromersk järnålder i Uppland utgör nästan hälften av landskapets och en femtedel av Mälardalens samtliga vapengravar under den behandlade perioden.

VAPENGRAVSEDEN
Kaul & Martens (1995:150) ser den förromerska vapengravseden som keltisk. Den tidigaste och massivaste förekomsten återfinns inom Oksywie- och Prezeworskkulturerna [Bild IX:11]. Därifrån skulle seden spritt sig dels västerut mot Brandenburg och Thüring- en, eventuellt inom ramen för Prezeworskkul- turen, dels mot Skandinavien, där den tycks tidigast i Danmark. Hedeager (1992:115) an- ger att de äldsta hänförliga till Montelius pe- riod III (150-1 BC), finns på Jylland och Fyn

---

Det finns också andra infallsvinklar rö- rande en eventuell tidig kristen påverkan. Åberg (1948) spekulerar i att den keltiska bandflätningsstilen i Norden under 700-talet hänger samman med kontakter inom ramen för det irländska kloster- och missionsväsen- det som då stod på sin höjdpunkt. Bland fynden från Helgö finns en irisk kräkla från 700/800
Lähde: Lars Landström, Med Uppsala i centrum (löytyy netistä, yli 700 sivua)

Yllä on mainittu Fyn saari Tanskassa. Sen varhaisia tunnettuja nimimuotoja ovat Fjón, Fióni, Fjóni, Fiun, Fyunnæs, Fune, Feoniam, Pheonia. Mielestäni varsin aiheellinen kysymys on, onko nimi alkuaan keltin finn-sanaan liittyvä? Nimimuodot joissa ensitavu on Fe taitavat olla latinalaisista nimimuodoista.

Finnveden saattaa olla kytköksissä Fyn-saaren nimeen. Suomessahan monia paikannimiä voi seurata etelästä pohjoiseen. Ajatuksena on, että etelästä tulleet uudisasukkaat ovat ottaneet nimitykset mukaansa pohjoiseen. Samaa voisi tapahtua muuallakin kuten Fyn -> Finnveden.

Klausille kiitokset siitä, ettet ole enää uhkaillut kelttilainojen vuoksi minua. Onn pitkä henkinen matka hyväksyä finn sana kelttiläiseksi kun ensin pidit kelttilainoja täysin mahdottomana ajatuksena. Edistystä on tapahtunut ja olet saanut lisää tietoa, josta ansio kuuluu minulle. Ei kestä kiittää!

Vetehisen mainitsema opus kertoo tosiaankin, että Skandinavian ja kelttien välillä oli yhteyksiä. Se nyt ei mikään uutinen ole, eikä todista sanasta "finn" yhtään mitään.

Tähän mennessä on siis käynyt ilmi, että varhaisen keskiajan germaanien suosima nimi Finn oli lainaa kelteiltä ja juontui "vaaleaa" tarkoittavasta sanasta. Muuten kaikki tässä keskustelussa esitetty viittaa siihen, että suomalaisia tarkoittava, samannäköinen sana taas johtuu jostain aivan muusta ja on luultavasti germaanista alkuperää (sen havaitseminen, että germaanien naapureistaan käyttämä sana on germaanista alkuperää, ei kuulosta kovin järisyttävältä).

Olen tosiaan saanut runsaasti lisää tietoa, ja jopa Vetehisen "ansiosta", mutta en usko Vetehisen sitä kunniaa sittenkään haluavan; se saamani uusi tieto on näet säännöllisesti kumonnut Vetehisen teoriat.

Klaus Lindgren kirjoitti:Muuten kaikki tässä keskustelussa esitetty viittaa siihen, että suomalaisia tarkoittava, samannäköinen sana taas johtuu jostain aivan muusta ja on luultavasti germaanista alkuperää (sen havaitseminen, että germaanien naapureistaan käyttämä sana on germaanista alkuperää, ei kuulosta kovin järisyttävältä).

Mikä germaanista alkuperää olevaa sanaa tarkoitat ja mitä sana merkitsee?

Tiedän vain kaksi teoriaa. Toisen mukaan finn on samaa kuin ruotsin finna.

Toisen teorian mukaan heetin mies noin 1600-1100 ennen ajanlaskua on johtunut germaanien finn-sanaksi noin 1500 - 2300 vuotta myöhemmin.

Vai tarkoitatko jotain ennestään tuntematonta sanaa ja merkitystä?

En odota sinun koskaan hyväksyvän kelttiläistä finn-sanaa suomalaisten ja germaanien nimitykseksi (etunimet ja Finnveden-nimi), mutta olisi mukava, jos voit perustella väitteesi. Sitähän vaadit minultakin moderaattorina.

Vetehinen kirjoitti: Mikä germaanista alkuperää olevaa sanaa tarkoitat ja mitä sana merkitsee?

Tiedän vain kaksi teoriaa. Toisen mukaan finn on samaa kuin ruotsin finna.

Toisen teorian mukaan heetin mies noin 1600-1100 ennen ajanlaskua on johtunut germaanien finn-sanaksi noin 1500 - 2300 vuotta myöhemmin.

Niin, tuolle skandinaaviselle sanalle "finne" on esitetty parikin mahdollista germaanista etymologiaa, yksi oli se metsässä kuljeskeluun viittaava ja toinen oli se *finna, joka taas olisi ihan hyvin varhaista indoeurooppalaista alkuperää. Heetin kielestä ei ole johtunut mitään, eikä sellaista ole kukaan väittänytkään. Ja muistutettakoon vielä, että nuo asiansa osaavat lingvistit korostavat, ettei varmaa tietoa ole.

Klaus Lindgren kirjoitti:Heetin kielestä ei ole johtunut mitään, eikä sellaista ole kukaan väittänytkään.

Aika tiukka väite.

Jaakko Häkkinen kirjoitti:On annettu jo kaksi hyvää germaanista selitystä: finn merkitsi joko 'miestä' tai 'kuljeskelevaa'.

En tosin usko, että Häkkinen on tuota mieltä vaan kyseessä on epäselvä ilmaisu. Oikeasti hän tarkoittaa, että heetissä finn-sanan 2000 vuotta aikaisempi muoto merkitsi miestä.

Vetehinen, ymmärryskyvyttömyytesi on aivan uskomatonta!

Asia on selitetty sinulle jo aiemmissa viesteissä moneen kertaan - mitäpä jos lukisit viestit edes kertaalleen ajatuksella (jos se sinulta enää onnistuu) läpi? Ja sen jälkeen vielä kolmesti ajatuksella läpi. Ja sitten vielä pari kertaa ajatuksella läpi.

Sitten sinullekin pitäisi selvitä, ettei heetin sanasta ole kukaan koskaan johtanut yhtään mitään germaaniin.

On todella turhauttavaa yrittää perustella vuodesta toiseen samoja asioita henkilölle, jonka kapasiteetti ei riitä ymmärtämään oikein edes yksinkertaisia suomenkielisiä lauseita. Toivottavasti tuohon löytyy lääkitys ja pääset vielä joskus tolkkuihisi.

Jaakko Häkkinen kirjoitti:Sitten sinullekin pitäisi selvitä, ettei heetin sanasta ole kukaan koskaan johtanut yhtään mitään germaaniin.

Mistä sitten tempaisit tämän alla olevan miehen?

Jaakko Häkkinen kirjoitti:On annettu jo kaksi hyvää germaanista selitystä: finn merkitsi joko 'miestä' tai 'kuljeskelevaa'.

Ehkä selittelet uskottavalla taas.

Vetehinen kirjoitti:

Klaus Lindgren kirjoitti:Heetin kielestä ei ole johtunut mitään, eikä sellaista ole kukaan väittänytkään.

Aika tiukka väite.

Jaakko Häkkinen kirjoitti:On annettu jo kaksi hyvää germaanista selitystä: finn merkitsi joko 'miestä' tai 'kuljeskelevaa'.

En tosin usko, että Häkkinen on tuota mieltä vaan kyseessä on epäselvä ilmaisu. Oikeasti hän tarkoittaa, että heetissä finn-sanan 2000 vuotta aikaisempi muoto merkitsi miestä.

Hohhoijaajaa. Olen tämän jo kertaalleen erikseen selittänyt, mutta yritetäänpä taas. Se oli siis se lainaus Kalliolta, jota olet, arvon Vetehinen, itsekin lainannut:

Vetehinen kirjoitti:Sitten on Kallion mainitsema skandinaavien suomalaisista ja saamelaisista käyttämä finnr (< germ. *fenna- < ieur. *pes-no- > heett. pes- nas ’mies’; Anttila ja Embleton 1994: 31)

Eli taas: aikoinaan oli muinaisindoeurooppalainen sana pesno. SItten syntyi eri murteita ja ajan oloon kieliäkin, kun indoeurooppalaisesta kantaporukasta erkani eri suunnissa uusia porukoita ja kieliä. Etelän suunnassa syntyi heetin kieli, ja siellä siitä pesnosta tuli pesnas. Ihan toisessa suunnassa, pohjoisluoteessa, sana pesno sai muodon fenna. Eli germaanisanoja ei ole johdettu heetin sanoista. Sen sijaan ne ovat vähän niin kus vaikkapa pikkuserkukset Julle ja Jalle; ei Julle Jallesta polveudu, vaan molemmat yhteisestä isoisoisästä.