ekyto kirjoitti:Ainakin minä suomenkielisenä suomalaisena koen, että ruotsinkieliset suomalaiset kuuluvat meihin, ja olen vakuuttunut, että moni ruotsinkielinen suomalainen kokee kuuluvansa meihin suomalaisiin eikä ruotsalaisiin.
Emma-Liisa kirjoitti:Ihmisellä voi olla monta identiteettiä päällekkäin. Joillekin paikallis- tai maakuntaidentiteetti on voimakkaampi kuin kansallisidentiteetti.
Juuri näin minäkin ajattelen. On päivänselvää, etteivät ihmiset identifioi itseään pelkästään yhden ryhmän jäseniksi: he ”kuuluvat” samaan aikaan useampaan (erilaiseen) ryhmään, olkoonpa sitten sukupuolen, kielen, uskonnon, kulttuuriperinnön, harrastuksen tms. perusteella. On suomenkielisia miehiä ja naisia, on suomenkielisiä shakinpelaajia, on ruotsinkielisiä shakinpelaajia, on uskovaisia suomenkielisiä shakinpelaajia, on islamilaisia ruotsinkielisiä, on Suomessa kasvaneita kaksikielisiä jne. On jopa joitain suomenkielisiä, joille kieli on noussut päähän josta ekyto muistutti ja sama koskee ruotsinkielisiä, RKP:n ideologiaan omaksuneita.Sami Raninen kirjoitti:Näille termeille "kansallisuus", "etninen ryhmä", "heimo", "kansa" ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan, ei tosiaankaan ole mitään yksiselitteisiä, kaikkien hyväksymiä termejä olemassa. Kunkin ryhmän asema määrittyy kulloisenkin ajankohdan keskusteluissa, lainsäädännössä ja muussa kontekstissa erikseen, ja tutkijoidenkin on parempi aina työnsä aluksi selittää, mitä noilla sanoilla kyseisessä tutkimuksessa tarkoitetaan.
Minustakin on melko lailla saman tekevää mikä kieliryhmä on kullekin lähimpänä. Jokainen kuuluu samaan aikaan moneen eri ryhmään ,identifioi itsensä eri (ala)kulttuureihin. Vai pitäisikö meidän uskoa myös, että suurinpiirtein puolet suomalaisista ajaa verisesti naisasiaa ja toinen puoli yhtä verissä päin mieasiaa? Kieli ei ole mitenkään ensisijainen identifikaation muoto. Jotkut vain ylikorostavat sitä.
++ Peter