Suomalainen identiteetti

[Emma-Liisa]

tietty tapakulttuuriin liittyvä arvomaailma (julkisissa tiloissa ollaan hiljaa tai puhutaan hiljaa, ja olemus on ilmeetön ja hillitty, paitsi kännissä vs. ulkomaalaiset kälättävät äänekkäästi ja viuhtovat käsillään; pidetään tietty reviiri ja etäisyys, ei puututa toisten asioihin eikä kosketa toisia, paitsi kännissä vs. ulkomaalaiset utelevat liikaa ja tulevat liian lähelle keskustelukumppania). Nämä ovat tietysti stereotyyppisiä kärjistyksiä, mutta uskoisin että vieraan kielen (tai vieraan korostuksen) ja vieraan käytöksen perusteella monet suomalaiset tunnistavat toiseuden ja aktivoivat ”yksilöllisen” kansallisen identiteettinsä.

Ketähän tässä tarkoitetaan "ulkomaalaisillla"? Ei sovi ainakaan japanilaisiin. Eikä suomalaisten kuvaus taas sovi savolaisiin ja karjalaisiin.

Tässä juuri on ongelma: jos luodaan vain yksi stereotyyppi "suomalainen", niin aika suuri joukko suomalaisia jää ulkopuolelle. Jopa Topelius oli monipuolisempi, kun loi heimoidentiteetit - nimenomaan loi, silä aiemmissa kuvauksissa on esim. karjalaisia kuvattu ihan toisella tavalla.

[Jaakko Hakkinen]

Ketähän tässä tarkoitetaan "ulkomaalaisillla"? Ei sovi ainakaan japanilaisiin. Eikä suomalaisten kuvaus taas sovi savolaisiin ja karjalaisiin.

Tässä juuri on ongelma: jos luodaan vain yksi stereotyyppi "suomalainen", niin aika suuri joukko suomalaisia jää ulkopuolelle. Jopa Topelius oli monipuolisempi, kun loi heimoidentiteetit - nimenomaan loi, silä aiemmissa kuvauksissa on esim. karjalaisia kuvattu ihan toisella tavalla.

Stereotyypin tarkoitus on etsiä ja testata pienintä yhteistä nimittäjää. Uskon, että osaan savolaisista ja karjalaisista stereotyyppini varmasti sopii, osaan ei. Heimoidentiteetit eivät ratkaise mitään, koska ne eivät ole sen yleispätevämpiä: heimoluonteita toteuttavat lähinnä ne jotka ovat niistä tietoisia ja joille se on osa identiteettiä (”Mie oon tämmönen suulas ja välitön karjalainen”).

Vielä suppeampirajaisiakin identiteettejä voidaan etsiä (pitäjäidentiteetti, kyläidentiteetti, sukuidentiteetti ja perheidentiteetti), mutta mikään niistä ei ole yleispätevä.

Käyttäytyminen on lisäksi aina tapaus- ja seurariippuvaista, joten se voitaneen unohtaa. Niinpä ainoaksi kaikkia suomalaisia yhdistäväksi ja heidät kaikista muista kansoista erottavaksi piirteeksi jää äidinkieli. Tällä perusteella esim. suomenruotsalaiset eivät olisi suomalaisia (kansallisuus) vaikka ovatkin suomalaisia (kansalaisuus). Nämä tasot tulisi erottaa kaikissa kyselyissä, ja varmistaa että vastaajat ymmärtävät eron, muuten identiteetin kysymisestä ei ole mitään hyötyä.

[jsn]

Yksi keskeinen ongelma on termien "identiteetti" ja "ideologia" välinen ero. Tuntuu että myös täällä ovat nämäkin menneet jossain vaiheessa hieman sekaisin. Totta on, ettei niiden välinen rajalinja ole täysin selväpiirteinen, mutta pääpiirteiltään ne ovat erotettavissa toisistaan. Ideologia on enemmän synnytetty tuote kuin identiteetti, joka taas on tietoisen sekä tiedostamattoman prosessin tulos tai joiden näkemysten mukaan itse koko prosessi. Ideologialla ei tarvitse olla nimettyä keksijää, vaikka joillain ideologioilla näin usein esitetään olevan. Identiteettiä sen sijaan ei voi kukaan keksiä, se syntyy ja kehittyy, eikä esittää olevan jonkun keksimä.

Ehkä selvimmin eron voisi kuvata sanomalla, että ideologialla on jokin selkeä tavoite, joka määrittää toimintaa (suorasti tai epäsuorasti), kun taas identiteetillä ei mitään tällaisia ole.

Englanninkielessähän "identity" sanalla on myös toinen, konkreettisempi tekninen merkitys (mm. identity card), joka on johtanut suomen kielessä siihen, että käsitteet ovat sekoittuneet yleiskielessä entisestään, kuten nykyisin yleistynyt sana "identiteettivarkaus" (suora käännös sanasta identity theft) osoittaa. Itse sana identiteetti ei kait edelleenkään tarkoita "henkilöllisyyttä".

Kansakunta-ideologia on nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan "imagined community" (Benedict Anderson) eli keinotekoinen, 1800-luvulla synnytetty ideologinen artefakti, kuten kommunismi. Mutta sittemmin se on tunkenut joukkotiedotusvälineiden, kouluopetuksen ym. kautta niin syvälle kulttuuriin, ettei sitä aina tunnisteta ideologiaksi. Samalla kansakunta-ideologian päämäärä on sitten 1800-luvun ja 1900-luvun alun muuttunut entistä epämääräisemmäksi, mutta edelleen sellainen on löydettävissä. Se voi nykyisin olla mm. taloudellinen hyvinvointi, kansalaisten sosiaalinen tasa-arvo tms, enemmän kuin rajamuutokset tai konkreettiset vapautuspyrkimykset. Identiteettiin ei mielestäni voi lukea mitään tällaisia pyrkimyksiä? Vaan identiteetit vaikuttavat syvemmällä tasolla. Tämä ei tarkoita etteikö identiteetin ja ideologian välillä voisi olla vuorovaikutusta.

Varmasti täsmällisempiä ja paljon tieteellisempiä määritelmiä löytyy, tässä pikainen yritys.

[Jaakko Hakkinen]

Identiteettiin ei mielestäni voi lukea mitään tällaisia pyrkimyksiä? Vaan identiteetit vaikuttavat syvemmällä tasolla. Tämä ei tarkoita etteikö identiteetin ja ideologian välillä voisi olla vuorovaikutusta.

Yritätkö sanoa, että ”aitoon” identiteettiin ei voi kiinteästi liittyä mitään, mikä toisaalla on liitetty ideologioihin? (Esim. ”kansallinen” identiteetti olisi mahdoton, koska kansallis-ajattelu on ideologia.) Jos tämä oli pointtisi, niin jääkö mitään jäljelle? Mitään, joka voisi olla identiteettiä liittymättä mihinkään ideologiaan?

[jsn]

jsn kirjoitti:
Identiteettiin ei mielestäni voi lukea mitään tällaisia pyrkimyksiä? Vaan identiteetit vaikuttavat syvemmällä tasolla. Tämä ei tarkoita etteikö identiteetin ja ideologian välillä voisi olla vuorovaikutusta.
Yritätkö sanoa, että ”aitoon” identiteettiin ei voi kiinteästi liittyä mitään, mikä toisaalla on liitetty ideologioihin?

En toki. Aivan varmasti identiteettiin liittyviä tekijöitä voidaan sisällyttää ideologioihin. Vuorovaikutusta niiden välillä nimenomaan on. Myös muiden asioiden kanssa.

Ideologioista voi pitemmän ajan kuluessa suodattua asioita identiteetteihin, jos niiden asema on pitkään ollut hyvin hallitseva. Rajanvetoa hankaloittaa se, että identiteettejä on joskus myös yritetty luoda ideologian keinoin. Jotkin käsitteet ovat suodattuneet erittäin syvälle, toiset jääneet pinnallisemmiksi. Lopputulos ei silti koskaan voi olla mekaanisen panos-tuotos-mallin kaltainen. Mielestäni identiteetti-ideologia vuorovaikutuksen huomioiminen selventää hieman käymäämme identiteetti-keskustelua. Ideologia ei siis tarkoita vain poliittista ideologiaa, kuten "kansallis-oikeistolaisuus" tai "marxilaisuus", vaan on mielestäni laajempi käsite kuvaamaan yhteneviä ajatusjärjestelmiä, joilla on tavoite. Myös eri ideologioilla on vuorovaikutusta. Miksei myös identiteeteillä, joilla mielestäni samalla yksilöllä tai ryhmällä on aina useita.

[Jaakko Hakkinen]

Yritätkö sanoa, että ”aitoon” identiteettiin ei voi kiinteästi liittyä mitään, mikä toisaalla on liitetty ideologioihin?

En toki. Aivan varmasti identiteettiin liittyviä tekijöitä voidaan sisällyttää ideologioihin. Vuorovaikutusta niiden välillä nimenomaan on. Myös muiden asioiden kanssa.

OK, kiitos selvennyksestä.

Mielestäni identiteetti-ideologia vuorovaikutuksen huomioiminen selventää hieman käymäämme identiteetti-keskustelua. Ideologia ei siis tarkoita vain poliittista ideologiaa, kuten "kansallis-oikeistolaisuus" tai "marxilaisuus", vaan on mielestäni laajempi käsite kuvaamaan yhteneviä ajatusjärjestelmiä, joilla on tavoite. Myös eri ideologioilla on vuorovaikutusta. Miksei myös identiteeteillä, joilla mielestäni samalla yksilöllä tai ryhmällä on aina useita.

Mielenkiintoinen laajennus, täytyy pureskella.

[Tomppa]

Käyttäytyminen on lisäksi aina tapaus- ja seurariippuvaista, joten se voitaneen unohtaa. Niinpä ainoaksi kaikkia suomalaisia yhdistäväksi ja heidät kaikista muista kansoista erottavaksi piirteeksi jää äidinkieli. Tällä perusteella esim. suomenruotsalaiset eivät olisi suomalaisia (kansallisuus) vaikka ovatkin suomalaisia (kansalaisuus). Nämä tasot tulisi erottaa kaikissa kyselyissä, ja varmistaa että vastaajat ymmärtävät eron, muuten identiteetin kysymisestä ei ole mitään hyötyä.

Minä näkisin kieli-identiteetin olevan lähinnä me ja he tuntemusta jossa samaistutaan samaa kieltä puhuvaan ryhmään. Somali tai venäläinenkin voi samaistua "meihin" ja toimia täysivaltaisena suomalaisena ryhmän jäsenenä niin halutessaan vaikka äidinkielensä olisi eri. Mikäli haluaa identifioitua muuksi kuin suomalaiseksi niin tämä on täysin oma valinta Suomessakin, eli kysymys on lähinnä asenteista. Yhdysvallat, joka on monien kansojen sulatusuuni näyttää miten erikieliset opiskelevat maan pääkielen, englannin ja ovat viimeisen päälle patrioottisia amerikkalaisia vaikka äidinkielensä olisi mikä tahansa, mutta siellä ei katsotakaan kansallismielisyyttä kirosanaksi. Ruotsinkieliset Suomessa haluavat eristäytyä vain etuoikeuksiensa vuoksi joten heille kyse ei ole vain asenteesta vaan valtapolitiikasta.

[Veikko Palvo]

Ideologioista voi pitemmän ajan kuluessa suodattua asioita identiteetteihin, jos niiden asema on pitkään ollut hyvin hallitseva. Rajanvetoa hankaloittaa se, että identiteettejä on joskus myös yritetty luoda ideologian keinoin.

Uudet opit ja aatteet koskettivat 1800-luvun alussa vain pientä yläluokkaa, eivät laajoja kansankerroksia.
Venäjällä ideologioista kehittyi osassa yläluokkaa anarkistisia ja vallankumouksellisia liikkeitä huipentuen "neuvostoihmiseen", jonka ideologiasta lienee jotain jäljellä nykyvenäläisenkin identiteetissä? Ideologia tuhosi varsin pitkälti entisen identiteetin yksilössä ja yhteisössä ja jäljellä näyttäisi olevan tyhjiö, jota yritetään vähäisiltä vaikuttavin tuloksin täyttää jälleen ylhäältä johdettuna?

Autonomisessa Suomessa eliitti ihaili kansan perittyjä, muinaisia tapoja ja karelianismi syntyi ja kehittyi. Ja syntynyttä, jatkuvasti muuttuvaa Suomen ja suomalaisen identiteettiä eivät ideologiat ole kyenneet horjuttamaan.

Veikko Palvo

[Jaakko Hakkinen]

Somali tai venäläinenkin voi samaistua "meihin" ja toimia täysivaltaisena suomalaisena ryhmän jäsenenä niin halutessaan vaikka äidinkielensä olisi eri.

Tietysti voi. Mutta hänen kansallinen identiteettinsä on jokin ihan muu kuin "suomalainen". Sotket jälleen pahasti asioita. USA-vertauskin toimii vasta kun näiden somalien ja venäläisten jälkeläiset ovat "suomalaistuneet", ja sekin tapahtuu lähinnä/ensin vain kansalaisuus-identiteetin tasolla; sen rinnalla säilynee pitkään (esim. eri uskonnon vuoksi ylläpidetty) kansallisuus-identiteetti.

P.S.
Hauska yhteensattuma, että Tompan selkäydin luikautti viestin loppuun tyhjien rivien jälkeen Jotunin (Vetehinen toisella foorumilla) puumerkin eli viivan "-".

[jsn]

vasta kun näiden somalien ja venäläisten jälkeläiset ovat "suomalaistuneet", ja sekin tapahtuu lähinnä/ensin vain kansalaisuus-identiteetin tasolla; sen rinnalla säilynee pitkään (esim. eri uskonnon vuoksi ylläpidetty) kansallisuus-identiteetti.

Identiteetti-kysymys on entistäkin tärkeämpi. Itse asiassa somali- ja venäläistaustaisten identiteetistä ei ole helppoa lausua mitään yleispätevää. Jos Suomessa asuva venäläinen seuraa yksinomaan venäläisiä viestimiä, seurustelee vain muiden venäläisten kanssa venäjän kielellä, hänen identiteettinsä on selvästikin enemmän venäläinen kuin suomalainen? Mutta jos hän myös seuraa suomalaisia viestimiä, on suomalaisten kanssa tekemisissä suomen kielellä, mutta ei kuitenkaan jätä venäjänkielistä mediaa, ystäviään ja sukulaisiaan, niin kumpi hän silloin on? Perinteinen käsitys on, että ihminen voi olla vain joko tai, mutta se ei selvästikään päde nyky-Suomessa.

Milloin ja missä vaiheessa venäläinen siis oikeastaan muuttuu suomalaiseksi? Ja miten sitä voidaan mitata? Osalla suomalaisista on muistona entisistä venäläisistä juuristaan pelkkä sukunimi, ei venäjän kielen taitoa tai muita venäläiseen kulttuuriin liitettäviä ominaisuuksia kuten ruokaperinne tai muut tavat. Luontevampaa olisi puhua vaihtuvista etnisistä identiteeteistä kuin vain yhdestä, jonka omatessaan automaattisesti menettää toisen. Niiden välinen painotus voi silti vaihdella henkilöittäin. Monietnistyvä Suomi osoittaa että keskustelu monoliittisesta suomalaisesta identiteetistä ei ole tätä päivää.

[Vetehinen]

Milloin ja missä vaiheessa venäläinen siis oikeastaan muuttuu suomalaiseksi? Ja miten sitä voidaan mitata?

Sitä voidaan mitata kysymällä ko henkilöltä. Minusta se on helppoa ja yksinkertaista. Meidän muiden ei tarvitse määritellä toisten identiteettejä.

Monietnistyvä Suomi osoittaa että keskustelu monoliittisesta suomalaisesta identiteetistä ei ole tätä päivää.

Ymmärrän pointtisi. Suomalaisesta identiteetistä ei mielestäsi pitäisi keskustella, vaan mm venäläisestä ja suomenruotsalaisesta identiteetistä, josta ainakin viimemainitusta keskustellaankin aika paljon.

[Klaus Lindgren]

On ehkä hyvä erotella tuota identiteettiä vähän enemmän, siihen kun kuuluu kuitenkin useampia eri puolia tai tasoja. Yksi tapa on erottaa toisistaan etninen identiteetti ja valtiollinen identiteetti, siis kuuluminen tiettyyn etniseen ryhmään ja kuuluminen tiettyyn (valtiolliseen) kansakuntaan. Tämä on siis suunnilleen sama jaottelu kuin näisäkin keskusteluissa vilahdellut ero kansallisuuden ja kansalaisuuden välillä, joskin se termi "kansalaisuus" ei oikein tavoita kansakuntaan kuulumisen tärkeyttä modernissa yhteiskunnassa. Nuo kaksi asiaa ovat yleensä enemmistöryhmissä aika yhteneväiset, vaikkapa minä itse olen suomenkielisenä Suomen kansalaisena "suomalainen" sanan sekä etnisessä etä valtiollisessa mielessä. Sen sijaan erilaisten vähemmistöryhmien kohdalla näin ei ole, vaan vaikkapa suomenruotsalaiset ja saamelaiset ovat toisaalta suomalaisen yhteiskunnan jäseniä ja samaistuvat voimakkaasti tähän Suomen kansakuntaan, muta kuuluvat toiseen etniseen tai kieliryhmään. Samoinhan on asian laita Ruotsin-puoleisessa Tornionlaaksossa, jossa meän- tai suomenkieliset samaistuvat voimakkaasti ruotsalaiseen yhteiskuntaan (aivan kuten suomenruotsalaiset suomalaiseen yhteiskuntaan), mutta pitävät selvästi kiinni omasta kielestään ja identiteetistään tornionlaaksolaisina. Suomen puolella tällaisia ryhmiä ovat vanhastaan olleet saksalaiset (Viipurissa aikoinaan), juutalaiset, tataarit ja venäläiset, ja nykyään niitä on tunnetusti taas enemmän. En oikein ymmärrä, miksi ihmisen pitäisi olla kokonaan suomenkielinen voidakseen samaistua ssuomalaiseen yhteiskuntaan? Eihän Mannerheimkaan ollut suomenkilinen...

[jsn]

jsn kirjoitti:
Milloin ja missä vaiheessa venäläinen siis oikeastaan muuttuu suomalaiseksi? Ja miten sitä voidaan mitata?

Sitä voidaan mitata kysymällä ko henkilöltä. Minusta se on helppoa ja yksinkertaista. Meidän muiden ei tarvitse määritellä toisten identiteettejä.

Ei ole niin kovin helppoa jos puhutaan historiasta ja jo edesmenneistä henkilöistä, kuten tällä palstalla usein tapaa käydä. Suomalainen identiteetti-aiheesta on aika vaikea keskustella, jos emme voi määritellä ihmisten identiteettejä menneisyydessä tai nykyisyydessä ja ennen kaikkea sitä, mitä koko identiteetti itse asiassa tarkoittaa.

Suomalaisesta identiteetistä ei mielestäsi pitäisi keskustella, vaan mm venäläisestä ja suomenruotsalaisesta identiteetistä, josta ainakin viimemainitusta keskustellaankin aika paljon.

Tottakai voidaan ja pitää keskustella miten hyvin perinteinen käsitys homogeenisestä suomalaisuudesta sopii nykypäivään. "Suomalaista identiteettiä" tai pikemminkin identiteettejä voi yrittää määritellä vain hahmottamalla sen rajoja, siksi on väistämättä puhuttava muista etnisistä identiteeteistä. Mikä tekee suomalaisesta suomalaisen ei ole helppo vastata. Sinulle vastaus on arvatenkin helppo eikä sinun välttämättä tarvitse kertoa sitä enää. Olethan jo aloittanut keskustelun suomenruotsalaisista ja ruotsin kielen asemasta. Sille on jo perustettu oma ketjunsa.

[Emma-Liisa]

jsn kirjoitti:
Milloin ja missä vaiheessa venäläinen siis oikeastaan muuttuu suomalaiseksi? Ja miten sitä voidaan mitata?

Sitä voidaan mitata kysymällä ko henkilöltä. Minusta se on helppoa ja yksinkertaista. Meidän muiden ei tarvitse määritellä toisten identiteettejä.

Ei ole niin kovin helppoa jos puhutaan historiasta ja jo edesmenneistä henkilöistä, kuten tällä palstalla usein tapaa käydä.

Nuo henkilöt ovat kuitenkin ns. julkisuuden henkilöitä ja ovat siis jättäneet jälkeensä dokumentteja.

Esim. Elisabet Järnefelt muutti miehensä kanssa kotikielen suomeksi ja lapset pantiin suomenkieliseen kouluun. Joten voitaneen päätellä, että hänellä oli suomalainen identiteetti, tarkemmin sanottuna fennomaaninen. Poikien ollessa ylioppilaita Elisabet yhtyi heidän nuorsuomalaisiin aatteisiinsa. Myöhemmällä iällä kansallisen identiteetin tilalle tuli yleinen ihmisrakkaus ja tolstoilainen identiteetti.

Loppujen lopuksi aihetta kuitenkin on ehkä viisainta tutkinta siltä kannalta, miten "suomalainen identiteetti" on eri aikoina ilmennyt julkisuudessa. Esim. kirjallisuus tarjoaa paljon aineistoa: millainen suomalainen identiteetti on ollut Runebergilla ja Topeliuksella, Aholla, Lehtosella, Dktoniuksella ja Sillanpää, Linnalla ja Salamalla, nykykirjailijoilla joita Leena Kirstinä on tutkinut teoksessa Kansallisia kertomuksia (SKS 2007).

[Vetehinen]

Mikä tekee suomalaisesta suomalaisen ei ole helppo vastata.

Minun käsitykseni on, ettei tuo kuvaa identiteettiä, vaan yritystäsi määrittää ulkopuolelta suomalaisia.

Suomalaiset itse kuvaavat identiteettinsä kun heiltä kysytään.

Löysin yhden väitöskirjan, jossa oli selvitetty pyhtääläisten identiteettiä. Mukana olivat suomalaiset ja suomenruotsalaiset. Vaikka teoreettisessa johdannossa äidinkieli todettiin merkittäväksi identiteetin osaksi, äidinkieli ei esiintynyt väittelijän valmiiksi esittämissä sanavalinnoissa. Ehkä siksi, että mukana oli kahta kieliryhmää.

Sinulle vastaus on arvatenkin helppo eikä sinun välttämättä tarvitse kertoa sitä enää. Olethan jo aloittanut keskustelun suomenruotsalaisista ja ruotsin kielen asemasta. Sille on jo perustettu oma ketjunsa.

En ole aloittanut keskustelua ruotsin kielen asemasta.