V.A. Koskenniemi

[Emma-Liisa]

Loppupäätelmäksi Länsisalo saa, ettei Koskenniemi vain tiennyt mitä Saksassa todella tapahtui

Koska Valan tekstistä siis kiistatta käy ilmi, että jo ensimmäisenä suurena Hitler-keväänä 1933 Suomeen oli kantautunut tietoja leirien perustamisesta ja poliittisten vastustajien, ensi vaiheessa vasemmistolaisten, raaoista kiduttamisista, sitaatissa mainittu "loppupäätelmä" ei voi pitää paikkaansa.

No eipä tietenkään voi. Tietoa oli tarjolla, mutta kyse oli siitä, 1) halusiko ihminen lukea, 2) uskoiko hän lukemaansa 3) mitä johtopäätöksiä hän teki.

Mutta Länsitalohan oli sitä mieltä, että se mikä tapahtui ennen sotaa, ei vielä ollut "todellista" vainoa. Kuitenkin jos tapahtumat olisivat sattuneet missä tahansa muussa maassa, jossa seurauksena ei olisi ollut holkaustia, niin mielipide olisi varmasti ollut toinen.

Häikiön kirjassa Vieno Koskenniemi kertoo, että aviomies ei ollut lukenut Ruskeaa kirjaa, joka ilmestyi suomeksi jo 1933. Tämä ei kyllä ole mikään puolustus vaan ihan päinvastoin, kun kyseessä ei ole yksityishenkilö vaan johtava kirjaiija, joka vieläpä julkaisee kirjan Saksasta.

[Emma-Liisa]

Elokuva Hannah Arendt, joka käsitteli Eichmannin oikeudenkäyntiä ja "pahan baanaalisuus"-teorian syntyä, oli sikäli harvinainen, että toisenkin osapuolen näkökanta tuli kunnolla selvitetyksi ja Arendtin mahdolliset piilomotiivit (ennen kaikkea kompleksinen suhde Martin Heideggeriin) tuotiin ilmi.

Oikeastaan uskomattoman naiivisti Arendt uskoi Eichmannin sanoja, kun tämä esim. kielsi olevansa antisemitisti. Syytetyllä kuitenkin on oikeus valehdella, ja aika hullu olisi se, joka ei kuolemantuomion uhatessa tekisin niin.

Arendt myös sanoo elokuvassa, että syy miksi Eichmann toimi kuten toimi, oli se että tämä oli "kyvytön ajattelemaan". Heidegger ei kuitenkaan ollut kyvytön ajattelemaan, mutta silti tämä myötäili natseja. Olisiko parempi syy kyvyttömyys empatiaan?

Koskenniemellä näyttää olevan molemmat puutteet: kyvyttömyys ajatella ja kyvyttömyys empatiaan. Esimerkki edellisestä: hän katsoi (I s. 295) 30-luvun talouspulan johtuneen Versailles'n rauhan Saksalle määräämistä sotakorvauksista.

S. 324 Häikiö kuvaa Kn esitelleen "eritäin vähän arvostamansa Hanns Heinz Ewrsin teoksen Horst Wessel", mutta sitaatit kertovat ideologisten väitteiden menneen perille: "Hän kuvaa Hitlerin puolueen nuorison 'suorittamaa kadun valtaamista', sen voittamista kommunisteilta, 'punaisilta terroristeilta', jotka surmasivat nuoren taistelijan" jne. Ikään kuin SA ei olisi terrorisoinut katuja ja tehnyt murhia!

S. 356 on mielenkiintoinen sitaatti yliopistojen "arjalaistamisesta":
- aluksi Koskenniemi hyväksyy valtion määräysvallan yliopistoihin, vaikka humanistina hänen pitäisi puolustaa yliopistojen itsemääräämisoikeutta
- K. uskoo natsien teesiin juutalaisten "epäkansallisesta ja kulttuuribolsevistisesta vaikutuksesta", minkä takia on oikeutettua erottaa kaikki juutalaiset opettajat (K. tosin puhuu eufemistisesti eläkkelle siirtämisestä)
- K. tekee juutalaisten säälittelyn naurettavaksi vertaamalla näiden kohtaloa Tshekan uhreihin, joita on ulkomailla itketty "luultavasti" vähemmän
- K. myöntää "yksityisen tragiikan", mutta kansakunnan edun pitää ratkaista -

Viimeinen kohta on sikäli mielenkintoinen, että K. itse otti itseensä jo kun sai huonon arvostelun. Hän ei myöskään ryhtynyt pohtimaan, onko parhaimpien tiedemiesten menettäminen todella Saksankaan etu.

Sinänsä kun katsoo Koskenniemen suhtautumista lapuanliikeeseen ja IKL:ääm ja jopa keskustalaisuuden leimaamisen maanpetturuudeksi (s. 316). niin suhde Saksaan on täysin johdonmukainen.

[Emma-Liisa]

Andrei Hvistov kuvaa Sillamäen murhenäytelmässä, miten hän lapsena luki kirjaa natsien hirmuteoista:

”Jokaisen pitää jotenkin oppia pärjäämään sellaisen lukemiston sulattelun kanssa itse.
Monet eivät pärjääkään – he oksentavat se ulos ja rakentavat sitten päähänsä palo- tai suojamuurin, josta ei sen jälkeen pääse läpi enää mitään vastaavaa tekstiä. Ihminen ei näe eikä kuule sitä, mitä hän ei halua nähdä eikä kuulla.”

Taitanee päteä myös Koskenniemeen?